Sopivasti ihana

Mitä unitutkija tästä sanoisi?

Teksti: Riikka Väänänen

Oletko niitä ihmisiä, jotka uskovat unien tulkintoihin? Siihen, että uneksiminen jostain asiasta kertoo sinulle oikeasti jotain? Minä en varsinaisesti usko uniin tai ainakaan niiden erilaisiin tulkintoihin, mutta uskon kyllä aivojen käsittelevän unissa asioita, joita hereillä ollessamme emme jostain syystä pysty käsittelemään. Mitähän unitutkija näistä unista sanoisi?

Mitä unitutkija tästä sanoisi?

Minä uneksin paljon. Silloin kun saan nukuttua. Pyörittelen mielessäni asioita, joita aivoni eivät jaksa päivisin ratkaista. Näen myös paljon totaalisen hulluja unia. Mutta ehkä niilläkin on joku tarkoitus. Seikkailen mitä oudommissa paikoissa, mitä oudompien ihmisten kanssa. Parasta on herätä nauraen.

Vuosia sitten, nuorena ja rakastuneena, näin usein unta siitä, että yritin soittaa nykyiselle ex-miehelleni siinä onnistumatta. Pyöritin (kyllä, se oli sitä aikaa kun puhelimet olivat vihreitä, numerotaulu pyöritettävä ja kaikki muu mustavalkoista) unissani hänen numeroa yö yön perään koskaan onnistumatta pääsemään läpi. Alkutaipaleemme ei ollut kovin ruusuinen ja jälkikäteen ajattelin, että tuo uni kertoi minulle siitä, kuinka yritin saada häneen yhteyttä, jota ei ollut.

Sen jälkeen näin usein unta, jossa olimme (jostain syystä salaa) lapsuudenkodissani äitini, isäni ja ex-mieheni kanssa ja yritimme kaikki löytää itsellemme uutta kotia. Jokaiselle omaa. Tuo uni toistui usein. Niin kauan kunnes viimein erosin ja kas, yhtäkkiä lakkasin uneksimasta asiasta.

Suurin murheeni unissani oli useimmiten kuitenkin se, että isäni jäi kaiken tavarapaljouden keskelle yksin. Kun isäni ihan oikeassa elämässä löysi uuden, hyvän ihmisen rinnalleen, minun ei tarvinnut uneksia asiasta enää. Olin lakannut murehtimasta.

Samoin, kun lakkasin näkemästä unia meidän neljän eroista. Kun asiat ratkesivat, unet loppuivat.

Aku Ankka pelastaa maailman

Entinen mieheni taas pelasti maailmaa Aku Ankkana. Öisin. Miksi Aku Ankkana sitä en tiedä, enkä sitä, vieläkö hän jatkaa maailman pelastamista öisin. Luultavasti, sillä eihän tämä maailma ole pelastettu.

Huomasin jossain kohtaa myös, että en ole koskaan nähnyt unta jälkimmäisestä eksästäni. En suhteen aikana, enkä sen jälkeen. Suhde oli niin ahdistava, että en antanut sen tulla edes uniini. Hän sen sijaan kertoi joka aamu nähneensä meistä jotain unta.

Kaikki se, mikä aamuvalossa tuntuu mitättömältä, kasvaa öisin jättimäisiksi ongelmavyyhdeiksi

Toissa yönä, parin huonosti nukutun tunnin aikana, olin kalastamassa. Heitin virveliä veteen ja minulla oli aina väärä syötti. Aamulla mietin, että kertoiko se siitä, että aivoni yrittävät taas saada jotain asioita järjestykseen. Koronan toinen aalto ja muutama muu asia ovat tehneet elämästä taas hiukan sekavan, joten kertoivatko uniset aivoni ehkä siitä, että koen heitteleväni syöttejä veteen onnistumatta. Ehkä tulee vielä yö, jolloin minulla onkin oikea viehe siiman päässä ja hommat järjestyvät?

Tiedän, että tämä kuulostaa hömpältä. Enkä usko ”hömppään”. Uskon kuitenkin aivojemme monimutkaisuuteen ja siihen, että jos hereillä ollessamme kapasiteettimme ei riitä asioiden käsittelyyn, teemme sen unissamme. Joskushan se on tehtävä.

Valvominen ja vatvominen kun ei auta ketään. Ja minä olen valvonut, paljon. Yö toisensa perään olen pyöritellyt asioita mielessäni ja kasvattanut kärpäsistä härkäsiä, sillä sellaisia niistä tulee yön pitkinä tunteina. Kaikki se, mikä aamuvalossa tuntuu mitättömältä, kasvaa öisin jättimäisiksi ongelmavyyhdeiksi. Ellei nuku ja anna aivojen rauhassa raksuttaa.

Mitä unitutkija tästä sanoisi? – Unissani saatan olla kovinkin vihainen

Minä myös puhun kuulemma unissani. Paljon. Tai ainakin lapsena ja ilmeisesti myös nykyään. Jos päivisin olenkin ”kiltti” ja edes etäisen hillitty, saatan unissani olla ilmeisesti kovinkin vihainen. Ehkä se on kuitenkin hyvä juttu. Pitäähän turhautumat purkaa edes jossain kohtaa. Toki se voi olla siinä vieressä nukkuvalle hiukan stressaavaa tai vähintäänkin häiritsevää. Silti uskon, että on hyvä, että edes unissani käsittelen niitä asioita joita hereillä olevat aivoni eivät anna tai halua käsitellä. Ehkä sen ansiosta olen hereillä ollessani siedettävämpää seuraa.

Uskon myös siihen, että nukun paremmin, jos vieressäni nukkuu toinen ihminen. Toki vain silloin, jos hän on sellainen, jonka haluan nähdä ensimmäisenä herätessäni. Aina niin ei ole ollut.

Sweet dreams babes! Anna unen hoitaa.

Lue myös:

Heräsin suudelmaan

 

 

 

 

 

Lue myös

X