Itseruskettavilla väriä talven kalpealle iholle – näihin tuotteisiin luotan
Onneksi kohta on kesä!
En muista milloin olisin viimeksi ollut näin kalpea. Talvi (tai kalenterin väittämä talvi) on ollut niin harmaa, että minäkin, joka rakastan pitkiä kävelylenkkejä, olen pysynyt tiukasti sisätiloissa jo monta kuukautta yhtä lyhyttä Levin laskettelulomaa lukuunottamatta. Ongelma ei ole niinkään ihon harmaus tai samea ihonväri, sillä olen rullaillut ihoani Swissclinicin mikroneulalla, kuorinut ihoa melko tunnollisesti ja käyttänyt ihoa kirkastavia C-vitamiinia sisältäviä voiteita ja seerumeita, vaan kalpeus. Normaalisti olen lentänyt jouluksi auringon alle, ja siellä hankittu päivetys on lämmittänyt ihoni sävyä siihen saakka kunnes kevät ja aurinko saapuu tänne synkkään Pohjolaan. Mutta nyt olen kalpeampi kuin vuosiin ja kaipaan kipeästi väriä talven kalpealle iholleni.
Hyh haisee! Vai haiseeko?
Haisee. En ole koskaan ollut kovin suuri itseruskettavien tuotteiden fani. En voi sietää sitä hajua, jonka itseruskettavat iholle jättävät. Vaikka itseruskettava tuoksuisi levitettäessä hyvältä, voiteen imeydyttyä iholle jää vieno, mutta selvä itseruskettavan tunkkainen haju. Haju on peräsin värittömästä sokerista nimeltä DHA eli dihydroksiasetoni, joka on itseruskettavissa yleisimmin käytettävä ruskettava aine. Se värjää ihon pinnan, mutta ei suojaa ihoa auringolta, kuten luonnollinen rusketus tekee. Luonnonkosmetiikan itseruskettavissa DHA on peräisin esimerkiksi sokerijuurikkaista tai sokeriruosta, perinteisessä kosmetiikassa käytetään synteettistä DHA:ta. Ensin mainittujen haju on miedompi, vähemmän pistävä.
Vaikka kalpea, lumikkimainen iho näyttää kyllä kauniilta muiden kasvoilla, minulle se ei sovi. Ainakaan minä itse en pidä peilikuvastani kalpeana. Lompakkoni eikä kalenterini juuri nyt mahdollista lentoa lämpimään, joten väri on hankittava purkista. Hajusta huolimatta.
Itseruskettavat lakanat
Eräs entinen kollegani rakastaa rusketusta jopa minua enemmän. Muistan hänen kertoneen, että hänellä on jopa omat lakanat ”itseruskettaville illoille” eli niinä iltoina kun hän valelee itsensä itseruskettavilla, hän petaa sänkyynsä itseruskettavien tahraamat lakanat. Melkoinen pro, eikö? Minä tyydyn lähinnä värittämään naamaani. Välttääkseni sen imelän, suorastaan ällöttävän hajun, olen päätynyt käyttämään sellaisia itseruskettavia tuotteita, joita voi levittää iholle yöksi tai, jotka jostain muusta syystä haisevat vähemmän kuin perinteiset itseruskettavat.
Itseruskettavilla väriä talven kalpealle iholle – näihin tuotteisiin luotan
Vita Liberatan Selftanning Anti Age Serum, joka ihon värittämisen lisäksi kiinteyttää sitä. Serumia voi sekoittaa voiteen joukkoon tai jos haluaa vahvemman rusketuksen, sen voi levittää suoraan kasvoille. Vita Liberatan tuotteiden DHA on peräisin sokerijuurikkaasta ja siksi niiden haju on miedompi kuin perinteisten itseruskettavien.
Vita Liberatan Trystal Pressed Minerals itseruskettavalla kompaktiaurinkopuuterilla voit korvata perinteisen aurinkopuuterin. Minä käytän vaaleampaa (01 Sunkissed) koko kasvoille ja tummempaa (02 Bronze) kasvojen varjostuksiin. Parhaiten se toimii, kun levität sitä suoraan kosteusvoiteen tai meikkivoiteen päälle, mutta silloin voiteen pitää maltaa antaa imeytyä kokonaan, jotta vältyt raidoilta.
Joskus kauan sitten meikkitaiteilijalta kuulemani vinkki luonnollisten näköisten varjostuksien tekemiseen toimii hyvin. Vinkki on tämä: Sivele kasvoille vanhanaikainen kaunokirjoitus E (iso E) eli aloita puuterin sively kasvoille otsalta, kaarra sivellintä ohimoita pitkin poskiluun alle ja pyöräytä siitä leuan ulkoreunalta leuan alle.
Uusin lempituotteeni on Sisleyn Self Tanning Hydrating Facial Skin Care. Se on voide ja vaikka en yleensä itseruskettavista voiteista pahemmin pidäkään, tämä antaa maltillisen, luonnollisen rusketuksen ja on niin hoitava, että voin korvata sillä yövoiteen (en levitä sitä iholle joka ilta, ainoastaan pari kertaa viikossa), eikä se juurikaan haise.
Jos itseruskettavat eivät ole sinun juttusi, kokeile Guerlainin Terracotta Sun Glow Gelly -sävygeeliä. Tästä tuotteesta kerroin ihan ensimmäisessä postauksessani. Se ei näytä meikiltä, vaan antaa iholle vaan kevyen ”auringon hyväilemän” sävyn. Ja se peseytyy seuraavassa pesussa pois.
Seuraavaksi ajattelin kokeilla BTB13:n Self-Tanning Toneria. Tämä tuote kiinnostaa minua kahdesta syystä: se on kotimainen ja vesimäinen. Jälkimmäisen ominaisuuden ansiosta ei pitäisi olla pelkoa tahmaisesta naamasta ja itseruskettavan läikistä tyynyliinassa. Kerron myöhemmässä postauksessa, mitä siitä pidin.
Lue myös:
Kommentit