Sopivasti ihana

Saako parisuhteessa olla hiljaa?

Teksti: Riikka Väänänen

Kuuntelin eilen pitkästä aikaa Havaintoja parisuhteesta Samin podcastin, jossa olin vieraana. Puhuimme siinä myös siitä, kuinka joskus parisuhteessa on helpompi olla vain hiljaa.

Minä vaikenin ensimmäisen suhteeni loppusuoralla, koska loppuaikoina ei ollut enää mitään kaunista sanottavaa. Sitä seuranneessa suhteessa olin hiljaa, koska säästyin sillä kiukulta ja huudolta.

On kuitenkin olemassa myös suhteita, joissa voi olla toisinaan hiljaa siksi, että siinä on niin hyvä olla. Myös hiljaa.

Jokaista minuuttia ei tarvitse täyttää puheella

Arvostan miehiä, jotka puhuvat. Minulle ja muille. Mutta se, että on puhelias ei tarkoita sitä, että aina tarvitsee olla äänessä saati huomion jatkuvana keskipisteenä. Puhetta kun on niin monenlaista. Tyhjää sanahelinää, hersyvän hauskoja juttuja, arkisia asioita ja sitten myös niitä vähän syvällisempiä keskusteluja.

Koen kuitenkin, että jos mies voi olla seurassani myös hiljaa, hänelläkin on luultavasti kanssani hyvä olla. Jokaista minuuttia ei tarvitse täyttää puheella, vaan saa ihan rauhassa vaipua omiin ajatuksiinsa.

Saako parisuhteessa olla hiljaa? – Älä puhu mulle nyt

Toisen tunteiden tulkinta on taitolaji. Se, että oppii tunnistamaan, milloin toisen pitää antaa olla omissa ajatuksissaan. Toki pitkässä suhteessa sen oppii yleensä väkisinkin. Ainakin pitäisi oppia. Tuoreessa suhteessa se pitää osata vaistota. Aamuäreälle ei kannata ladata puhetulvaa ensimmäiseen tuntiin. Vaikka minäkin olen aamuihminen, olen esimerkiksi hereillä nyt lauantaiaamuna jo ennen kello kahdeksaa, ei minullekaan kannata pahemmin puhua ennen kuin olen juonut kupin kahvia. Ainakaan, jos haluaa ystävällisiä vastauksia.

Aiemmassa elämässäni entinen mieheni alkoi höpöttämän heti, kun sai silmänsä auki. Tapa, joka sai sykkeeni nousemaan ja aiheutti monta tappelua. Hänellä oli kalenteri esillä minuutin heräämisen jälkeen ja valtava halu suunnitella päivää ja viikkoa. Minulla ei siinä kohtaa vielä liikkunut kuin silmät. Ajatukset eivät kulkeneet yhtään.

Tässä kohtaa peräänkuulutankin myös sitä, että ymmärtää toisen erilaisuutta. Molempien. Parisuhteet kun ovat aina kahden ihmisen kauppa. Ja vaikka olisit hyvinkin samanlaisen ihmisen kanssa, ette kuitenkaan ole identtisiä. Ja sen toisen tavoille ja luonteen ominaisuuksille pitää antaa tilaa. Sitähän se toisen kunnioittaminen ja rakastaminen on, eikö totta?

Aamujen lisäksi vaikenen myös silloin, kun minulla on paha mieli. En tee sitä pitääkseni mykkäkoulua. Tarvitsen vain hiljaisuutta, jotta voin jäsennellä ajatuksiani. Tässäkin kohtaa tullaan siihen, että toiselle pitää antaa tilaa ja olla oma itsensä. Tivaamalla ei saa vastauksia tai keskustelua, ainakaan rakentavaa sellaista. Hiljaisuutta ei kuitenkaan saa käyttää aseena.

Kun pystyy sanoittamaan ajatuksensa, on parisuhteellakin luultavasti paremmat mahdollisuudet

Mitä puheeseen tulee, arvostan miehiä, jotka osaavat puhua tunteistaan. Kun pystyy sanoittamaan ajatuksensa, on parisuhteellakin luultavasti paremmat mahdollisuudet. Se, että hautoo ajatuksia kostautuu yleensä jossakin kohtaa. Jos pystyy avaamaan tunteet, ei toinen sorru ajattelemaan ajatuksia sinun päähäsi.

Vaikka olen tuota mieltä, huomaan, että minun on helpompi esittää asiani kirjoittamalla. Kun kirjoitan, ajatukset jäsentyvät kuin itsestään. Se saattaa tuntua suhteen toisesta osapuolesta oudolta, mutta on osoittautunut minulle toimivaksi tavaksi. Jos on ollut jotain vaikeaa tai tärkeää sanottavaa, olen muutaman kerran kirjoittanut kirjeen tai pitkän viestin ja se, mitä olen monta kertaa yrittänyt kumppanille selittää, on avautunut viimein tekstini myötä. Ja sen tekstin jälkeen on päädytty puhumaan. Ilman tunnekuohuja.

Saako parisuhteessa olla hiljaa? – Kun toinen kuulee vain sen, mitä haluaa kuulla, on helpompi vaieta

Mutta kuten jo kerroin, elämäni toisessa pidemmässä suhteessa päädyin olemaan hiljaa, enkä edes kirjoittanut ajatuksiani auki. En, koska kaikki mitä sanoin oli aina syytös tai jotenkin muuten väärin. Kun toinen kuulee vain sen, mitä haluaa kuulla tai tulkitsee tekstin juuri niin kuin haluaa tulkita, on helpompi vaieta. Ja silloin ollaan vääjäämättä ajautumassa kohti eroa. Kenenkään ei pidä joutua vaikenemaan kotonaan ja varomaan sanojaan. Etenkään kun niillä ei yritetä satuttaa.

Minä sytyn myös miehen äänestä – ja tavasta puhua

Minulle on äärimmäisen tärkeää, että mies haluaa kuulla myös sen, mitä minulla on sanottavaa. Arvostaa ajatuksiani ja kuuntelee. Pitää minua älykkäänä. Se on tärkeämpää kuin se, että hän pitäisi minua kauniina tai seksikkäänä.

Parhaimmillaan parisuhde on sitä, että toisen jokainen sana on helmi, aarre. Kun hänen äänensä kuulostaa korvissasi sametilta. Huh, miten imelää.

Mutta minä ainakin sytyn myös miehen äänestä ja tavasta puhua. Ja se yhdistääkin niitä miehiä, joita olen rakastanut tai joihin olen rakastunut. Ääni. Ja toki se, miten sitä ääntä käyttää.

Lue myös:

Nykymies puhuu – ja pussaa

Ne pienet – ja sitäkin tärkeämmät – eleet

Kuuletko minua vaikka minulta puuttuu ääni?

Lue myös

X