Sopivasti ihana

Kiitos ei ole keneltäkään pois

Teksti: Riikka Väänänen

Kiitos teille ihanat seuraajani sydäntä lämmittävistä kommenteista eri kanavissa!

Tänään on juhannuksen kunniaksi vaihteeksi tällainen maailmaa syleilevän postauksen vuoro. Tosin olen miettinyt asiaa jo pitkään. Sitä, miksi kiittäminen on niin vaikeaa.

Minulla on sisäänrakennettuna halu kiittää. Peritty ominaisuus? Kasvatuksen tulos? Molempia luultavasti. Siksi hämmennyn joka kerta, kun avaan oven jollekin tai autan vaikkapa nostamaan kassahihnalta tippuneen tavaran ja vastaus on hiljaisuus tai jopa mulkaisu. Se pieni sana ”kiitos” ei ole keneltäkään pois.

Kiitoksen hetkellä se tulee sanoa ääneen

Myös molemmat lapseni ovat kiittäneet aina kovalla äänellä ja rohkeasti niin tuttuja kuin ventovieraitakin. Enkä tässä kiillota äitiyden sädekehääni. En ole todellakaan ollut mikään mallikasvattaja. En ole lukenut yhtäkään opusta kasvatuksesta, enkä ole syöttämällä syöttänyt lapsilleni sanoja. He vain kokevat, että kiitoksen hetkellä se tulee sanoa ääneen.

Hyvä esimerkki tästä on se, kun äitini oli poikani kanssa ostoskeskuksessa ja poikani huikkasi ison liikkeen ovelta kiitokset. Kun äitini ei tehnyt niin, poikani huomautti äidilleni: ”Mamma sä et muistanut kiittää”. Tai kun poikani (silloin noin 7 -vuotias) oli naapurini kanssa ruokakaupassa ja maistoi joka maistattamispisteessä jotain, hän oli kuulemma katsonut aina konsulenttia silmiin ja kiittänyt kauniisti. Myös tyttäreni toimii niin. Ja joka kerta tunnen siitä syvää kiitollisuutta. Toivottavasti olen muistanut kiittää myös heitä riittävästi.

Niin, se pieni sana ”kiitos” ei ole keneltäkään pois.

Olen kiitollinen tästä ihanasta kodista äidilleni, sillä hän löysi asuntoilmoituksen ja vinkkasi siitä minulle. Olenhan äiti muistanut kiittää siitä?

Kiittäminen ei vaadi nöyrtymistä

Minä lähetän esimerkiksi deittien jälkeen kiitosviestin. Vaikka olisimme olleet vain kävelyllä. Koska se tuntuu minusta luontevalta. Se, että kiittää, ei pitäisi olla nöyristelyä tai mielistelyä. Sen pitäisi olla luonnollista. Se, että sanoo kiitos, osoittaa että kunnioitat toista ihmistä. Ja hänen sinuun käyttämäänsä aikaa ja vaivaa.

Rakastan vanhoja herrasmiehiä, jotka vielä edelleen avaavat oven ja päästävät naisen siitä ensin. Vaikka minusta tuntuisi, että minun tulisi avata heille ovi. Tiedän kuitenkin, että oven avaaminen on heille tärkeää ja jos veisin tuon ”oikeuden” heiltä pois, se olisi loukkaavaa. Ja toki aina kiitän.

Kiitän myös lähettiä, kaupankassaa, siivojaa ja raitiovaunukuskia. Ja kuten jo mainitsin deittikumpaniani. Koska olen sitä mieltä, että niin kuuluu tehdä.

En todellakaan väitä, että olen ketään muuta parempi ihminen, mutta väitän, että maailma olisi parempi paikka, jos muistaisimme kiittää, katsoa silmiin ja olla ystävällisiä. Kiitin tänään minut (lomalaisen) aivan liian aikaisin herättänyttä postimiestäkin. Aivan kuten toivotan esimerkiksi kaupankassalle mukavaa iltaa tai hauskaa juhannusta.

En minä (todellakaan) mikään pyhimys ole

Toki minullakin on huonoja päiviä ja annan taatusti palautetta huonosta palvelusta. En minäkään (todellakaan) mikään pyhimys ole. Mutta annan palautetta vain silloin kun palvelu on oikeasti huonoa. En kiukuttele raidallisesta viinilasista ravintolassa tai hivenen hitaasta palvelusta. Ja kiitän myös hyvästä palvelusta. Joko suullisesti, kirjallisesti tai jollain muulla tavalla. Olen muun muassa vienyt kiitoskortin ja -lahjan alakerran kauppaani erään mahtavan avun jälkeen.

Uskon vilpittömästi ystävällisyyteen. Ystävällinen hymy tai sanat tulevat varmasti jossain kohtaa takaisin. Tai vähintäänkin piristävät jonkun päivää. Ja kiitollisuus on todistetusti yksi onnellisuuden kulmakivistä.

Kiitos säiden haltijalle (vai Pekka Poudalle?) siitä, että tänä juhannuksena ei sada lunta.

Kiitos teille!

Nyt haluan kiittää kaikkia teitä blogiani seuranneita ja etenkin teitä eri kanavissa kommentoineita. Kommentit lämmittävät suunnattomasti. Se, että avaan tuntojani ja jopa sydäntäni näin avoimesti ventovieraille ei ole aina helppoa, mutta kiitos tekee siitä sen arvoista. Joten kiitos!

Kiitos että olette, kiitos että luette.

Ja toivotan teille hulvattoman hauskaa juhannusta!

Lue myös:

Sitkeä sydän

Ystävällisyys

Lue myös

X