Sopivasti ihana

Kuka sen päättää? Sinä, ystävät vai sydän?

Teksti: Riikka Väänänen

Rakkaus on siitä jännä juttu, että sitä voi harvemmin kontrolloida. Kuka siitä oikeastaan päättää? Sinä, ystävät vai sydän? Se on vähän kuin covid-19. Se valitsee oman tiensä, tulee ja vyöryy, eikö totta? Järjellä on hyvin vähän sanottavaa, kun se vie mukanaan.

Auttaako se, että joku läheisesi on stalkannut IG-tilisi ja keksinyt sieltä yhden jos toisenkin potentiaalisen kumppanin? Ei.

Auttaako se, että järki sanoo jonkun olevan täydellinen match? Ei.

Se on sydän, joka valitsee. Se kertoo sinulle siitä, että jos joku tuntuu olevan se oikea, ainakin juuri sillä hetkellä hän on. En voi sanoa, että se tietää. Tuskin. Mutta sydäntään vastaan ei kannata taistella. Ei kannata yrittää olla järkevä ja edetä suhteessa tai jopa suhteissa, jotka eivät sydämessä tunnu siltä oikealta. Silloin satuttaa vain molempia, kaikkia.

Pitääkö rakkaudessa olla aina järkeä? Tuskinpa. Se tulee ja se vie. Eikö se ole hyvä juuri niin? Kestää se sitten päivän, kuukauden tai jopa vuosia. Kaikkihan me tosin tiedämme, että harvassa ovat ne vuodet.

Jos juuri nyt ei tunnu, että se paperilla täydellinen on Se, miksi tuhlata kummankaan aikaa? Etenkin, jos ja kun sydän sanoo muuta. Minä ja ystäväni ovat olleet tilanteessa useammankin kuin kerran.

Hiljattain ystäväni äiti oli käynyt katsomassa Instagramissa (stalkkaamassa) kaikki ystävääni seuranneet miehet ja tullut tulokseen, että yksi oli yli muiden. Tietämättä, että ystäväni sydämenvalittu ei syystä tai toisesta edes voinut käydä tykkäämässä yhtään mistään. Tuo joku täydellinen oli komea, sopivan varakas ja selvästi vapaa. Ystäväni ei vakuuttunut. Ihan sama, kuinka ihana se joku oli, se ei ollut Hän.

Saman ystäväni ystävä oli huolissaan hänestä (lämmittävää) tietäen sen todellisen tilanteen. Hän yritti ohjata ystävääni eri suuntaan (tai samaan suuntaan kuin se äiti), tuloksetta.

Se kehen rakastut ei katso aikaa, paikkaa tai kummankaan elämäntilannetta. Sydän päättää. Se, että saattaa sattua, on siinä kohtaa sivuseikka.

Omalle äidilleni ja omille ystävilleni olen sanonut, että te ette voi päättää, eikä järkenikään. Jos kompastun, kompastun. Jos ja kun kompastun, toivon että olette ottamassa minut vastaan. Jos ystäväni kompuroi, minä teen sen kolminkertaisesti. Jos ihastun, ihastun niin että hampaat kirvelee, jos rakastun, ei ole sellaista järjenääntä, joka minut pysäyttää.

Olen rakastunut ehkä kaksi, jopa kolme kertaa elämässäni.  Toistaiseksi olen ollut niin onnekas, että joku on kerännyt ne palaset. En halua kuvitella päivää, jolloin niin ei käy. Toivottavasti niin ei enää käy. Silti minua ei saa rakastumaan järjellä. Sydän on se, joka päättää. Meni syteen tai saveen.

Lue myös:

Onko oikeasti olemassa sielunkumppaneita?

”Hän tuntuu kodilta”

Lue myös

X