Sopivasti ihana

Koronapäiväkirjat osa 9 – Ystävällisyys

Teksti: Riikka Väänänen

Juttelin tässä pari päivää sitten pitkään ulkomailla asuneen ihmisen kanssa, joka sanoi huomanneensa korona-aikana tapahtuneen muutoksen suomalaisissa. Vastaantulevat ihmiset katsovat silmiin ja hymyilevät. Kassajonossa aloitetaan small talk ventovieraan kanssa. Aiheeksi kelpaa vaikka se kuuluisa WC-paperi. Hyvin epäsuomalaista, eikö.

Olen itse huomannut saman. Ihan ensimmäisen viikon lenkkeilin pää painuksissa, mutta sitten kun ensi lamaannus oli ohitse ja nostin pääni, huomasin aivan saman asian. Me hymyilemme toisillemme. Onko se kevät, korona, poikkeusolosuhteet, halu saada pilkahdus iloa elämään ja antaa sitä myös muille? En tiedä. Luultavasti kaikkea tuota. Oli syy tai syyt, mitkä hyvänsä, sitä me tähän hetkeen tarvitsemme. Kipeämmin kuin koskaan. Ystävällisyyttä.

Palvelua täydellä sydämellä

Minulla on onni asua talossa, jossa on alakerrassa lähikauppa. Eikä mikä tahansa lähikauppa. Näin korona-aikana, kun ihmiskontaktit ovat harvassa, kaupanmyyjän kanssa tulee rupateltua normaaliakin enemmän. Saatan tehdä jopa niin, että ostan tarkoituksella vain vähän kerrallaan, jotta voin kipittää rappuset alas ja käydä kaupassa ainakin sen toisen kerran päivässä. Ihan vain nähdäkseni ystävälliset kasvot ja vaihtaa pari sanaa.

Lähikaupassani K-Supermarket Katajanokalla on paras palvelu, mitä olen koskaan mistään ruokakaupasta saanut. Tänään se nousi sellaiselle tasolle, että jouduin lähes räpyttelemään kyyneliä pois silmistäni pelkästä kiitollisuudesta.

Ikkunani ovat korkeat ja minä hyvin matala. Ikkunalastan jatkovarsi oli jäänyt edelliseen elämään ja kävin alakerran kaupassa kysymässä, olisiko heillä myynnissä Sinin jatkovarsia. Ei ollut, mutta sitten kauppias huikkasi perääni: ”Minulla on sellainen kotona. Odota viisi minsaa ja haetaan se sinulle.”

Viiden minuutin päästä minulla oli lainavarsi kädessäni ja tunnin päästä, ei puhtaat (en osaa pestä ikkunoita), mutta puhtaammat ikkunat. Ja siitä sydämellinen kiitos kauppiaan ystävällisyydelle.

Ystävällisyys liikuttaa

Ystävällisyys on asia, joka liikuttaa minua aina. Se ei maksa mitään tai ole koskaan pois keneltäkään. Päinvastoin. Ystävällisyys yleensä palaa bumerangin lailla takaisin.

Jos saan hyvää palvelua ja ystävällisen hymyn, palaan taatusti takaisin samaan kauppaan tai liikkeeseen uudelleen ja uudelleen. Lempikukkakauppani CH Barck Eerikinkadulla ei missään nimessä ole lähin kukkakauppani, mutta siitä huolimatta kipitän sinne aina, kun tarvitsen kukkia joko lahjaksi, kuvausrekvisiitaksi tai itselleni. Saatan viettää siellä tunninkin vain höpötellen kukkakauppiaan kanssa.

Ripsientekijäni, Maija Bella Pelosta, liike oli aikaisemmin Kannelmäessä (nykyään onneksi Töölössä) ja ajoin bussilla tunnin sinne ja takaisin vain päästäkseni Maijan, ei pelkästään taitaviin käsiin, mutta myös siihen sydämellisen ystävälliseen palveluun.

Ystävällisyys saa perhoset lepattamaan vatsanpohjassa

Arvostan ystävällisyyttä myös miehissä. Lasteni isä oli aina valmis auttamaan kaikkia. Ja on ihan varmasti edelleen. Lapseni ovat onneksi perineet saman ominaisuuden, samoin kuin ystävällisen hymyn ja taidon jutella luontevasti myös vieraille ihmisille. Jo pelkästään siksi olen sitä mieltä, että sain lapsilleni parhaan mahdollisen isän. Vaikka meidän rakkautemme loppui, ystävyys ja ystävällisyys toisiamme kohtaan (eron jälkeisten myrskyjen laannuttua) tuskin loppuu koskaan.

Tällä hetkellä kuumana sihisevillä koronasinkkumarkkinoilla on monenlaista kavaljeeriehdokasta. Mikään ei sytytä minua niin kuin ystävällisyys. Ystävällinen hymy ja aidosti sydämestä tulevat kauniit sanat saavat sydämen läpättämään ja jalat veteliksi.

Eikä mikään tee ihmistä kauniimmaksi kuin sydämellisyyttä tuikkivat silmät ja ystävällinen hymy. Joten hymyillään jatkossakin. Jopa sittenkin kun tämä koronakurimus on ohi.

Ihanaa, ystävällistä ja nauruntäytteistä vappua rakkaat! Valoa kohti.

Lue myös:

Helsingin parhaat – näihin ammattilaisiin luotan

Sinkkuelämää kuunkamaralla

Heräsin suudelmaan

 

Lue myös

X