Sopivasti ihana

Älä jätä tulkinnan varaa – totuus on kiltimpää

Teksti: Riikka Väänänen

”Se sanoi, että nähdään ja nyt siitä ei ole kuulunut mitään.” Lause, jonka olen kuullut ystävien, tuttavien ja blogiani seuraavien suusta kymmeniä – jopa satoja kertoja. Miksi? Totuus olisi aina inhimillisempää.

Koska on niin kovin paljon helpompaa pehmentää eronhetkeä sanomalla jotain noin latteaa, johon se mahdollisesti ihastuneempi osapuoli tarttuu kuin hukkuva oljenkorteen.

Ja siksi niin ei saisi tehdä. On paljon rehdimpää ja kunnioitettavampaa olla suora. Suoruus ei tarkoita ilkeyttä. Ilkeyttä on toisen ihmisen roikottaminen löyhässä hirressä.

Olen syyllistynyt siihen itsekin. Lause ”En ole vielä valmis uuteen suhteeseen.” on myös aika kulunut ja omasta suustanikin joskus lipsahtanut. Kyllä, se voi olla myös totta ja sen saattaa itsekin huomata vasta treffeillä. Liian usein tuo kliseinen lause kuitenkin johtuu siitä, että se toinen ei (ainakaan sillä hetkellä) sytytä tarpeeksi.

Seura voi olla loistavaa ja treffeillä hauskaa, mutta jos romanttinen kipinä ei syty, se ei syty. Paitsi että se voi silti syttyä sillä treffikumppanillasi. Ja jos jätät asian roikkumaan ilmaan, hän tuhlaa aikaansa ja energiaansa ihmiseen, josta ei luultavasti koskaan enää kuule. Se ei ole reilua.

Totuus on kiltimpää kuin tulkinnanvarainen muka lempeä lopetus. Löyhässä hirressä ei ole mitään lempeää. Rehti lopetus ei tarkoita sitä, etteikö se kipinä voisi joskus vielä syttyä. Voi hyvinkin. Maailma on täynnä kauniita rakkaustarinoita, joiden alku on ollut hankala, jopa kivikkoinen. Toki siinä on riski, että se toinen löytää jonkun ennen mahdollista seuraavaa kohtaamista. Mutta sen vuoksi, että sinä et ole vielä ihan varma, et voi jättää sitä toista odottamaan. En minäkään.

Kävin hiljattain keskustelun erään naisen kanssa, joka on jo vuosia pitänyt kalenterinsa tyhjänä viikonloppuisin, jos vaikka hänen miesystävältään sattuisi löytymään aikaa hänelle. Useimmat viikonloput hän päätyy istumaan yksin. Tässä kohtaa voisi kysyä, että pitäisikö hänen vain avata silmänsä ja sanoa lopulliset heipat. Tuo mies ei selvästikään sitä aio tehdä. Mutta ymmärrän silti tapaamaani naistakin. Sydän ei päästä irti. Etenkään, kun mies heittelee niitä satunnaisia hellyyden muruja aina sopivassa käänteessä.

Tuo ei ehkä ole paras esimerkki ”tulkinnanvaraisesta lopetuksesta”. Tuossa tapauksessa peliä käydään tyhjillä lupauksilla. Ja se on vielä ilkeämpää. Tulkinnanvaraisissa lopetuksissa on taustalla kuitenkin useimmiten hyvä tahto, halu olla satuttamatta, kiltteys. Vaikka lopulta se onkin kaikkea muuta kuin kilttiä.

Itse uskon nykyään vain totuuteen, vaikka se välillä kirpaisisikin. En halua kuulla mitään pehmennettyjä totuuksia. Nuo pehmennetyt kun alkavat kuulostaa jossain kohtaa valheilta, ja sitten ei usko enää mihinkään. Voi olla, että totuus ei ole se, mikä saa sydämen läpättämään tai kantaa suhdetta mihinkään, mutta silti aina mieluummin totuus.

Joten älä jätä tulkinnan varaa – totuus on kiltimpää. Sano, miten asia on, vaikka se sillä hetkellä vähän kirpaisisikin.

Lue myös:

Ethän koskaan pidä ketään itsestäänselvyytenä

Lue myös

X