Miksi se loppuu?

Rakkaus – tai  parisuhde –  voi loppua niin monista eri syistä. Ei mitään rakettitiedettä. Asia, jonka tiedämme kaikki. Mutta miksi se loppuu?

Se voi kuihtua, se voi loppua välinpitämättömyyteen, se voi loppua kolmansista osapuolista johtuen, se voi loppua molemminpuoliseen väsymykseen, lapsiperhe-arkeen, arkeen, liian pitkään välimatkaan tai siihen että toinen ei lopulta vain sytytä. Ja niin moneen muuhun seikkaan. Surullisinta on silloin, kun toinen osapuoli ei voi käsittää tai tiedä, miksi se loppuu. Aika usein se kai on niin.

Sain ihan hiljattain koskettavan ja pitkän viestin mieheltä, joka oli itkenyt vuolaasti tekstini Miksi kiltti epäonnistuu rakkaudessa?  vuoksi. Yhtä aikaa olin pahoillani siitä, että itketin ja samalla iloinen, että hän ei kokenut olevansa yksin oman surunsa kanssa. Moni meistä tietää, että hän ei ole. Todellakaan.

Jos rakkaus loppuisi pettämiseen, olisi helppo olla vihainen. Silloin asialle olisi syypää, jopa kaksi. Jos ei ole nimettyä ketään, ketä sitten syyttää?

Silloin kun se loppuu tunteiden kuolemiseen, senkin voisi sivuuttaa. Ilman ilmeistä syytä, sen yli on kuitenkin todella vaikea päästä.

Moni jättäjä kuvittelee pehmentävän eroa syyttämällä itseään (minäkin olen syyllistynyt samaan). Valitettavasti se vain pahentaa asiaa. Eroa ei pehmennä mikään, ja jos joku voi vielä pahentaa, on sen toisen älykkyyden aliarvioiminen. Se kirpaisee hivenen lisää. Ja murtaa taas jo sitä murentunutta itsetuntoa.

Kun kun suhde loppuu ilman ”hyvää syytä”, jää aina miettimään miksi. Enkö ollutkaan riittävä? Riitänkö oikeastaan kenellekään? Onko tämä tässä? Törmäänkö aina tiiliseinään?

Ehkä epäreiluinta ikinä. Vaikka se toinen ei sitä tarkoittaisikaan. Koska harvoinhan hän tarkoittaa. Joskus ehkä. On aivan sama, kuinka monta ihmistä ”tykkää” sinusta Tinderissä tai missään muuallakaan, usko omaan arvoon on aika huolella mennyt.

Ja onko kyse aina siitä, että rakkaus loppuu? Erään ystäväni suhde kuoli siihen, että mies muutti toiseen maahan. Rakkaus ei todellakaan loppunut. Toki voisi tässä kohtaa todeta, että todellinen rakkaus kestää myös sen.

Mutta kestääkö? Sen eron ja joka puolelle repivät toiveet ja tahot. Muuttuuko se ihana joku yhtäkkiä taakaksi? Helposti ehkä.

Eipä tässäkäkään postauksessa ollut ehkä muuta ydintä tai viestiä kuin se, että se toinen on rehellisen selityksen arvoinen.

Kaikesta huolimatta parempaa marraskuuta!

Luen myös:

Onko hyvää varaa päästää menemään?

Aikuinen sinkku ei ole epätoivoinen