Sopivasti ihana

Ihmissuhteet, rakkaus, raha – mikään ei ole helppoa

Teksti:
Riikka Väänänen

Helpoksi ei elämää voi sanoa, mutta aika kivaa se on silti. Ainakin useimmiten.

Tänään on vähän filosofisemman (tai kutsu sitä miten haluat) tekstin vuoro. Aion sekoittaa iloisesti aiheita rakkaudesta uraan, urheilusta kauneuteen. Jutun ydinsanoma on kuitenkin se, että mikään ei ole helppoa. Ja hyvä niin.

Päädyin tähän aiheeseen, koska minulta on yli 20 vuoden urani aikana pyydetty usein kirjoittamaan helpoista kampauksista, meikeistä, ihonhoidosta, laihduttamisesta ja niin edelleen. Totuus on se, että mikään ei ole helppoa. Ei kauneudenhoito, rikastuminen, rakastuminen kuin mikään muukaan. Helpon sijaan olisi ehkä syytä käyttää kevyempiä sanoja, kuten ”helpompaa” tai ”vaivattomampaa”.

”Helppo” on lähes aina huijausta. Sorrun sanan käyttöön säännöllisesti itsekin. Lähiaikoina olen kuitenkin pohtinut paljon sanaa ”helppo” niin kauneuden, ihmissuhteiden kuin työnkin kohdalla. Ja tullut siihen tulokseen, että jos jokin asia on helppo, se on muuttunut helpoksi satojen ellei tuhansien toistojen myötä.

Joku voisi kysyä, että nytkö sen vasta tajusit. Kyllä, nyt vasta.

Helppo huijaus

Helppous vaatii toistojen lisäksi myös vaivaa. Taustatyötä. Kauneudenhoidossa se tarkoittaa sitä, että tekee ylläpitävää työtä koko ajan, joka päivä. Ja käyttää omiin käsiinsä sopivia välineitä. Minä helpotan kauneudenhoitoani muutamilla ajan mittaan opituilla nikseillä, joista kerroin tämän viikon postauksessani Nämä ovat minun kikkani näyttää huolitellulta helposti. Todellisuudessahan jokainen antamani niksi vaatii vähintäänkin aikaa, jos ei niinkään taitoa. Ja näppäriä pinsettejä, laadukkaita siveltimiä, hyviksi havaittuja tuotteita sekä luottokampaajaa. Eli otsikossa ollut sana ”helposti” oli tavallaan huijausta.

En voi luvata helppoa kauneudenhoitoa, mutta voin tällä pitkällä kokemuksella antaa keinoja helpottaa sitä.

Matseja remonttireiskojen kanssa

Joku voisi väittää, että lottovoitto on helppoa rahaa, mutta montako kertaa olet täyttänyt kupongin ennen kuin tärppäsi, jos tärppäsi? Toiset sanovat, että asuntokeinottelulla rikastuu tai ainakin vaurastuu helposti. Minä, muutaman remontin ja asunnonmyynnin jälkeen, väitän toista.

En tosin ole koskaan keinotellut asunnoilla. Mutta entisen mieheni kanssa ostimme ja remontoimme muutaman. Omaksi kodiksi. Mutta kuten normaalia on, ihmisten tarpeet ja toiveet muuttuvat. Lasten kanssa haluaa pihan, lasten kasvettua elämää ympärilleen. Minun impulsiivisella luonteellani tarpeet ja toiveet muuttuvat ehkä keskivertoa nopeammin. Sen lisäksi, että se ehkä rikkoi tai ainakin teki särön avioliittoomme, entinen mieheni teki hiki päässä yötä päivää remonttia, minä vietin unettomia öitä murehtien lainoja, myymistä, tappelin remonttimiesten kanssa ja hankasin sormet verillä nurkkia puhtaaksi ennen asuntonäyttöjä.

Helppoa se ei ainakaan ollut. Enkä ole edelleenkään rikas tai edes vauras.

En koskaan suunnitellut asuntoja myyntitarkoituksessa, vaan kodiksi silloiselle perheellemme. Onneksi entinen mieheni oli näppärä ja nopea remontoija, eikä väittänyt (kovasti) vastaan.

Söpöt pyllyt vaihtopenkillä

Oma poikani pelasi vuosia jalkapalloa. Kunnes vakava keuhkokuume ja siitä seurannut astma pilasi lupaavan junnun uran. Katsoin kentän laidalla, kuinka pojat päivä, kuukausi, vuosi toisensa perään treenasivat samoja kuvioita, harjoittelivat vetoja, harhautuksia ja juoksivat vastustajat läkähdyksiin. Ajoin ja lensin tuhansia kilometrejä turnausten perässä, pesin satoja koneellisia likaisia pyykkejä ja ostin kymmeniä palloja kadotettujen tilalle. Rakkaudesta lajiin.

Teemu Pukin suoritukset futiskentällä tai Lauri Markkasen kolmen pisteen heitot saattavat näyttää helpolta, mutta molemmat ovat tehneet tuhansia ja tuhansia toistoja ja kuluttaneet söpöjä pyllyjään vaihtopenkillä. Ilman sitä he eivät olisi nyt, mitä ovat.

Edes arkiliikunta ei ole helppoa. Ei, vaikka kuinka pitäisi liikunnasta. Vaikeinta on astua ovesta ulos ja lähteä liikkumaan. Hyvä olo tulee usein vasta liikunnan jälkeen.

Urheilun fanittaminenkaan ei ole aina helppoa. Terveisin Honka-fani jo vuodesta 2007.

Helppoa äitiydessä on vain rakastaminen

Äitinäkään ei ole helppoa. Helppoa äitiydessä on vain rakastaminen. Kaikki muu on jollakin tavalla vaikeaa. Vanha sanonta ”Pienet lapset pienet murheet, isot lapset isot murheet” pitää paikkansa. Aikuisia lapsiaan murehtii jopa enemmän kuin niitä pieniä tuhisevia taaperoita, joita he kauan sitten olivat.

Tyttäreni kohdalla pelkään, että hän polttaa kynttiläänsä molemmista päistä kunnianhimossaan. Poikani taas ei tunnu löytävän mitään riittävän innostavaa alaa, jotta motivoituisi käymään koulunsa kunnialla loppuun. Murehdin myös heidän ihmissuhteitaan. Hölmöä, sillä en halua omien vanhempieni tuhlaavan aikaansa murehtimalla minun ihmissuhteitani. Aikuista voi yrittää neuvoa, mutta hän tekee itse omat päätöksensä, omat virheensä.

Nämä elämäni valot ovat jo aikuisia, mutta minä ajattelen heitä ja murehdin heidän puolestaan aina.

Yötöitä ja päiväunia

Ura. Siitä riittäisikin tarina jos toinenkin. Olin kymmeniä vuosia muiden palveluksessa, nyt olen yksityisyrittäjä. Kumpikaan ei ole helppoa, mutta kummassakin on puolensa. Nyt voin lähteä luovuuden lopahtaessa salille tai lenkille, tehdä töitä yöpuku päällä viikonpäivästä tai kellonajasta riippumatta. Voin jopa nukkua päiväunet keskellä päivää. Entisenä tunnollisena palkkatyöläisenä on kuitenkin todella vaikeaa antaa itselleen lupa siihen. Olen itseni pahin ruoskija. Valvon öisin miettimässä talousasioita, verokiemuroita, keinoja uusasiakashankintaan. Toisinaan myös kirjoitan keskellä yötä. Ei ole helppoa ottaa rennosti keskellä päivää, vaikka saatan tehdä töitä seitsemän päivää viikossa. Työ pyörii mielessä jatkuvasti jo siksi, että kotini on työpaikkani, enkä voi koskaan sulkea työpaikkani ovea päivän päätteeksi.

Yrittäjän tyttärenä vannoin, että minusta ei tule koskaan yrittäjää, ja kappas, tässä ovat ensimmäisen yritykseni ensimmäiset käyntikortit.

Berliinin muuri ja muut rakkausasiat

Mitä rakkauteen ja ihmissuhteisiin tulee, ne vasta vaikeita ovatkin. Etenkin näin aikuisena jopa rakastuminenkin on vaikeaa. Vuosien varrella tulleiden kolhujen vuoksi minä ainakin olen kasvattanut ympärilleni näkymättömän suojaavan muurin, jonka purkaminen on vaikeampaa kuin Berliinin muurin konsanaan.

Rakkauden ”ylläpitäminenkään” ei ole helppoa. Rakkaudessa yleensä on kuitenkin aina vähintään kaksi osapuolta. Kaksi ihmistä, jolla voi olla hyvinkin eri käsitykset siitä, mitä rakkaus tai parisuhde tarkoittaa. Toinen pitää hiljaisuudesta, toinen haluaa puhua, toinen haluaa vapautta, toinen tiivistä yhdessäoloa.

Kun on nähnyt useamman juhlapyhän (lue: on vanha), on luultavasti ollut myös useammassa parisuhteessa. Sillä kokemuksella tietää, että se mikä oli jonkun kanssa helppoa, voi olla toisen kanssa vaikeaa ja päinvastoin. Tärkeintä on se, että haluaa olla yhdessä. Rämpiä niiden eteen tulevien vaikeuksien yli, sillä karikkoja tulee aina. Se on elämää. Yhdessä pysyminen on vaikeaa, lähteminen on kuitenkin vielä vaikeampaa. Helppoa rakkaus ei ole. Vaikeuksien ja taistelun arvoista aika usein kuitenkin.

Tämä vessakirjoitus tuli vastaan eräässä lontoolaisessa naistenhuoneessa. Se oli niin osuva, että oli pakko napata siitä kuva.

Niin, mikään ei ole helppoa, mutta tämän tekstin ei ole tarkoitus masentaa. Se, että mikään ei ole helppoa, ei välttämättä ole negatiivinen asia. Useimmat meistä pitävät haasteista. Minä ainakin sytyn niistä.

Se, että asiat olisivat edes hiukan helpompia, ei toki haittaisi lainkaan, oli sitten kyse urasta, rahasta tai rakkaudesta.

Lue myös:

Nämä ovat minun kikkani näyttää huolitellulta helposti

Annoin itselleni mahdollisuuden onneen

Miltä tuntuu herätä nuoren miehen vierestä joka aamu?

 

X