Sopivasti ihana

Onko varaa päästää hyvä menemään ohitse, jos sellainen sattuu tulemaan vastaan? 

Teksti: Riikka Väänänen

Kesä on siitä jännää aikaa, että osa ihmisistä etsii kiivaasti kesäkissaa tai -kollia ja toiset taas pitävät parisuhdepausea päällä ja lentelevät kimalaisten tapaan kukasta kukkaan. Parisuhteen aika on sitten syksyllä. Jos on. Mutta onko varaa päästää hyvä menemään ohitse, jos sellainen sattuu tulemaan vastaan?

Eikö rakkauteen kannattaisi tarttua ajankohdasta huolimatta?

En ole oikein koskaan uskonut siihen, että kenelläkään on varaa antaa toisen odottaa. Tai että itse voisi odottaa, jos sattuu ihastumaan tai jopa rakastumaan niin sanotusti väärään aikaan. Se voi tapahtua kesällä. Se voi tapahtua heti parisuhteen jälkeen. Jos se tapahtuu heti parisuhteen päätyttyä, onko se toinen aina välttämättä laastari? Joskus on. Se on selvää. Mutta tässä hullussa nykymaailmassa ihastuminen ja etenkin se rakastuminen on niin harvinaista, että eikö siihen kannattaisi tarttua ajankohdasta huolimatta?

Mitä jos rakastutkin väärään ihmiseen?

Toinen juttu, jota jo pohdin postauksessani Ikä – tuo kummallinen intohimoja herättävä numeroyhdistelmä, on se että jos on luonut itselleen mielikuvan unelmakumppanista, kannattaako siitä pitää kiinni, jos huomaa ihastuneensa aivan erilaiseen ihmiseen? Oli ikä mikä hyvänsä. Tai pituus. Ammatti. Paikkakunta. Toki edellämainitut saattavat aiheuttaa haasteita parisuhteelle pitkällä tähtäimellä, mutta välttämättä ei. Kannattaako ottaa riski ja ohittaa tuo ihminen? Vai kannattaako ottaa riski ja antaa mennä vaan?

Onko varaa päästää hyvää ihmistä menemään ohitse ja roikkua Tinderissä?

Jälleen kerran tulemme Tinderiin. Ja siihen loputtomaan svaippailuun. Moni jättää Tinder-profiilin voimaan, vaikka huomaa jo ihastuneensa. Osa siksi, että sen poistaminen olisi mahdollisen parisuhteen ”jinxaamista”, toiset siksi että aina voi tulla vastaan parempi. Kumpikin tuntuu väärältä. Antaako silloin edes mahdollisuutta sille jo olemassa olevalle orastavalle suhteelle? Tosin olen syyllistynyt tuohon ensimmäiseen itsekin ja rysäyttänyt päin seinää. Toki.

Onko meillä liikaa vaihtoehtoja?

Puhuimme Samin kanssa podcastissa siitä, että maailmassa on nykyään liikaa vaihtoehtoja. Sami vertasi Tinderiä Anttilan kuvastoon ja Netflixiin, minä ruokakauppaan jossa hyllyt ovat täynnä, mutta ei tee mieli mitään. Ja niinhän se on. Tinder on tehnyt deittailusta kuvaston. Aina saattaa löytyä joku parempi. Siksi uskon enemmän aitoihin kohtaamisiin. Sellaisiin, jossa näet heti toisen karisman ja sen hymyn, johon voi ehkä jopa rakastua. Toki en väitä, etteikö niitä välillä Tinderissäkin tulisi vastaan. Aitoja kohtaamisia. Sellaisia, jossa juttu luistaa heti ja tuntuu siltä, että olisi tavannut vanhan tutun. Joskus on jopa tavannut vanhan tutun.

Onko varaa päästää hyvä menemään ohitse, jos sellainen sattuu tulemaan vastaan?

Uskon vahvasti karismaan ja kemiaan. Toisinaan ne voi aistia jo pelkkien viestien perusteella. Useimmiten siihen tarvitaan tapaaminen. Sen tietää yleensä melkein heti. Toisinaan käy niin, että tunteet kehittyvät pikkuhiljaa. Joskus saattaa käydä niinkin, että vaikka sillä hetkellä ei olisikaan valmis, toinen saattaa jäädä mieleen kummittelemaan. Mutta onko varaa päästää hyvä menemään ohitse, jos sellainen sattuu tulemaan vastaan?

Hyvää heinäkuuta! Tartu hetkeen. Elä. Ota riski ja rakastu.

Lue myös:

Se todellisuus

Sitkeä sydän

Rakkautta rakkautta vain

 

 

Lue myös

X