Sopivasti ihana

Nykymies puhuu – ja tietenkin myös pussaa

Teksti: Riikka Väänänen

Vanha sanonta ”suomalainen mies ei puhu eikä pussaa” on nimenomaan vanha, historiaa. Ajat ovat muuttuneet ja miehet sen mukana. Toki tässäkin on eroja sukupolvien välillä – ja toki ihmisten – yksilöitähän me olemme.

Eräs tuttavani seurusteli yli 60-vuotiaan miehen kanssa. Hän kyllä pussasi, mutta ei juuri puhunut tunteista. Minä taas tapailin hetken 29-vuotiasta, joka ei juuri muuta tehnytkään kuin puhui tunteistaan.

Ero oli varmasti ennen kaikkea näiden kahden miehen luonteessa, mutta varmasti myös ikäkysymys. Nuoret miehet eivät tunne enää tarvetta peittää tunteitaan. Ainakaan siinä määrin kuin heidän isänsä tai isoisänsä.

Vasta eron jälkeen pystyimme puhumaan

En muista oman isäni koskaan puhuneen tunteistaan tai edes juuri näyttäneen niitä. Tosin yksi lämpimimmistä lapsuudenmuistoistani liittyy sellaiseen hetkeen, kun hän leikkimielisesti läimäytti äitiäni takapuoleen ja antoi ison märän pusun. Sillä hetkellä, minä joka jostain syystä lapsena aina pelkäsin vanhempieni eroa, tunsin että kodissamme on kaikki hyvin.

Omassa avioliitossanikaan ei tunteista juurikaan puhuttu. Vaikka muuten puhuttiin paljon. Entinen mieheni on minua lähes kymmenen vuotta vanhempi. Ehkä tämäkin oli sukupolvikysymys. Tai sitten suhteessa oli vain niin paljon lukkoja, että niitä ei puhumalla avattu. Eron jälkeen olemme puhuneet tunteista varmaan enemmän kuin 25 yhteisen vuoden aikana.

Vietimme muun muassa yhden hauskan ja tunteikkaan illan Amsterdamissa pyöräillen ja puhuen. Tappeluunhan sekin ilta lopulta päättyi, luultavasti siksi että erosta oli silloin vasta kuusi kuukautta, mutta sinä iltana puhuimme. En vain minä, vaan myös hän, etenkin hän.

Nykymies puhuu – Monille miehille puhuminen on jopa helpompaa kuin minulle

Sittemmin olen törmännyt moneenkin mieheen, jonka kanssa olen puhunut tunneasioista lähes yhtä syvällisesti kuin naispuolisten ystävieni kanssa. Olen jopa kokenut, että monille miehille puhuminen on ollut helpompaa kuin minulle.

Minä ilmaisen itseäni paremmin kirjoittamalla. Ainakin, jos puhutaan kipeistä tunteista, sellaisista, jotka koskettavat myös minua. Silloin tuntuu, että minun kykyni tuottaa järkevää puhetta, jäsenneltyjä ajatuksia, loppuu ja on helpompi sanoittaa ajatukset tekstinä.

Jos taustalla ei ole romanttista virettä, vaan pelkkä ystävyys, pystyn myös puhumaan ja ennen kaikkea kuuntelemaan.

Kahden miehen siskona viihdyn miesten seurassa vähintään yhtä hyvin kun naisten. Pidän miesten mutkattomasta ja rennosta tyylistä ja uskon vilpittömästi siihen, että miesten kanssa voi myös olla vain ystävä. Ilman taka-ajatuksia.

Nykymies puhuu – Ehkä aika tosiaan on muuttunut

Silti olen tänä kesänä yllättynyt todella monesti siitä, kuinka moni mies, aikuinenkin mies, kommentoi esimerkiksi ystäviensä parisuhteita niin suoraan ja vilpittömästi. Esimerkiksi niin, että he kehottavat miettimään yhteistä tulevaisuutta sen hetkisen kumppanin kanssa vakavasti tai kommentoivat orastavaa suhdetta vaikkapa seuraavin sanoin: ”Onpa ihanaa, että olette löytäneet toisenne” tai ”Olet parasta, mitä ystävälleni on koskaan tapahtunut”. En muista, että olisin törmännyt vastaavaan aiemmin.

Ehkä aika tosiaan on muuttunut tai ihmiset tai sitten olen vain liikkunut ihmisten kanssa, jossa ehkä pussataan mutta ei puhuta. Väittäisin, että kyse on kuitenkin kahdesta noista kahdesta ensimmäisestä vaihtoehdosta. Luulen, että lasteni isäkin osaa jo nykyään puhua tunteistaan ainakin uuden kumppaninsa kanssa. Ehkä jopa ystäviensäkin.

Tai ehkä se on tämä korona-aika. Olemme tajunneet oman rajallisuutemme. Viimeinkin. Ja se on tehnyt meidät aiempaa avoimemmiksi. Kuka tietää. Uskon silti siihen, että puhuminen on hyvästä. Ja onneksi myös nykymies puhuu.

Puhuminen on yksi avain tasa-arvoiseen ja tasapainoiseen suhteeseen

Olen mielelläni myös se kuunteleva osapuoli. Kirjoitinkin postauksessani Kuuletko minua, vaikka minulta puuttuu ääni siitä, kuinka puheeni yli helposti jyrätään. Silloin päädyn helposti vain kuuntelijaksi. Kirjoitin siinä myös siitä, kuinka alkukesästä tapasin ihmisen, jonka kanssa puhuminen oli helppoa. Olimme heti samalla aaltopituudella. Vaikka meistä ei paria tullutkaan. Ystäviä kyllä. Yksi niistä monista uusista ystävistä, joita olen tänä uskomattomana kesänä saanut.

Uskon, että puhuminen on yksi avain tasa-arvoiseen ja tasapainoiseen suhteeseen. Olen kirjoittanut paljon ihmissuhdepeleistä. Mielestäni puhuminen vie pohjan niiltä peleiltä tai peliä pelataan ainakin avoimin kortein. Ja se on virkistävää.

”Olisi hienoa jos nuoret miehet voisi itkeä ilman että siihen tarvitaan sydämen särkymistä”

Kirjoitin miesten ja naisten eroista eron aikana postauksessani Eron hetkellä naiset ajattelevat sydämellä ja miehet päällä ja sain palautteen eräältä mieheltä: ”Koen että (erityisesti nuorten) miesten minäkuva ja kyky toimia ihmissuhteissa vääristyy juurikin tuosta asetelmasta mitä kirjoitit (miehen järki vs naisen tunteet). Tunteet, niiden kokeminen ja näyttäminen nähdään heikkoutena. Eli ”olet heikko, tai kuin naiset, jos näytät tunteesi/itket. Olisi hienoa jos nuoret miehet voisi itkeä ilman että siihen tarvitaan sydämen särkymistä.” 

Hän on täysin oikeassa. Olisi, tai oikeastaan sanoisin ON, hienoa että myös miehet pystyvät nykyään puhumaan tunteistaan.

Lue myös:

Mustasukkaisuus voi olla myös normaalia – jopa toivottavaa

Ystäviä ei voi olla koskaan liikaa – Mutta voiko mies ja nainen edes olla ystäviä?

Lue myös

X