Monin tavoin yllättävä ripsikriisi

Edellinen ripsihuoltoni oli kuukausi sitten. Normaalisti ripsihuoltoon mennessäni pidennyksistä on jäljellä noin puolet. Joskus käy kuitenkin niin, että lähes kaikki ripset ehtivät tipahtaa seuraavaan huoltoon mennessä. Sitä tapahtuu hyvin, hyvin harvoin ja siksi se yllättää – tosin ei positiivisesti – kun niin käy. Tällä kertaa syy ripsien normaalia nopeampaan irtoamiseen oli mitä luultavimmin joulukuun itkut. Itkin kuukauden aikana koko vuoden 2019 edestä. Ja se näkyi myös ripsissä ja tai pikemminkin ripsien puutteena. Itkuista seurasi ripsikriisi.

Silmät ovat minun juttuni ja kun ne riisutaan alastomaksi, mitä jää jäljelle?

Vaikka ripsienpidennysten pituus olisi kuinka maltillinen, omat ripset kärsivät pidennyksistä aina jonkun verran (minulla on ollut pidennykset yhteen putkeen jo 2,5 vuotta), ja siksi äkillinen ”ripsettömyys” sai olon tuntumaan sitäkin alastomammalta ja väsähtäneen näköiseltä. Tiedän, kuulostaa turhamaiselta ja pinnalliselta. Mutta minua ei ole siunattu pusuhuulilla tai silmiä hivelevällä leukalinjalla. Ripsienpidennysten ansiosta kestän aamuisen peilikuvani jopa unettoman yön jälkeen, voin painella suoraan sängystä salille, avata oven yöpuvussa lähetille, kipaista lähikaupassa puolipukeissa. Ripset vaikuttavat (näköjään) käsittämättömän paljon itsetuntooni.

Ripsienpidennykset nuorentavat

Sen lisäksi, että ripset tekevät minusta minuutissa valmiin, on pakko todeta, että ne myös nuorentavat minua ja pakko myöntää, että sillä on näköjään minulle enemmän merkitystä kuin olin tajunnutkaan. Pinnallista. Toki. Inhimillistä. Kyllä.

Käyn kampaajalla noin kolmen kuukauden välein, epiloin kotikylppärissä sokeroinnissa käymisen sijaan, en myöskään käy pedikyyreissä tai manikyyreissä ja kosmetologillakin hyvin harvoin, joten ainoa kauneuteen menevä kiinteä kuukausittainen menoni on ripsihuollot. Ja niistä pidän kiinni. Niin pitkään kuin vain voin.

Lue myös:

Mitä eroa on klassisilla ripsienpidennyksillä ja volyymiripsillä?