Tämän kesän teema on ollut helppous ja se pätee kaikkiin elämäni osa-alueisiin
Jos minun pitäisi antaa tälle kesälle yhteinen nimittäjä tai teema, se ei olisi korona, vaan helppous. Se pätee niin ihmissuhteisiin, työhön, liikuntaan ja toki myös kauneuteen. Ikuinen suorittaja on antanut itselleen luvan ottaa iisisti. Onhan tässä pari rankkaa vuotta takanakin.
Mitä helppous sitten ihmissuhteissa tarkoittaa?
Se ei tarkoita irtosuhteita (ainakaan tässä tapauksessa). En väitä, etteivätkö ihmissuhteet olisi lähes aina hiukan monimutkaisia, oli kyseessä sitten suhde lasten tai vanhempien, uuden kumppanin, potentiaalisen kumppani tai eksän kanssa. Mutta periaatteessa olen yrittänyt pitää kaiken niin yksinkertaisena ja kivuttomana kuin mahdollista. Kirjoitin aiheesta jo postauksessani Älä purista mailaa.
Hampaat irvessä tekemisestä ei tule mitään. Edes parisuhteessa. Tänä kesänä olen ollut kerrankin juuri se Riikka, joka oikeasti olen. Ja se on johtanut mahtaviin keskusteluihin ja hyviin hetkiin. Kun en hampaat irvessä yritä vääntää suhdetta, olen päätynyt tilanteeseen, jossa olen saanut vähintäänkin loistavia ystäviä. Nyt kun olen ottanut asiat edes hiukan rennommin, asiat soljuvat aivan eri tavalla. Helposti, mutkattomasti ja omalla painollaan. Ehkä piti nähdä näin monta pyhää, että viimein tajusi sen oikeasti, mistä jo aiemmin kirjoitin: rakkaus ei tule pakottamalla. Nyt minulla ei ole kiire. Voin nauttia siitä, että tapaan uusia ihmisiä, käydä äärimmäisen kiinnostavia keskusteluja ja viettää mahtavaa aikaa. Se, mitä tapahtuu seuraavaksi, en tiedä. Yritän suhtautua kuitenkin asiaan niin rauhallisesti kuin tällä luonteella ja historialla vain kykenen.
Lasteni kanssa minulla on ollut helppoa jo pitkään, eksänkin kanssa jo jonkun aikaa. Miksi tapella tai vääntää mistään, jos ja kun ei ole pakko? Saman asennoitumisen olen ottanut ystävyyssuhteissa. Turha kehittää draamaa tyhjästä. Joskus on helpompi vain olla hiljaa ja joskus valitettavasti vain myös lopettaa yhteydenpito ihmiseen, joka haluaa sellaista kehittää tai kehittää vaikkei haluaisikaan.
Vähän helpompaa duunia
Korona olisi saattanut säikäyttää uuden yrittäjän, entisen (nykyisen?) suorittajan ja helposti ennakkoon murehtimiseen taipuvaisen ihmisen. Jollainen minäkin olen. En syö rauhoittavia pillereitä tai juo kamomillateetä, mutta olen jostain syystä osannut suhtautua hiljaiseen kesään stressittä.
Pitkästä aikaa olen pitänyt edes jonkinlaista lomaa, ottanut aurinkoa, nähnyt ystäviä ja lenkkeillyt tuhansia kilometrejä.
En väitä, että olisin minkäänlaisessa tasapainossa, mutta jostain syystä olen pystynyt säilyttämään malttini ja olla huolehtimatta huomisesta. Rauhaa on luultavasti tuonut myös se, että muut elämän alueet ovat nyt aika ok. En kipuile huonossa parisuhteessa, ikkunastani näkyy vihreää (yllättävän tärkeää tällaiselle maalaistytölle) ja lapsillani on kaikki hyvin.
Ja edelleen se lenkkeily. Kun kaikki muu tökkii, vedän lenkkarit jalkaan ja laitan kuulokkeet korviin. Tunnin tai parin päästä olen taas lähes zen. En ole edes yrittänyt väkisin vääntää itseäni salille, sillä lenkkeily on ollut minulle tänä kesänä ehdottomasti helppoa ja jopa koukkuttavaa.
Helppo kauneus
on ollut aina minun juttuni. Siksi hiukseni ovat pitkät, sillä jos en jaksa tai ehdi pestä niitä, taskusta löytyy aina hiuslenkki, jolla kiepautan tukkani poninhännälle. Olen luultavasti hämmentänyt muutamaa tyyppiä sillä, että puunaan itseäni vähemmän peilin edessä kuin moni mies. Kauneustoimittajana! Mutta kun perusasiat tai ainakin minulle tärkeät perusasiat ovat kunnossa, en koe tarvetta hinkata ja puunata.
Tukkani on raidoitettu, joten en murehdi tyvikasvua tai harmaita hiuksia (kiitos kampaajani Rami Luusuan A.K.A. Luovasta, btw. et muuten edelleenkään pääse heiluttamaan saksia – sori!), silmäpussini ovat maltilliset (kiitos Rebel Helsingin Reija Lommi ja Plaxpot), kulmani siistit ja luonnolliset (halaus Velvet Töölön Suvi Tiilikaiselle) ja ripseni näyttävät mutta silti luonnolliset (Maija ❤️ Bella Pelo). Olen aina peräänkuuluttanut jatkuvaa ylläpitoa, jonka avulla vältän katastrofaaliset aamut ja olen jopa aiempaa vahvemmin sen kannalla. Punainen huulipuna, satunnaiset silmäpussien ja naaman naamionnit lappunaamioilla ovat pelastaneet väsyneimmätkin aamut (ja niitä on ollut kyllä).
Tänään kokeilin ensimmäistä kertaa uutta Moroccainoilin violettia shampoota auringon kanarianlinnun keltaiseksi muuttaneeseen tukkaani ja vain 5 minuutissa se oli taas viileän vaalea. Juuri tällaisten tuotteiden vuoksi kirjoitan kauneudesta vuosi toisensa jälkeen eli sellaisista tuotteista, jotka helpottavat elämää – hetkessä. Eli toimivat juuri niin kuin lupaavat. Helppoa vai mitä?
Yksinkertaisesti hyvää
Olen saanut aika paljon noottia huonosta syömisestäni, mutta nyt kun minun ei tarvitse enää kokata kolmea lämmintä ruokaa päivässä tauotta treenaaville lapsille tai yhdellekkään miehelle, olen oikaissut huoletta ja syönyt lähinnä tomaattia ja mozzarellaa sekä aamusmoothien. Kyllä, olen ehkä kutistunut, mutta edelleen ihan terveiden kirjoissa. Ihanan helppoa.
Vaikka tämän kesän teema on ollut helppous, en silti väitä, etteikö syksy toisi mutkia matkaan. Minulla on suunnitelmissa tehdä urallani liikahdus, joka tiputtaa minut syvään päähän ja joudun pyristelemään pysyäkseni pinnalla. Mutta olen valmis siihen. Jopa odotan sitä. Haasteita. Tämän helpon kesän jälkeen olen siihen valmis. Se mihin en ole valmis, on vaikeaan parisuhteeseen, mutta ei kai ne kaikki ole vaikeita?
Helppoa alkavaa syksyä! Sehän voi olla myös aika jees, koronasta ja kaikesta huolimatta. Ja ehdottomasti nautinnollista loppukesää, sillä eihän se nyt elokuussa vielä ohi ole, eihän?
Kommentit