On olemassa ihmisiä, joille ihmissuhteet eivät ole hedelmäpeliä

Olen puhunut paljon ihmissuhdepeleistä. Näen ympärilläni jatkuvasti jatkuvasti kaikenlaisia suhdekiemuroita ja pelaamista. Ja olen tullut sellaisille todella allergiseksi. Tekisi melkein mieli pitää Epipeniä taskussa ihan vain kaiken varalta. En sano, että kaikki tekevät sitä tietoisesti, osa kyllä. Siksi yllätyn, jos tapaan ihmisen tai ihmisiä, jotka eivät niitä harrasta. Sellaisia, jotka puhuvat suoraan, kertovat mitä haluavat ja ovat läpeensä aitoja. Luotettavia. Harvinaista ja äärimmäisen virkistävää. On olemassa ihmisiä, joille ihmissuhteet eivät ole hedelmäpeliä.

Ilman luottamusta ei voi olla hyvää suhdettakaan

Olen saanut niin pahasti näpeilleni aiemmassa elämässäni, että minusta on tullut varovainen. Välillä liiankin varovainen. Mutta menneet vuodet ovat opettaneet, että ilman luottamusta ei voi olla hyvää suhdettakaan. Se että alituiseen epäilee toista, pelkää tulevaa, varautuu jo valmiiksi sydänsuruihin myrkyttää hyvänkin suhteen. Mustasukkaisuus tappaa. Siksi en halua sortua siihen.

Ihmissuhteet eivät ole hedelmäpeliä – Haluan olla pelkäämättä

Tarvitsin kaksi suhdetta, jotta silmäni aukesivat. Ensimmäisen, jossa mustasukkaisuuteen oli syytäkin ja toisen, jossa jokaista liikettäni ja sanaani vahdittiin. Nuo suhteet ovat ehkä kovettaneet minussa jotain, mutta myös avanneet jotain muuta. Haluan uskoa hyvään. Haluan olla pelkäämättä. Ja haluan antaa sille toiselle kaikki ne mahdollisuudet, jotka maailma tarjoaa. Ja itseni. Juuri sellaisena kuin olen. Jos teeskentelisin suhteen aluksi jotain muuta kuin olen, se kääntyisi jossain kohtaa itseään vastaan. Teeskentelyä ei voi jatkaa loputtomiin. Joten en halua teeskennellä. Jos en kelpaa sellaisena kuin olen, se toinen ihminen ei ole oikea minulle.

Ihmissuhteet eivät ole hedelmäpeliä – Miksi olla luottamuksen arvoinen, jos luottoa ei löydy?

Toki myönnän, että saatan jäädä toisinaan itselleni kiinni mustasukkaisuuden tunteista, mutta se on kai aika normaalia. Jos välittää toisesta, niitä tulee väistämättäkin toisinaan, mutta se että jatkuvasti epäilisi toista joko itsekseen tai vielä pahempi ääneen, ei johda mihinkään hyvään. Jos alituiseen epäilet ja vahdit, annat sille toiselle syyn tehdä juuri sen, mitä olet pelännyt. Miksi olla luottamuksen arvoinen, jos luottoa ei löydy?

En edes haluaisi olla ihmisen kanssa, joka näkee vain minut

Kun suhteen kumpikin osapuoli on sosiaalisia, eteen tulee väistämättä tilanteita ja ihmisiä, jotka haluavat jotain muuta kuin kaverillista keskustelua. Se on asia, joka pitää hyväksyä ja jonka voi ohittaa. En edes haluaisi olla ihmisen kanssa, joka näkee vain minut. Joka elää ja hengittää vain minua. Olen kokenut sen ja ahdistuin täysin.

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että haluaisin olla ihmisen kanssa, jolle minä en riitä. Toki haluan olla se ainoa. Vahtimalla en kuitenkaan voi pitää ketään itselläni. Enkä edes yritä.

Sen lisäksi, että tulee uusia ihmisiä, on niitä ”vanhoja”, niitä kuuluisia eksiä. Mutta he ovat eksiä syystä. Minä en koe, että eksistä kannattaa tuntea mustasukkaisuutta. Saattaisin ehkä kokea, jos itse roikkuisin kiinni jossain haavemaailmassa, unelmassa palata yhteen. Mutta koska olen itse täysin sinut kahden eroni kanssa, en osaa edes kipuilla mahdollisen kumppanin eksistä. Meillä kaikilla on entinen elämän. Etenkin siinä vaiheessa kun elettyjä pyhiä on takana useampia.

Ja ne entiset elämät ovat tehneet meistä niitä ihmisiä, joita olemme nyt. Olisi väärin kuopata nuo muistot täysin, sillä silloin nuo eletyt vuodet olisivat menneet hukkaan. Eikä meillä ole siihen varaa. Kenelläkään.

Lue myös:

Kuinka monta kertaa jaksaa pettyä?