Sopivasti ihana

”Hän tuntuu kodilta” – Bridget Jones

Teksti: Riikka Väänänen

Bridget Jones: ”Sometimes you love someone because he is not the same as you. And sometimes you love someone because it feels like home.” Epäsuora käännös jälkimmäisestä lauseesta: ”Joskus rakastat jotakuta siksi, että hän tuntuu kodilta”.

En olisi ehkä koskaan uskonut, että Bridget Jones on se, joka pukee sanoiksi asian, jota en itse toimittajana ole osannut sanoittaa – tosin kyllähän edesmenneeltä Matti Nykäseltäkin melkoisia oivalluksia irtosi.

Olen kokenut tuon Bridgetin sanoittaman tunteen kerran. Tänä kesänä. Olen miettinyt yö toisensa perään, miksi juuri se ihminen ja se suhde tuntui silloin niin oikealta, miksi hajosin sen päätyttyä niin pahasti ja miksi niinkin lyhyestä suhteesta on ollut niin vaikea päästä yli. En ole osannut selittää sitä itselleni, enkä kenellekään muullekaan. Nyt tiedän. Olin hetkellisesti päässyt kotiin. Tosin toisin kuin Mark Darcy ja Bridget, me olimme monessa asiassa hyvinkin samanlaisia. En tiedä, oliko se yhdistävä vai erottava tekijä vai ehkä molempia.

Vaikka elämässäni on ollut kaksi suurta rakkautta ja yksi hullaantuminen (olen tainnut aiemmin puhua siitä rakastumisena, mutta oikeastaan kyse oli hullaantumisesta), tuon jälkimmäisen rakkauden kohdalla tuntui heti ensimmäisen viikonlopun jälkeen siltä, että olisin tullut kotiin. Se ensimmäinen, lasteni isä, muuttui kodiksi vuosien mittaan.

Koti on yllättävänkin hyvä vertaus rakkaudelle. Ainakin tällaiselle jatkuvasti muuttavalle. Kun oikein kömpelösti asian muotoilee, voisin sanoa, että ex-mieheni on kuin lapsuudenkotini. Täynnä rakkaita muistoja, vähän tunkkaisiakin osa, turvapaikka, johon palaan unissani ja mielessäni silloin, kun on oikein vaikeaa, mutta paikka, johon en halua ihan oikeasti palata. Se suhde on myös kuin se koti, josta muuttoa harkitsin pitkään ja josta muutettuani tunsin lähinnä suunnatonta helpotusta. Kun taas sitten jälkimmäinen rakkaus on se koti, jossa olisin ehkä halunnut asua vaikka loppuelämäni, josta en ehkä oikeastaan olisi koskaan halunnut muuttaa. Huolimatta kaikista niistä pikku vioista, joita kodin nurkissa ehkä oli.

En oikeastaan haikaile kummankaan perään – enää. Tai no, ex-mieheni perään en ole missään kohtaa haikaillutkaan. Tosin hänen kanssaan olenkin tahtoen ja tahtomattani jatkuvasti yhteydessä. Hän pysyy elämässäni aina. Jälkimmäisen voisin sanoa olevan minulle kuin Mark Darcy Bridget Jonesille, mutta ilman sitä vauvaa ja onnellista loppua. Toivon vain, että en roiku tuossa muistossa kymmentä vuotta, kuten Bridget teki. En usko. Alan olla jo pahimman yli. Vaikka myönnän, että ajatus joulusta ilman häntä on aika surullinen.

Jos alkaa kuulostaa siltä, että Bridget on minulle elävä ja hengittävä olento, ei kannata huolestua. Bridgetin hahmossa kuitenkin kiteytyy loistavasti tämä sinkkuelämäni kaaos. Minä en ehkä laske kaloreita, polta tupakkaa tai pue ylleni mummopikkareita ja tiedän, kuka on lasteni isä, mutta aina sattuu ja tapahtuu – ja suustani pääsee sammakoita. Kuten jo joskus aiemmin kirjoitinkin ”Olen oman elämäni Bridget Jones – oletko sinä Carrie?” -postauksessani, samaistun Bridgetiin. Siitäkin huolimatta, että olen kaikkea muuta kuin romanttisten komedioiden tai ylipäätään romanttisten leffojen fani.

Mitä siihen kotiin tulee, en tiedä käykö minulle rakkaudessa lopulta samoin kuin muussa elämässäni eli en koskaan löydä mitään pysyvää. Tosin nyt luulen, että olen löytänyt henkisen (Suomen) kotini. Se on täällä, tässä hassussa pienessä saariyhteisössä, jossa lähes kaikki tuntuvat tuntevan minut nimeltä. Ehkäpä niin käy joskus myös rakkaudessa ja pääsen lopulta kotiin. Tai sitten en.

Oli miten oli, mielestäni tuo yksi Bridgetin suuhun kirjoitetu lause kiteyttää kaiken: ”And sometimes you love someone because it feels like home

Rakkauden täyteistä jouluviikkoa!

Lue myös

X