Sopivasti ihana

Arki, tuo raadollinen suhteen paljastaja tai pelastaja

Teksti: Riikka Väänänen

Arki, tuo raadollinen suhteen tappaja tai pelastaja. Se voi olla molempia. Pienien lasten vanhemmilla arki valitettavan usein tappaa romanttisen rakkauden. Liian usein näkee pareja, jotka hehkuvat onnea hääkuvissa ja tuo hehku on sammunut viimeistään lapsen 2-vuotiskuvissa. Ei aina, mutta liian usein.

Arki voi myös pelastaa suhteen. Tutkitusti monikin parisuhde kipuilee loma-aikana. Lomaan ladataan sellaisia odotuksia, joita kukaan ei voi täyttää. Jos suhde kestää loman, se kestää lähes mitä vain. Niitä muutamia poikkeuksia lukuunottamatta (ulkopuolinen suhde, päihteet, väkivalta – ja rakkauden loppuminen).

Mutta kestääkö se koronan? Tämän poikkeusarjen? Olemme taas siinä tilanteessa, että elämää rajoitetaan. Molemmat on pakotettu etätöihin (jos se on ammatissa mahdollista). Yhtäkkiä se perinteinen arki alkaa kuulostamaan hyvältä. Kiireiset aamut, jolloin kaikki säntäävät eri suuntiin, täynnä olevat kalenterit ja iltojen rauhoittumiset saman pöydän, yhteisen ruoan, ääressä.

Tosin minä ainakaan – kahdesta lapsesta huolimatta – en juurikaan ole tuota koskaan kokenut. Molemmat lapset harrastivat paljon. Meillä ei ollut koko perheen kokoontumisia pöydän ääressä, koska harrastusajat menivät lähes aina ristiin. Kiireisiä aamuja ja arkea riitti kyllä sitäkin ennemmän. Enkä kuitenkaan sano, että se oli huonoa arkea. Monessa suhteessa päinvastoin. Tosin opettajan entisenä vaimona, voisin sanoa, että elokuun puoliväli oli aina tervetullut. Se tarkoitti edes hivenen siistimpää kotia, aamuheräämisiä myös muille kuin minulle ja jonkinlaista ryhtiä koko elämään, arkeen.

Mutta en ole naimisissa enää. Lapseni ovat aikuisia. Minun osaltani arki on muuttunut täysin. Etenkin nyt kun olen yrittäjä – ja vielä sellainen, jota ei sido kellonajat tai viikonpäivät. Se on yhtäaikaa aivan mielettömän vapauttavaa ja samalla outoa, hiukan pelottavaakin. Kun muut jyräävät maanantaista perjantaihin, tammikuusta heinäkuuhun, minä voin ja joudun, tekemään töitä sen mukaan, miten töitä on. Töitä tehdään vaikka 24/7 pyhistä huolimatta, jos tilauksia on. Ja välillä en tee mitään. Joten, mitä se arki nykyään on minulle? En osaa sanoa. Opettelen. Samalla kun opettelen elämään yksin.

Mutta parisuhteisiin ja siihen, että arki voi pelastaa suhteen, joko vanhan tai jopa sen uuden, se on totta. Uudessa suhteessa voi olla helpottavaa, kun oppii ihan oikeasti tuntemaan sen toisen. Arjessa. Sellaisessa tilanteessa, missä kaikki ei ole koko ajan juhlaa. Sitä saattaakin huomata, että arki onkin helpompaa – ja hienompaa – nyt kuin sen edellisen tai niiden edellisten kanssa. Ja se tuntuu hyvältä.

Mutta miten suhde toimii kun olette yhdessä alkuhuumaa vähemmän ja elätte sitä normaalia elämää? Se voi toimia jopa paremmin arjessa kuin alun 24/7 yhdessä olon aikana, koska molemmat saavat vähän aiempaa enemmän happea (ehkä jopa ilman että kumpikaan tiesi sitä tarvinneensakaan ja aluksi tuskin tarvitsikaan). Tai toki huonommin, kun jokainen päivä ei olekaan juhlapäivä, parisuhdepäivä. Koska sitä se ei tosiaankaan ole, eikä aina voi olla yhdessä. Jos suhde ei kestä edes hetken eroa tai sitä kuuluisaa arkea, oliko sitä alunperin tarkoitettukaan kestämään?

Arki on roskapussien viemistä, kauppalistoja, pyykin pesua. Ja turvallista. Mutta onko se tylsää vai sitä, joka sitoo yhteen? Arjen ei tarvitse olla tappavaa. Etenkään, jos rakkautta riittää. Aina ei riitä. Ennen ehkä, nykypäivänä ei niinkään. Koska maailma on täynnä uusia mahdollisuuksia, uusia alkuja ja alkuhuumaa vain yhden klikkauksen päässä.

Minun arkeni on muuttunut lapsiperheen arjesta vapaan naisen arjeksi, mutta en ole yhtään varma, kestääkö kukaan tätä nykyistä arki-Riikkaa. Voin olla väsynyt, stressaantunut, tylsä. En todellakaan ole mikään Sinkkuelämän Carrie, johon minua on useasti (eilen viimeksi) verrattu. Olen ihan vain tavallinen Riikka, joka juuri nyt muun muassa miettii muuttoaan, pyörittää puolikkaita koneellisia pyykkejä ja pohtii, milloin ehtisi treenaamaan. Ja herää tukka takussa maskaran rippeet silmien alla. Arkiminä on se todellinen minä, ja jos kanssani haluaa olla, sen Riikan pitäisi olla se, jonka oikeasti haluaa.

Lue myös:

On olemassa ihmisiä, joille ihmissuhteet eivät ole hedelmäpeliä

Ne pienet eleet

Kuinka monta kertaa jaksaa pettyä?

 

 

Lue myös

X