Aikuinen sinkku ei ole epätoivoinen
Olen saanut lähiaikoina paljon kiitosta avoimista teksteistäni eri ihmisiltä. Niin miehiltä kuin naisiltakin. Mutta olen saanut myös huolestuneita yhteydenottoja tuttavilta. Onko kaikki hyvin Riikka? Tunnut käyvän välillä syvissä vesissä? Oletko hukassa? Näihin kommentteihin minulla on selvä vastaus: en ole hukassa, en käy syvissä vesissä, kaikki on paremmin kuin hyvin. Olen onnellisempi kuin vuosiin. Jos luulet muuta, olet tulkinnut tekstini väärin. Aikuinen sinkku ei ole epätoivoinen.
Feikkiprofiili deittisivustolla ja ei toivottuja kuvia
Toki on tullut vastaan myös ei toivottuja tilanteita. Niitä tulee elämässä aina. Eilen sain viestin Messengeriin tuntemattomalta ulkomaalaiselta mieheltä. Minulla on kuulemma profiili jollakin deittisivustolla, josta en ole ikinä kuullutkaan. Joku on siis käyttänyt nimeäni ja kuviani. Ahdistavaa. Toissapäivänä sain Instagramin kautta ei toivotun kuvan. Puhelimeni piippaa viestejä, joita en halua lukea. Nämä ovat niitä sinkkuuden nurjia puolia. Minkä vuoksi on niin vaikeaa ymmärtää, että aikuinen sinkku ei ole epätoivoinen? Että en pyörry onnesta, jos saan huomiota. Enkä todellakaan ole kiinnostunut jokaisesta vastaantulijasta. Päinvastoin.
Taivaanlahja aikuiselle sinkkunaiselle?
En tietenkään ole ainoa, joka saa rivoja ehdotuksia. Olen puhunut tästä monien sinkkuystävieni kanssa, ja heille on käynyt joskus samalla tavalla. Etenkin monet nuoret miehet tuntuvat ajattelevan, että he ovat taivaanlahja aikuiselle sinkkunaiselle. Mutta kun se ei mene niin. Iällä ei ole merkitystä. Ihmisellä on.
Minä olen tosiaan onnellisempi kuin vuosiin. Se johtuu ennen kaikkea siitä, että pystyn hengittämään taas vapaasti ja siitä, että minulla on aivan mahtavia ystäviä. Siihen ei tarvita miestä. En silti väitä, ettenkö haluaisi vielä parisuhdetta. Haluan. Tasa-arvoisen sellaisen. Mutta ehdoin tahdoin en todellakaan. Olen viimein löytänyt jonkun rauhan ja maltin antaa asioiden edetä omalla painollaan.
Aikuinen sinkku ei ole epätoivoinen – Tinder burnout
Mutta mitä noihin epämiellyttäviin yhteydenottoihin tulee, ne saavat minut haluamaan pois Tinderistä. En ole avannut koko sovellusta päiviin. En ole svaippaillut mihinkään suuntaan viikkoihin. En jaksa vastata viesteihin, enkä ole käynyt kuin kaksilla Tinder-deiteillä koko kesänä. Ja itseasiassa toinen deiteistä on jo tuttu ennestään. Minulla on Tinder burnout. En tarvitse Tinderiä, koska aikuinen sinkku ei ole epätoivoinen. Tämä Tinder-jakso päättyy osaltani nyt tähän. Poistuminen ei varsinaisesti liity mieheen, vaan Tinder-väsymykseen. Seuraavaa sitaattia pyydän jo etukäteen anteeksi, mutta yksikin ”Pannaanko?”-viesti on liikaa ja kun niitä tulee monta päivässä, alkaa kiltinkin kärsivällisyys kadota.
Se, että joku lähettää rivon kuvan, ei saa naista tarttumaan puhelimeen ja pyytämään tyyppiä hänen luokseen. Ei ainakaan minua. Tuskin kovin montaa muutakaan. Se taas, että joku tulee kahvilassa juttelemaan ja esittäytymään, se voi herättää kiinnostuksen. Aito kohtaaminen.
Enkä muutenkaan usko siihen, että kannattaa tapailla montaa ihmistä yhtä aikaa. Kirjoitin tästä jo postauksessani Onko varaa päästää hyvä menemään ohitse, jos sellainen sattuu tulemaan vastaan? Siitä, antaako Tinderissä roikkumisella tai useamman ihmisen tapailulla edes mahdollisuutta sille mahdollisesti orastavalle suhteelle? En silti poistu Tinderistä edellä mainitusta syystä, poistun siksi, että Tinder-mittani on ainakin toistaiseksi täynnä. Aikuinen sinkku ei ole epätoivoinen.
Lue myös:
Tinderin uskomaton maailma osa 2
Tinderin uskomaton maailma osa 3
Kommentit