Sopivasti ihana

Olen oman elämäni Bridget Jones – oletko sinä Carrie?

Teksti: Riikka Väänänen
Tässä kuvassa minulla on otsassa vekki, koska kävelin sinä aamuna päin pylvästä.

Minua on lähiaikoina verrattu useamman kuin kerran Sinkkuelämän Carrieen. Olisinkin. Mutta en ole. En kipittele Manoloissa, enkä pukeudu tylliin. Olen pikemminkin oman elämäni Bridget Jones.

Olen oman elämäni Bridget Jones

Minä olen se, joka kävelee päin pylväitä, juo joskus liikaa, syöminen on toisinaan mitä sattuu (jos syön ylipäätään) ja suustani pääsee aivan kammottavia sammakoita. Ystäväni ovat yhtä jännittyneitä minusta lieden ääressä kuin Bridgetinkin olivat silloin, kun hän keitti sinistä soppaa. Ja aivan kuten Bridgetkin, kuuntelen yksinäni tunteellista musiikkia, valun toisinaan pitkin sohvaa epätoivon alhossa ja voisin hyvin tipahtaa paloaseman tankoa pitkin pylly edellä kameraan. Kävelevä katastrofi siis.

Rakas päiväkirja, tupakkaa on tänään mennyt 0 (kuten tosin aina), paino on – ei mitään hajua – mutta varmastikin se on enemmän kuin alkukesästä.

Aivan kuten Bridget, teen ryhtiliikkeen vähän väliä, tukkani on usein takussa ja ripsivärit tuhruina silmien alla. Tosin toisin kuin Bridget, minä ihan oikeasti tykkään urheilusta.

Se siitä upeasta ja hohdokkaasta sinkkunaisesta sitten.

Oletko sinä Carrie? Ja haluatko edes olla?

Olisi mahtavaa väittää, että käyn lounailla hienoissa ravintoloissa, piipahdan kuumimmissa uusissa klubeissa, lipitän Cosmopolitaneita kavereideni kanssa ja näytän yhtä hyvältä miesten alushousuissa kuin Carrie. En ehkä pukeudu puuterisiin seksintappajiin, kuten Bridget, mutta glamour on silti tästä elämästä aika kaukana.

En silti kadehdi Carrieta. Toki olisi mahtavaa olla niin cool. Mutta en viihdy pintaliitopaikoissa ja valitsen kengissä mukavuuden ja nopeuden upeuden sijaan. Saatan lähteä ulos peiliin vilkaisematta. Olen ollut rikkinäisissä shortseissa pikkumustien ja paljettien keskellä. Voi olla, että olen hetken kokenut olevani nuhjuinen, mutta sitten ilta ja tunnelma ovat vieneet mennessään. Niin ei kävisi Carrielle.

Myös ystäväni muistuttavat enemmän Bridgetin kuin Carrien ystäviä (tämä on kaikella rakkaudella). Ja hyvä niin. Hauskoja, hulluja ja paikalla kun heitä tarvitaan.

Somessa on helppo luoda kuva loistokkaasta elämästä

Ja hämmästyttävää on se, että niin moni älykäskin ihminen menee lankaan. En todellakaan väitä, etten itse sortuisi samaan. Silloin vielä kun pystyimme matkustamaan, katselin kateellisena kavereideni ja tuttavieni toinen toistaan hienompia reissukuvia. Ihailen tyylikkäiden ihmisten asuja ja illalliskuvia.

Some luo vääristyneen kuvan todellisuudesta. En usko, että kukaan oikeasti elää koko ajan Carrien bling bling -elämää. Ei vaikka some muuta väittäisikin.

Olen tainnut itsekin tehdä niin. Luoda vääristyneen kuvan. Sillä eihän minua muuten olisi verrattu Carrieen. Vaikka työni onkin puolijulkista, pidän aina jonkun osan vain itselläni tai läheisilläni. Jo pelkästään itsesuojeluna. Ja myös niiden läheisten suojelemiseksi. Ihana äitini tulkitsee tekstejäni sydän verellä. Äiti, ei tarvitse. Kerron kyllä, jos asiat ovat hyvin tai huonosti. Ihan vain kahden kesken.

En silti valehtele. Kuvat tosin saattavat valehdella vähän. Mutta kaikki tekstini ovat olleet oikeasta elämästä. Minun tai jonkun tutun. Somea vastaan kapinoidessani, laitan joku aamu teille sen ihan oikean Riikan kuvan. Suoraan sängystä nousseena, tukka tuhannen sekaisin ja silmäpussit niin isoina, että niihin voisi pakata suurperheen ruoat. Se Riikka on todellakin enemmän Bridget kuin Carrie.

Lue myös:

Some, tuo ihana ajanviete ja petollinen kumppani

Lue myös

X