”Mitä miehen tulee olla?” – Kemiastahan kaikki on kuitenkin lopulta kiinni

Tiedättekö sen Suurlähettiläiden biisin ”Mitä miehen tulee olla?” Tuntuu, että se on juuri nyt todella ajankohtainen. Ja pätee myös toisin päin. Nyt jos koskaan kumppaniehdokkaille ladataan enemmän odotuksia kuin koskaan. Sen näkee jo pelkästään lukemalla Tinder-profiileja. Älä polta, älä käytä alkoholia, älä postaa koiran kuvia, salikuvat no no, olethan korkeasti koulutettu, svaippaa vasemmalle jos sinulla on lapsia. Miten kukaan voi täyttää kaikki vaateet? Ja onko sillä väliä, jos ei täytä? Kemiastahan kaikki on kuitenkin lopulta kiinni.

Aina kun minun eteeni tulee lista, svaippaan vasemmalle. Mielestäni listat osoittavat, että kyseinen tyyppi on hivenen takakireä ja täysin vailla huumorin- tai tilannetajua. Olen sanonut usein aiemminkin, että uskon kemiaan ja karismaan. Ja ystävällisyyteen. Olen edelleen sitä mieltä.

Olet varmaan junantuoma

En missään nimessä väitä, etteikö maailmassa olisi vielä hyviä miehiä. Herrasmiehiä. On tietenkin. Olen törmännyt moneenkin. Ja miehiä, jotka uskovat myös kemiaan.

Alkukesästä törmäsin bileissä tyyppiin, joka sanoi, että pitää minun tavastani kantaa itseäni ja kuunnella muita ihmisiä. Se oli tilanne, jossa kaikki puhuivat toistensa päälle, eikä kukaan kuunnellut. Paitsi minä ja hän. Hän oli naimisissa, eikä meille muutenkaan olisi tullut mitään, mutta kommentti lämmitti. Joku arvostaa vielä myös ”herrasnaisia”.

Olen pari kertaa kuullut myös, että olet varmaan junantuoma. Olen kysynyt, miksi sanot niin. Se paljastuu kuulemma siitä, että olen sydämellinen ja aito. Surullista siinä on se, että myös miehet kokevat, että se on harvinaista.

Ja sitten päädyn kaverikategoriaan

Se olenko sen sydämellisempi tai aidompi, en tiedä. Olen empaattinen. Se tekee minusta hyvän kaverin, keskustelukumppanin ja ehkä myös olkapään. Mutta se ei täytä vaatimuslistaa, eikä tee minusta potentiaalista tyttöystävää. Se tekee minusta hyvän ystävän. Tänä kesänä olen saanut paljon uusia ystäviä. Ja törmännyt myös vanhoihin ja solminut ystävyyssuhteet uudelleen.

Se tekee minut kuitenkin haavoittuvaiseksi. Olen helppo ohittaa. Ja se saa minut miettimään, pitäisikö olla kovempi ja pelata järeämmillä panoksilla. Ottaa se hivenen röyhkeä asenne, jota moni miehistä tuntuu arvostavan. Olla vaikeasti tavoiteltava. Enkä tarkoita sitä, että heittäydyn jokaisen vastaantulijan jalkoihin. En todellakaan. Harvoin heittäydyn yhtään mihinkään. Tosin harvoin sellaista tilannetta tulee edes eteen, koska päädyn ensimmäisen parin tunnin aikana kaverikategoriaan.

Minua ei kiinnosta miehen rahat tai koulutus

En väitä, etteikö minulla olisi itsellänikin jotain listaa päässä. On toki. Minua ei kiinnosta miehen rahat tai koulutus. Eikä etenkään automerkki. Toivon kuitenkin, että mies on sporttinen. Ja huumorintajuinen. Hivenen poikamainen. Ja ehdottomasti ystävällinen. Hyökkäävä tai tylyttävä asenne saa minut vetämään käsijarrun pohjaan välittömästi.

Minua naurattaa Suurlähettiläiden biisin kohta, jossa lauletaan ”Varakkuutta tietenkin on tarpeen tulla. Ja sekin mielummin ansaittu urheilulla.” Myönnän, että olen usein löytänyt itseni ihastumasta ihmiseen (olin jopa naimisissa sellaisen kanssa), joka tienaa rahansa urheilulla. Se ei silti todellakaan ole missään listassani. Riittää, että liikkuu. Koska niin liikun minäkin.

Kemiastahan kaikki on kuitenkin lopulta kiinni – Sitä joko on tai ei

Tärkeintä on, että löytyy yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Ilman niitä suhteella on lyhyt tie. Vaikka aikuisessa suhteessa molemmilla onkin oma elämä ja myös omia ystäviä. Olennaista yhteisissä kiinnostuksen kohteissa on kuitenkin se, että vaikka alkuhuuma haihtuu, keskustelu jatkuu. Ilman yhteisiä asioita on vaikea luoda sitä peräänkuuluttamaani kumppanutta.

Vaikka jatkuvasti pohdin blogissani näitä parisuhdekiemuroita, ei tarkoita edelleenkään sitä, että etsin itselleni epätoivoisesti uutta kumppania. Pohdin näitä omasta ja muiden puolesta. Ja myös siksi, että järjestelen päässäni asioita paikoilleen. Ehkä olen jossain vaiheessa, ehkä jopa jo nyt, valmis toimivaan suhteeseen. Olen kokeillut jo molemmat ääripäät. Kumpikaan ei toiminut. Nyt kun mietin näitä, tiedän ehkä paremmin, mitä oikeasti haluan.

Samalla tiedostan kuitenkin erittäin hyvin, että sydämenasioita ei voi järkeillä. Jos salama iskee, se iskee, oli se toinen mitä hyvänsä. Ja sillä toisellakin pitää lähteä jalat alta, sillä muutenhan koko suhteessa ei ole mitään järkeä.

Kemiastahan kaikki on kuitenkin lopulta kiinni. Sitä joko on tai ei.

Lue myös:

Voiko olla liian kiltti?

Kuuletko minua vaikka minulta puuttuu ääni?