Sopivasti ihana

Sinkkunaisten kootut sekoilut osa 2

Teksti: Riikka Väänänen

Tässä tarinassa seikkailee kaksi nelikymppistä sinkkunaista. Viime kesänä, kun risteilijät vielä kulkivat, päättivät nämä kaksi piipahtaa Tukholmassa. Milläs muullakaan kuin laivalla. He kutsuivat risteilyään Muumi-risteilyksi, sillä jo ovelta kajahti Muumi-laulu. Ja laiva oli täynnä lapsiperheitä – ja muumeja. Tämäkin tarina sopii loistavasti sarjaan Sinkkunaisten kootut sekoilut.

Sinkkunaisten kootut sekoilut osa 2 – Muumi-ristely

Ennen risteilyä naiset olivat sopineet, että reissun pääosassa on hyvin syöminen ja shoppailu. Ei villejä juhlia, ei vieraita miehiä ja ehdottomasti aikaisin nukkumaan, jotta aamulla jaksaa shoppailla.

Ja miten se olisi voinut ollakaan muuta, koska laiva oli täynnä lapsia?

Paitsi, että kun nämä kaksi lähtevät ulos ovesta, aina sattuu ja tapahtuu. Niin tälläkin kertaa.

He söivät pitkän kaavan mukaan illallisen ja joivat vain muutaman lasin samppanjaa – kunnes tuli ilta ja aika kiivetä tyhjään yökerhoon. Siellä lähes selvinpäin olevat naiset istuivat ja paransivat maailmaa. Kumpikin totesi tyytyväisenä, että näinhän sen matkan kuuluikin mennä. Juodaan nämä ja mennään tupakan kautta nukkumaan he totesivat yhteen ääneen.

Kannella heidän seuraansa liittyi reippaasti yli viisikymppinen mies kolmen poikansa kanssa. Kaksi pojista oli yli kaksikymppisiä ja yksi alaikäinen. Isä oli päättänyt tarjota pojilleen kimaran 1980-luvun kuuluisia drinkkejä ja halusi tarjota niitä myös näille kahdelle naiselle. Hetken epäröityään naiset ajattelivat, että miksipä ei.

Pöytään kannettiin vuoron perään sinistäenkeliä, lumipalloa, ampparia, long island ice teata. Juttu luisti ja nauru raikasi. Parin tunnin kuluttua isä ja nuorin pojista alkoivat väsyä ja vetäytyivät hyttiinsä. Vanhemmat pojat sen sijaan olivat vasta pääsemässä vauhtiin. Niin myös naiset. Joten ilta jatkui ilman isää ja pikkuveljeä.

Tämä tarina ei paljasta kaikkea ja ehkä ihan hyvä niin.

Sen se kuitenkin paljastaa, että aamulla walk of shame tarkoittikin sitten kotiin hiippailun sijaan isän pakoilua laivan käytävillä. Jokainen kulman takaa esiin tullut miesvatsa sai naiset haukkomaan henkeään ja hyppäämään pylvään taakse piiloon. Tokihan isän ja poikien hytit olivat samalla käytävällä, joten hytistä ulos poistuessa naisten piti aina tarkistaa käytävä ennen kuin uskalsivat astua ulos. Ja tietenkin tuo porukka palasi samalla laivalla myös takaisin. Eli naiset hiippailivat seiniä pitkin myös seuraavan illan.

Ilta, josta on kuulemma toinenkin tarina.

Se, mitä isä oli illan jatkosta mieltä jäi naisille ikuiseksi mysteeriksi.

Yllättävää kyllä tuosta kohtaamisesta ei seurannut suurta rakkaustarinaa kummallekaan. Toinen pojista oli jossain kohtaa yhteydessä toiseen naisista, mutta uutta 80-luvun drinkki-iltaa ei koskaan enää tullut.

Sen verran naiset tietävät, että isän firma (jossa toinen pojista, tai nuorista miehistä, on töissä) on samassa kaupunginosassa kuin nainen asuu, tokihan. Enää hän ei kuitenkaan säikähdä nurkan takaa esiin työntyvää miesvatsaa. Mutta ei myöskään kuulemma lähde risteilyillekään.

Sittemmin molemmat naiset ovat päätyneet parisuhteeseen, eikä tuosta illasta enää puhuta. Paitsi joskus kahden kesken he nauravat asialle maha kippurassa. Muistoksi on jäänyt pari hullunkurista kuvaa puhelimen kätköön. Ei muuta.

Lue myös:

Sinkkunaisten kootut sekoilut osa 2

Näitä tosielämän tarinoita on kymmeniä, satoja. Kerro minulle omasi. Nimettömänä toki.

Lue myös

X