Eron hetkellä naiset ajattelevat sydämellä ja miehet päällä

Miksi välillä tuntuu siltä, että eron hetkellä naiset ajattelevat sydämellä ja miehet päällä? Puhuin tästä hiljattain pitkään juuri eronneen ystäväni kanssa. Kun hän vuodattaa kyyneliä, hänen entinen miehensä tsemppaa surevaa ystävääni ja kehottaa muistamaan hyvät hetket. Ihanaa sekin. Toki. Hän kokee, että hänen tehtävänsä on tukea ystävääni. Olla se suhteen aikuinen. Mutta miksi? Eikö hänkin voisi vain tunnustaa, että nyt sattuu ja kovaa? Ystäväni haluaisi tsemppiviestien sijaan miehen mieluummin kertovan, kuinka hänenkin sydämensä on palasina. Itkeä yhdessä menetettyä rakkautta. Tuo mies taas luultavasti ajattelee käytännöllisesti, että mitäpä sitä jauhamaan murheesta ja tunteista, kun suhde on jo kuopattu. Tai ehkä hänkin itkee. Salaa ja yksin.

Eron hetkellä naiset ajattelevat sydämellä ja miehet päällä –  En silti väitä miehiä tunteettomiksi

En suinkaan. Mutta järki tuntuu ajavan helposti tunteiden ylitse. Kun me naiset taas haluaisimme hautautua peiton alle tai painautua jonkun kainaloon itkemään.

Tosin olen minäkin eron hetkellä päätynyt järkeilemään tunteiden vuodattamisen sijaan. Olen eronnut kahdesti ja kummallakaan kerralla en ole juurikaan kyyneliä vuodattanut, vaan jatkanut elämääni. Kyynelittä.

Ensimmäisellä kerralla se johtui siitä, että olin jo itkuni itkenyt ja työstänyt eroa mielessäni vuosia. Olin täysin valmis. Toisella kerralla luultavasti siksi, että en ollut alunperinkään ollut oikeastaan edes rakastunut. Ja ero oli lopulta vain suunnaton helpotus. Kun taas tiedän, että molemmissa tapauksissa nuo miehet potivat ehkä kovempia sydänsuruja kuin minä. Ei siksi, että olisin ollut niin ihana, että minusta on ollut kamalaa erota. Tuskinpa. Ehkä ennemminkin siksi, että minä olin jo prosessoinut erot mielessäni etukäteen, heille ne tulivat ehkä hiukan yllättäen.

Kuulostan varmastikin kylmältä. Sitä en ole. Päinvastoin. Pelkään kyllä särkyvää sydäntä. Sillä tiedän, miltä se tuntuu. Kyllä minunkin sydämeni on särjetty joskus. Ja silloin tein juuri sen, mistä jo puhuin: hautauduin ensin peiton alle itkemään, sitten kiipesin ystävän kainaloon itkemään ja lopulta lenkkeilin sydänsurut pois.

Mutta miksi miehen pitäisi aina olla vahva?

Uskon meidän naisten vahvuuden olevan juuri siinä, että voimme puhua tunteista ystäviemme kanssa. Meillä on olkapäitä, joita vasten itkeä. Miehillä tilanne ei ole aina sama. Ja silloin on helpompi olla järkevä kuin tunteellinen. Ja tavallaan se on hyvin surullista, sillä kyllähän menetettyä rakkautta saa itkeä ja murehtia. Se voi olla nopeampi keino toipua, kun asioiden järkeistäminen. Mutta miksi miehen pitäisi aina olla vahva? Mielestäni ei tarvitse. Toivon, että jos oman poikani sydän joskus särkyy, hänellä on ystävä, jonka kanssa puhua asiasta, ehkä jopa itkeä sitä.

Tuskin edes on yhtä oikeaa tapaa käsitellä eroja. Toiselle voi toimia kostea baariputki, joku tarvitsee ystävän puimaan kaikki tunteet juurta jaksaen, kolmannen sydän eheytyy uuden suhteen myötä. Me olemme erilaisia ja saman ihmisen kaksi eroa voivat myös olla täysin erilaisia keskenään. Tietenkin, sillä onhan myös ne kumppanit, joista eroamme erilaisia.

Eron hetkellä naiset ajattelevat sydämellä ja miehet päällä – Olinko siis mies ja nainen samassa pienessä paketissa?

Vaikka juuri väitin, että naiset ajattelevat sydämellä ja miehet päällä, olen itsekin päätynyt joskus nimenomaan siihen käytännölliseen tapaan eli hankkimaan asunnon, ostamaan sängyn, pakkaamaan muuttolaatikot. Koska käytännön asioihin tarttuminen sai minut kokemaan, että olen oman elämäni ruorissa, enkä vain ajelehdi elämän vietävänä. Kun käytännön asiat tulivat hoidetuiksi, vasta sitten tartuin puhelimeen ja puhuin tuntikausia ystäväni kanssa. Olinko siis mies ja nainen samassa pienessä paketissa?

Juuri nyt minun tehtäväni on olla se olkapää

Juuri nyt minun tehtäväni on olla se olkapää. Se, jolle voi soittaa vaikka keskellä yötä itkien. Ehkä myös se, joka lähtee sitten sinne baariin seuraksi, kun aika on kypsä. Toivon silti, että ystäväni entinen mies ymmärtäisi myös sen yhdessä itkemisen tärkeyden, sillä juuri sitä ystäväni nyt tarvitsee. Jopa enemmän kuin minun olkapäätäni. Silti olen täällä, valmiina tukemaan, puhumaan ja tarvittaessa vaikka suolaamaan sen miehen maanrakoon. Jos siitä on ystävälleni apua.

Toivon ystävälleni uutta rakkautta, sillä hän on sen todellakin ansainnut. Se hetki ei ehkä ole vielä, mutta kyllä se tulee. Toivon myös itselleni rakkautta. Koen, että minäkin olen sen ansainnut. Kuten kaikki me olemme. Toivon toki myös, että en koskaan enää joutuisi eroamaan. Mutta sitähän en voi etukäteen päättää. Koska elämä on täynnä yllätyksiä. Hyviä ja pahoja.

Lue myös:

Haluan uskoa hyvään

Minulta meni jalat alta, mutta miksi pelkään sitä nyt?