Sopivasti ihana

Mies ei vie eikä nainen vikise – Vai onko se sittenkään niin?

Teksti: Riikka Väänänen

Eräänä kesäyönä istuin yksin terassin pöydässä, kun siihen istahti yhtäkkiä nuori mies. Hän oli nähnyt minut taksista ja päättänyt, että nyt pitää hypätä pois. Hetken päästä pöytään ilmestyi toinen mies. Hän katsoi meitä ja totesi, että teillä näyttää olevan vipinää. Vastasin: ”Ei ole. Tapasimme sekunti sitten.” Sitten tuo myöhemmin pöytään tullut mies katsoi nuorempaa miestä ja sanoi: ”Jos sä et ota tuota, minä otan.” Eikö minulla ole omaa tahtoa? Sananvaltaa siinä, kuka ottaa jos ottaa. Kyllä on. Naiset eivät ole enää pyörtyileviä sätkynukkeja. Ei. Mies ei vie eikä nainen vikise.

Hämmennyn siitä, että vielä tänä päivä 2020-luvulla ajatellaan kuitenkin usein, että mies vie ja nainen vikisee.

En hengitä miehen tahtiin

Nykynaisella on oma tahto. Emme ole enää niitä kikattavia kiharapilviä, joita voi pyöritellä miten tahtoo. Ja silti edelleen moni kuvittelee niin. Niin miehet kuin joskus jopa jotkut naisetkin. Minä en suostu jäämään nyrkin ja hellan väliin. En odottele kotona tuoksuvien patojen äärellä. Enkä hengitä miehen tahtiin.

Hetken elin niin, että sopeuduin kuin huomaamatta toisen tahtoon. Mutta se ei johtunut siitä, että olen nainen. Ennemminkin siitä, että niin oli sillä hetkellä helpompi elää. Edes vähän vähemmän riitoja. Toki rimpuilin välillä ja kipuilin alituiseen. Siksi emme ole yhdessä enää.

Mies ei vie eikä nainen vikise – Vai olenko ehkä liian jätkä?

Me naiset penäämme tasa-arvoa, mutta syyllistymme itsekin välillä leikkimään prinsessoja. Tosin luulen, että minä olen toisinaan liiankin jätkä. Olen kiinnostunut urheilusta, käyn yksin katsomassa jalkapalloa, kerron kaksimielisiä vitsejä ja haen itse omat juomani baaritiskiltä. En odota miehen elättävän minua, en edes halua sitä. Haluan seistä omilla jaloillani. Toki ilahdun, jos mies avaa minulle oven tai antaa tuolin. Mutta siinä on kyse kohteliaisuudesta ja käytöstavoista. Ei tasa-arvosta.

Miksi sitten olen liian jätkä? Uskon, että moni mies haluaa edelleen sen prinsessan. ”Hyvän jätkän” kanssa on hauska nauraa ja viettää aikaa, mutta sellaista ei välttämättä haluta tyttöystäväksi eikä ainakaan vaimoksi. Tosin en edes haluaisi olla vaimo enää. Tyttöystävä luultavasti kyllä.

Miehiin ja naisiin pätee edelleen eri säännöt mitä deittailuun tulee

Silti olen hämmentynyt siitä, että miehiin ja naisiin pätee edelleen eri säännöt mitä deittailuun tulee. Nainen on edelleen hiukan ”hutsahtava”, jos hän tapailee useampaa miestä. Miehet taas edelleen todellisia ”sonneja”. Miksi? Eikö molemmilla pitäisi sama oikeus? Nyt kärjistän hiukan, mutta ero on ehkä siinä, että naiset yleensä (huom! yleensä) etsivät kumppania, miehet ehkä jotain muuta.

Sama eriarvoisuus pätee ikäeroon. On aivan normaalia, että miehellä on huomattavasti itseään nuorempi kumppani. Jos naisella on, se on edelleen paheksuttavaa. Olen asunut itseäni 13 vuotta nuoremman kanssa, tapaillut itseäni 15 vuotta nuorempaa. Koska iällä ei ole minulle merkitystä. Molemmat olivat kypsiä ikäisekseen. Ja minä ehkä en. Onpa käynyt niinkin, että tuo asuinkumppanini halusi viedä minut syömään ja kun hän pyysi laskua, se tuotiin minulle. Lienee sanomattakin selvää, että en välttämättä mielelläni mene tuohon ravintolaan enää.

Mies ei vie eikä nainen vikise – Uskon tasa-arvoon, jossa molempien tahto on yhtä vahva

Pidän vahvoista ihmisistä ja useimmat ystäväni ovat sellaisia. Niin naiset kuin miehetkin. Nuo naispuoliset ystäväni allekirjoittavat varmasti tämän tekstini. Hekään eivät suostu nyrkin ja hellan väliin. Eivätkä he odota kotona miehen soittoa. He eivät muuta ulkonäköään tai käyttäytymistään miellyttääkseen miestä. Kuten en minäkään. Tosin olen luonteeltani aika kiltti ja saatan tehdä asioita, jotka vaikuttavat siltä, että yrittäisin miellyttää tai mielistellä, mutta sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että olen nainen.

Uskon tasa-arvoon. Se ei tarkoita sitä, että minä vaihtaisin autoon renkaat. Mies voi tehdä sen, koska hän luultavasti osaa sen paremmin. Minä voin pestä pyykit, sillä luultavasti vaatteet pysyvät silloin sen värisinä, kun ne olivat ostettaessa.

Uskon tasa-arvoon, jossa molemmat tekevät sitä missä ovat hyviä. Ja tasa-arvoon, jossa molempien tahto on yhtä vahva.

Vuonna 2020 mies ei vie eikä nainen vikise.

Lue myös:

Mustasukkaisuus tappaa – Haluan olla vapaa sinusta

Kuuletko minua vaikka minulta puuttuu ääni?

Lue myös

X