Sopivasti ihana

Koronapäiväkirja osa 4 – Huulipunaindeksi

Teksti: Riikka Väänänen

Sain eilen elämäni toisen paniikkikohtauksen. Ensimmäisestä on aikaa jo yli kymmenen vuotta. Jonkin aikaa epätoivoisesti henkeä haukottuani tajusin, että nyt olen antanut eristäytymisen ottaa itsestäni niskalenkin ja jos en ota valtaa takaisin itselleni, ei minusta ole eristäytymisen jälkeen jäljellä enää kuin ihmisraunio. Sillä hetkellä päätin ottaa käyttöön korona-ajan huulipunaindeksin.

Huulipunaindeksi – Olin päästänyt ahdistuksen ihon alle

Kerroin teille jo, että täällä neljän seinän sisällä asuu peikko, jonka ainoa ihmiskontakti päivässä on kaupanmyyjän kanssa. Olen myös kertonut postauksessani Mitä naisen tulee olla? Be a lady they said, että pidän itsestäni huolta itseni vuoksi. Miksi sitten nyt, kun olen täysin eristyksessä muista ihmisistä olen päästänyt itseni rölliytymään?

Samassa postauksessa kirjoitin myös: ”Kun ihminen, joka on on ollut aina tiptop, lopettaa itsestään huolehtimisen, on myös syytä olla huolissaan. Silloin hän on väsynyt. Tai jopa masentunut. Silloinkaan ei ole kenenkään muun asia kommentoida ulkonäköä. Silloin voi vaan kuunnella, halata ja olla siinä – niin kuin ystävän tai läheisen ihmisen kuuluukin.”

Ja tajusin, että juuri niin minulle on käymässä. Olin päästänyt ahdistuksen ihon alle, mutta koska en voi konkreettista halausta juuri nyt saada, minun on itse tehtävä asialle jotain. Siitä huulipunaindeksi.

Huulipunaindeksi – Näytin kynteni koronalle

Ihan ensin pesin hiukseni. Olin kulkenut poninhäntä päässä jo päiviä ja minusta tuntui, että voin suorastaan haistaa omat hiukseni. Liioittelua? Ehkä. Kaivoin esiin myös vartalonkuorinnan. Miksi en olisi pehmeä edes itselleni? Ja sitten otin epilaattorin käteen. Epiloin sääret, kainalot, bikininrajat. Olo oli heti parempi.

Poistin myös vanhat kynsilakat ja lakkasin varpaankynteni punaisella lakalla. Varpaat, joita ei näe edes kaupan kassa. No, eipä hän näe bikininrajojanikaan. Sentään.

Puhdas tukka ja pehmeä iho toimivat kuin Mitä naisen tulee olla? Be a lady they said -postaukseni pikkumusta ja korkeat korot. Koin pitkästä aikaa tunteen: Yes I can!

Huulipunaindeksi – Silmäniskun verran parempi iltalenkki

Sen lisäksi päätin, että joka kerta, kun astun ovesta ulos punaan huuleni. Ennen eilistä iltalenkkiä laitoin jopa hiukan luomiväriä. Aivan kuin askel olisi ollut hiukan kevyempi ja vastaantulijat hymyileväisempiä. Näytti jopa siltä, että yksi lenkkeilijä vinkkasi silmää.

Olin sortunut ajatukseen, että ainoa ihmiskontaktini on lähikaupan myyjä, mutta eilen tajusin, että päivittäisillä lenkeilläni vastaan tulee kymmeniä ihmisiä. Olen vain kulkenut pää painuksissa. Edelleenkään en pysähdy juttelemaan kenenkään kanssa, mutta miksi en kulkisi jatkossa pää pystyssä ja hymyilisi vastaantulijoille? Onhan kaksi hymyä päivässä aina parempi kuin yksi. Eikö? Huulipunaindeksi toimii.

Huulipunaindeksi – Tinderistä Korona-sinkkuihin

Ihan viimeiseksi tein vielä jotain aiemmin kertomaani (Tinderin uskomaton maailma) Tinder-kokemustakin jännempää (tai siltä se tuntui) ja liityin Hesarissa mainittuun Facebookin Korona-sinkut eli Kosi-ryhmään. En etsiäkseni kumppania, vaan jutellakseni samassa tilanteessani olevien ihmisten kanssa. Vertaistuella on etenkin juuri nyt hämmentävän suuri merkitys. Meitä yksinäisiä sinkkuja läkähtyy neljän seinän sisäpuolella joka puolella. Aivan kuten perheitäkin.

Päätin näyttää koronalle, että täältä pesee, jos ei muuten niin ainakin kirkkaalla punalla.

Valoa kohti rakkaat! Kyllä se tästä.

Lue myös:

Ei tämä ole maailmanloppu, vaikka se juuri nyt tuntuukin siltä

Koronapäiväkirja osa 3 – heräsin suudelmaan

Lue myös

X