Sopivasti ihana

Koronapäiväkirja osa 8 – Kaipaan kaunistautumista

Teksti: Riikka Väänänen

Muistatko vielä sen ajan, kun oli kiva olla etätöissä ja nauttia siitä, että pystyi tekemään koko päivän töitä yöpuvussa? Tuntuu, että siitä on ikuisuus. Vaikka eihän siitä ole kuin hädin tuskin kuukausi. Kun meikkaaminen tuntui työläältä ja oli ”bad hair day” joka toinen päivä. Eikä aamulla osannut päättää, mitä pukee päälleen. Ja nyt minä ainakin kaipaan kaunistautumista.

Kaipaan kauniita vaatteita

Minulla on ainakin tullut kova kaipuu pukea jotain nättiä ylle, laittaa vähän enemmän meikkiä, föönata tukka ja lähteä ihmisten ilmoille. Alkaa nämä trikoot, verkkahousut ja farkut kyllästyttää. Minä, mustan suurin ystävä, olen jopa alkanut haaveilemaan kukkamekosta, juhannustansseista ja kukkaseppeleestä hiuksien koristeena. Tunnistatteko saman kaipuun?

Tuo Klaus Haapaniemen kimono odottaa sitä, että sillä olisi muutakin käyttöä kuin toimia aamutakkina.

Kaipaan ihmisten pariin

Moni on kysynyt minulta, miten korona on vaikuttanut työarkeeni. Ei varsinaisesti mitenkään, mutta vapaa-aikaan sitäkin enemmän. Nyt kun olen pitkästä aikaa täysin vapaa päättämään omista tekemisistäni ja näkemään ystäviäni olenkin jumissa kotona.

Kylppäristä tuli koronakotispa.

Koronakondiksessa kesää kohti

Saatan viettää lähes koko päivän yöasussa ja tukka on useammin ponnarilla kuin koskaan vielä tähän mennessä.

Tosin nyt on myös ollut aikaa puunata vartaloa. Kuoria, kuivaharjata, öljytä ja rasvata. Asia, jota jaksan lopulta aika vähän normiarkena. Olen jopa lakkaillut varpaankynsiä. Useampaankin kertaan.

Yhtäkkiä pienestä kylpyhuoneestani on tullut se paljon mainostettu kotispa. Eli jos kesä koronalta tulee, saattaa olla, että olen kerrankin siinä kunnossa, kun olen joka kevät suunnitellut. Etenkin kun ainoa keino päästä ulos on lenkkeily.

Kaipaan jopa kiirettä

Mitä lenkkeilyyn tulee, mietin pitkään lenkeilläni, mikä muu on muuttunut kuin se, että lenkkipolut ja rantaa kiertävät kadut ovat täynnä ulkoilijoita. Ja tajusin sen vasta eilen. Kenelläkään ei ole kiire. Normaalisti tehokkaat suomalaiset (ja aina kiireiset helsinkiläiset) käyskentelevät hitaasti, istuskelevat puistonpenkeillä ja tuijottelevat merelle. Sehän voi olla hyväkin asia. Niitä harvoja hyviä asioita, mitä korona tuo.

Mutta jotenkin ihmisistä huokuu haikeus. Ja se tekee surulliseksi. Olen huomannut, että korona-ahdistus tulee aalloittain. Ja luulen, että muillakin on sama juttu. On hetkiä, että ei edes muista elävänsä poikkeustilassa ja seuraavassa hetkessä se lyö päälle täysillä.

Mutta ei anneta koronan edellenkään voittaa. Jos ei muuta, punataan huulet ja tilataan juhannukseksi kukkamekko. Minä punaan jo, seuraavaksi siirryn verkkokauppaan.

Valoa kohti!

Lue myös:

Huulipunaindeksi

Suomalaisten tyviväri

Sinkkuelämää kuunkamaralla

Lue myös

X