Lyhyesti ja riskillä rakkaudesta

Kävin tänään aamulla juttelemassa rakkaudesta ja yksinäisyydestä Havaintoja parisuhteesta Samin podcastissa. Puhuimme avoimesti ja rohkeasti. Asia, joka tuntuu shokeeraavan osaa tutuistani ja osaa lämmittävän.

Minä puhun ja kirjoitan, koska se auttaa minua purkamaan tuntojani

Mutta minä kirjoitan, ja nyt myös näköjään puhun julkisesti, jotta antaisin äänen myös heille, joilla sitä ei ole. Se, että asiat sanoitetaan, auttaa yllättävän monia. Vaikka vain lukisit tekstin hiljaa itseksesi, tiedät ettet ole yksin. Että tuolla on muitakin samassa tilanteessa kanssasi, joko yksin parisuhteessa, vankina parisuhteessa tai kokonaan yksin.

Olen saanut paljon kiittävää palautetta avoimista teksteistäni. Viimeisin tuli tänään. Mieheltä. Instagramin välityksellä heti podcastin nauhoituksen jälkeen. Palautteet lämmittävät. Tiedän, että olen valinnut oikean tien. Voin ihan oikeasti ehkä jopa auttaa muita. Muitakin kuin itseäni.

Et ole ainoa, joka ajelee täysillä päin seinää

Ehkä tekstieni ansiosta tiedät, ettet ole ainoa, joka ajelee täysillä päin seinää vähän väliä. Minä teen niin. Kun jossain vaiheessa päätin päästää käsijarrusta irti ja heittäytyä rakkauteen tai edes ihastumiseen, otin riskin. Ja se riski tuli aika pian nilkoille. Ilman, että minä tai hän, olisimme kumpikaan halunneet mitään pahaa toisillemme tai kellekään. Rakkaudesta ei tuossa pikasuhteessa voi puhua, mutta ihastumisesta kyllä.

Tuo riskinotto satutti, satuttaa vieläkin, mutta aion silti pitää käsijarrun vapaalla. Ehkä ajan taas pian päin seinää, mutta olen ainakin kyydissä (vaikka ehken ratissa).

Missä menee satuttamisen raja?

Tietoisesti satuttamista en voi hyväksyä. Tiedostamatta niin voi käydä. Mutta missä menee se raja? Se onkin vaikeaa. Ihmisillä pelaaminen on satuttamista, löyhässä hirressä roikottaminen on satuttamista, kontrollointi on satuttamista, mutta onko virheet tai tunteiden väärin tulkinta sitä? Sellaiset erehdykset, jotka eivät varsinaisesti aiheuta pahaa mieltä kuin itselle?

En tiedä. Enkä tiedä, tulenko koskaan oppimaankaan. Tiedän kuitenkin, että haluan edelleen ihastua, rakastua ja jopa rakastaa. Silläkin riskillä, että sydän särkyy taas vähän.

Rakkaudentäyteistä tiistaita!

Lue myös:

Sitkeä sydän

Rakkautta rakkautta vain