Ne ovat nämä hetket
Ne ovat nämä hetket, kun toivoisi, että rinnalla olisi joku, jonka kanssa juhlia. Ettei olisi yksin. Poikani ilmoitti juuri, että pääsi ylioppilaaksi. Hetki, jonka ennen kaikkea haluaisin jakaa hänen kanssaan. Ideaalitilanteessa myös hänen isänsä kanssa. Edes sen ihmisen kanssa, jota rakastan lasteni jälkeen eniten.
Nyt iloitsen yksin. Valvon ja iloitsen. Juuri nyt en murehdi tulevaa. Olen vain iloinen, että minulla on kaksi lasta ja molemmat on edes jotenkin kunnialla saatettu tiettyihin elämän etappeihin. Yksin ja yhdessä.
Ne ovat kuitenkin nämä hetket, kun kipeimmin kaipaisin sitä lämmintä halausta. Onnittelua siitä, että onnistuin jossakin. Tiesin aina, että lapseni ovat fiksuja ja kyvykkäitä, mutta silti. Ne ovat nämä hetket, kun annan ilon ja surun kyyneleiden valua poskilleni. Vaihtaisin tämän hetken milloin tahansa niihin pieniin lämpimiin käsiin ja siihen hetkeen, kun perääni itkettiin.
Nämä ovat niitä hetkiä, kun tunnen olevani täydellisen yksin, vaikka päällimmäinen tunne on onni.
Lapsiaan rakastaa enemmän kuin ketään, sanomattakin selvää. Eikä minun suruni ole tästä ilosta pois. Täysin päinvastoin. Se olisi vaan vielä hienompaa, jos voisin jakaa sen jonkun kanssa. En tarvitse miestä kiinnittämään tauluja tai vaihtamaan renkaita olemattomaan autoon. Kaipaan miestä tällaisiin tilanteisiin. Iloon ja suruun.
Luulin jo, että olin kohdannut sielunkumppanini. Ihmisen, jonka kanssa jakaa kaiken. Taisin olla väärässä.
Onneksi minulla on nuo kaksi lasta. Ilman heitä tuskin olisin tässä. Heidän ansiostaan olen tässä juuri niin pitkään kuin voin ja minua tarvitaan. Heidän ansiostaan koen onnistuneeni edes yhdessä, tärkeimmässä, asiassa. Minä ja ex-mieheni olemme antaneet lapsillemme jonkinlaiset elämän eväät. Sentään.
Kaikki me tiedämme, että yo-tutkinnosta tai muista tutkinnoista elämä vasta alkaa, mutta silti yo on iso virstanpylväs. Askel matkalla maailmaan. Mutta iso askel hänelle. Toivon vilpittömästi, että keväällä, kun hän painaa lakin päähänsä, ei ole enää koronaa. Että sukumme voi taas kokoontua. Äitini unista tulee totta ja voimme olla yhdessä. Että tytäreni pääsee Lontoosta luoksemmme juhlimaan.
Nämä ovat ne hetket, kun kaipaan sinua eniten.
Lue myös:
Onko olemassa sielinkumppaneita?
Ikuinen ikävä lapsia ja siihen on totuttava
Kommentit