Rintojen pienennysleikkaus – en ole katunut sekuntiakaan

Minulle tehtiin noin kymmenen vuotta sitten rintojen pienennysleikkaus. Yksi elämäni parhaita päätöksiä. En ole katunut sekuntiakaan. En, vaikka henki käväisi hiuskarvan varassa, ja toinen rintani operoitiin alle puolen vuorokauden sisään kahdesti.

Rintojen pienennysleikkaus – Taju lähtee

Leikkauksen piti olla päiväkirurginen operaatio. Aamulla Jorviin illalla kotiin. Mutta siitä tulikin lähes viikon mittainen sairaalakeikka. Sain heti leikkauksen jälkeen aamiaista heräämössä, ja vasta sitten huomattiin, että toisessa rinnassa oli jäänyt suoni vuotamaan. Kun toinen tissi (pardon my French) näytti mukavan pieneltä sairaalakaavun alla, toinen paisui paisumistaan.

Jouduin osastolle odottamaan uutta leikkausta, jossa suoni suljettaisiin. Piti vain sinnitellä kahdeksan tuntia siitä, kun olin imaissut mehukeittoa heräämössä. Sen kahdeksan tuntia vietin morfiinihöyryissä. Yritin käydä vessassa, jonka seurauksena jalat olivat yhtäkkiä kohti kattoa, ja sänkyni ympärillä kymmeniä ihmisiä. Olin menettänyt niin paljon verta, että taju lähti.

Tasan kahdeksan tuntia ensimmäisestä leikkauksesta olin uudelleen leikkauspöydällä. Hemoglobiinini oli tipahtanut niin alas (alle 80), että jouduin jäämään sairaalaan viikoksi. Jälkikäteen ajateltuna se oli ainoa oikea ratkaisu. Ei pelkästään sen vuoksi, että alhainen hemoglobiini aiheutti heikon olon, mutta myös siksi, että haavat olivat todella kipeät.

Rintojen pienennysleikkaus – Jonkun muun tissit

Kotiin päästyäni minun piti käyttää kaarituettomia rintaliivejä yötä päivää pari kuukautta. Ensimmäisen viikon aikana haavateipit piti vaihtaa ja haavat huuhdella päivittäin. Näky ja toimenpide, joka ei sovi herkille. En voinut kuvitellakaan vatsallaan nukkumista ja jo pelkkä kaupassa käynti vei lähes tajun. Rintojen pienennysleikkaus on huomattavasti isompi operaatio kuin silikonien laittaminen. Rinnat rakennetaan siinä aivan uusiksi, ja se tarkoittaa isoja haavoja monessa kerroksessa.

Kuukauden sairasloman jälkeen palasin töihin. Koin, että rintani olivat jonkun toisen työnnäyte, niin kuin ne tavallaan olikin, ja kun työkaverini halusi nähdä ne, nostin paitaani vessassa ja paljastin tissit. Teko, joka järkytti silloista, normaalisti hyvin vapaamielistä miestäni. Sitä ennen olin aina hävennyt suhteettoman suuria rintojani. Yhtäkkiä ne olivatkin näyttelytavaraa.

Tosin aika pian niistä tuli taas osa minua, ja paita pysyi visusti alhaalla.

”Hyvännäköinen ja -mielinen nuori nainen, jolla on kauniit rinnat”

Sain leikkauksen julkisella puolella, koska täytin silloiset kriteerit: en aikonut hankkia lisää lapsia, paino oli normaali, rinnat aiheuttivat pahoja selkä- ja hartiasärkyjä, haittasivat liikuntaa ja olivat minun muuten pieneen vartalooni nähden suhteettoman suuret. Siihen oli olemassa jotkut tarkat mitatkin, joita en valitettavasti enää muista.

Julkisella puolella tehty leikkaus tarkoitti sitä, että en vienyt mukanani mitään refekuvia haluamastani rintamallista tai päässyt edes päättämään kuppikokoa. Minulta poistettiin kudosta noin puolikiloa, eikä kuppikokoni edelleenkään ole aakkosten alkupäässä. Mutta rintojen uusi muoto ja merkittävästi pienempi koko tekivät sen, että pääsin lähes kokonaan eroon hartia- ja selkäsäryistä, pystyin juoksemaan ja hyppimään ilman tuplaliivejä ja itsetuntoni kohosi.

Jälkitarkastuksen jälkeen sain epikriisin, jossa luki ”Hyvännäköinen ja -mielinen nuori nainen, jolla on kauniit rinnat.” Harkitsin sen kehystämistä seinälle.

Ennen leikkausta rintani eivät pienentyneet edes jojoillessani, nykyään painon tipahtaminen näkyy myös rintojen kutistumisena. Siitä huolimatta nyt kymmenen vuotta myöhemmin olen edelleen tyytyväinen, että päätin hakeutua lääkärin vastaanotolle ja mennä rintojen pienennysleikkaukseen.

Leikkausarvet ovat hyvin haaleat, joskin eivät täysin näkymättömät. Voin ostaa bikinit tavallisesta kaupasta ja nyt ihmiset katsoivat minua silmiin tissieni sijasta.

Lue myös:

”Et sinä Riikka ole lihava, sinä vain näytät siltä”

Ihmissuhteet, rakkaus, raha – mikään ei ole helppoa