Sopivasti ihana

Olen häpeilemätön esteetikko

Teksti: Riikka Väänänen

Hyppään heti blogini varsinaisista aiheista sivuraiteille sisustukseen. Olen häpeilemätön esteetikko. Aika lailla henkeen ja vereen. Etenkin mitä sisustukseen tulee. Perin sen jo kotoani. Vanhempani sisustivat innokkaasti jo silloin, kun Ikea ei vielä ollut tullut Suomeen ja voittivat yhden sisustuslehden palkinnonkin keittiöllään. Minäkin olen sisustellut koko elämäni. Olemme aikoinaan purkaneet ja kasanneet siskoni kanssa Lundian hyllyjä useamman kerran kuin osaan laskea. Värejä on ollut huoneissani vaaleanpunaisesta mustavalkoiseen punaisen ja vihreän kautta.

Tuosta Hayn Peas-matosta haaveilin pitkään. Jos muutan miesystäväni luokse, sen seuraksi tulee toinen. Villisti ehkä jopa vaaleampi harmaa. Helsinki Skate Parks -juliste on Annan oman toimittajan Elisan miehen Juhana Hurtigin käsialaa.

Aikuisiälläni ja kymmenien muuttojen jälkeen minusta on tullut minimalisti. Olen vuosien varrella oppinut itsestäni sen, että kyllästyn erittäin nopeasti. Kaikkeen. Siksi kotini on jo vuosia ollut hyvin vähä värinen. Suosin sisustuksessa vain valkoista, mustaa ja harmaata puulla höystettynä. Uuden miesystäväni myötä sisustukseen on tosin lipsahtanut vähän väriäkin. Ruskeaa. Outoa. Hän rakastaa värejä ja olen sekä hiljaa mielessäni että ihan ääneenkin miettinyt, että kuinka käy, jos ikinä muutamme saman katon alle.

Tähänastisissa kahdessa parisuhteessani (niissä jossa jaoimme kodin) olen saanut sisustella ihan rauhassa. Ensimmäinen mieheni sanoikin jossain lehtihaastattelussa aikanaan, että vaimollani on tinkimätön tyyli. Tinkimätön nimenomaan. Vaikka en juuri muuta hinkkaakaan, saatan hinkata maljakon paikkaa tunninkin kunnes olen tyytyväinen. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että aikuisen ihmisen aikuisessa parisuhteessa pitää pystyä joustamaan. Minä joudun ehkä joskus vielä petaamaan nykyisessä parisuhteessa mahdolliseen yhteiseen sänkyymme kukalliset lakanat. Jos niin pitkälle päästään. Jos tämä suhde kantaa aina saman katon alle asti, olen valmis myös antamaan periksi. Ihan niin esteetikko en sentään ole, että haluaisin viettää vanhuuteni yksin – ilman häntä.

Viimeisin hankintani on tuo Tampereella käsityönä valmistettu merinovillainen jättineulepeitto. Haluaisin kehua, mutta siitä lähtee karvaa enemmän kuin kultaisestanoutajasta. Virheostos siis.

Mutta Artekeistani en luovu. Paitsi jo jakkaroista, koska miesystäväni ei tykännyt istua niillä. Mitä Artekiin tulee, suosin klassikoita. Sekin liittyy siihen kyllästymiseen. Klassikoihin ei kyllästy. Meni tosin vuosia ennen kuin ymmärsin Artekin huonekalujen hienouden. Se johtui ehkä siitä, että lähes jokainen meistä on istunut lapsuudessa päiväkodin artekkien äärellä askartelemassa tai jakkaran päällä kirjastossa. Minä jopa asuin lapsuuteni Aallon huvilan naapurissa ja leikin huvilan kallioilla. Siinä oli Artekia kyllikseen.

Nykyään ostan lähinnä vain sellaisia huonekaluja, joita tiedän katselevani rakkaudella vielä kymmenen vuoden päästä ja jotka sopivat asuntoon kuin asuntoon.

Esteetikkona arvostan myös kauniita kosmetiikkapakkauksia. Enkä puhu kullitetuista lasipurnukoista, vaan esimerkiksi turkulaisen Hetkisen tai australialaisten Grown Alchemistin ja Aeosopin tuubeista ja pulloista. Hetkisellä lähes kaikki on pakattu puisiin rasioihin. Henkeäsalpaavan kaunista väittäisin. Esteetikkona kätken laatikoihin ne tehokkaimmat ja yleensä myös rumimmat purkit ja jätän esille kauniit. Uutena ihastuksena Authentic Beautyn hiustuotteet, jotka ovat kauniin ulkonäön lisäksi myös erittäin toimivia ja joista on riisuttu kaikki turha, kuten silikonit.

Verso Design -pärekorit kätkevät sisäänsä pyykit ja roppakaupalla kosmetiikkaa. Klaus Haapaniemen silkkikimonon olen saanut lahjaksi.

Hetkisen pakkaukset hivelevät esteettistä silmääni ja tuotteiden tuoksumaailma on ihanan suomalainen.

Suosin sisustuksessani lähinnä pohjoismaalaisia brändejä. Minulla on Carl Hansen & sonin Wishbone-tuolit, Hayn ja Pappelinan matot, Ferm livingin ja Linumin tyynyjä, pohjoismaisten brändien pellavalakanoita ja keittiöpyyhkeitä. Maalaistytön sydäntä lämmittävät erityisesti luonnonmateriaalit ja aina parempi, jos ne ovat vielä ekologisesti tuotettuja. Astiakauppiaan pojan tyttärenä kaappini on toki täynnä vain kotimaista Iittalaa ja Marimekkoa. Tässä kohtaa miesystävälläni ja minulla onneksi osuu maut yksiin. Laskimme juuri, että meillä on yhteensä noin 40 Iiittalan Essence-punaviinilasia. Bileet?

Jo edesmennyt mummini arvostaisi astiakaappejani.

Miksi puhun sisustuksesta nyt? Se on tänä keväänä jotenkin tuntunut tärkeämmältä kuin pitkään aikaan. Pesänrakennusvietti? Vai olenko asunut jo liian pitkään samassa osoitteessa. Kohta jo kaksi vuotta samassa asunnossa ja jopa kolme samassa talossa. Olen nimittäin sarjamuuttaja. Ja jo senkin vuoksi klassikkojen suuri rakastaja. On aivan sama, millä vuosikymmenellä tai tuhannella asunto on valmistunut, Artek istuu sinne aina.

Kaunista kesän alkua sinullekin!

Lue myös:

Top 10 luonnonkosmetiikan luottotuotettani

 

 

Lue myös

X