Sopivasti ihana

Tänä yönä sanon sinulle hyvästit

Teksti: Riikka Väänänen

Tämä on taas niitä öitä, kun valvon. Huomisaamu niitä aamuja, kun poljen kuntosalin polkukoneessa puoliunessa. Tänä yönä sanon sinulle hyvästit.

En haluaisi. Sydämeni huutaa suoraa huutoa: ”Ei!” Järki sanoo toista. Järki (ja ystävät) käskee jatkamaan elämään. Lopettamaan kaikkien turhien toiveiden elättelemisen. Järkiminäni olisi tajunnut sen jo kuukausia sitten, tunneminä on tarttunut jokaiseen vähänkin pilkottavaan toivonkipinään. Siitä huolimatta tänä yönä sanon sinulle hyvästit.

Olet elämäni rakkaus. Toivon, että et se ainoa tai se suurin. Etenkään se viimeinen.

Minä en sinua edes etsinyt. Tulit kuin hyökyaalto elämääni ja huuhdoit minut mukanasi. Olit aluksi se, joka teki jokaisen aloitteen ja minä se, joka piti salaa henkisiä jarruja päällä. Kunnes et enää tehnytkään. Kunnes en enää pitänytkään.

Tiedän, että et halunnut satuttaa. Satutit silti. Tai oikeastaan minä satutin itse itseäni. Kuten olen jo aiemmin kertonut, menin niin hajalle, etten tiedä, tuleeko minusta enää koskaan ehjää.

Tänä yönä sanon sinulle hyvästit.

En odota sinua enää. En odota puhelimen kilahdusta. Saatika soittoasi.

En vain jaksa olla enää näin rikki. Lyhyt, intensiivinen suhde, joka tosiaan tuli kuin hyökyaalto ja hukutti. Suru, joka sitä seurasi vei niin syvälle, että aloin epäillä jo omaa mielenterveyttäni. Siinä ei ole mitään järkeä. Tänä yönä sanon sinulle hyvästit.

Toivoin ja uskoin pitkään puheisiisi ystävyydestä. Tosi ystävyys ei vain koskaan ole yksipuolista. Nyt se tuntuu siltä.

Annoin sinulle kaiken, minkä ihminen voi toiselle antaa. Myös itseni niin paljaana ja niin täysin, etten olisi koskaan uskonut siihen pystyväni. Se ei riittänyt. Minä en riitä. Nyt minun pitää jatkaa matkaa. Ehkä jopa antaa mahdollisuus jollekin toiselle. Juuri nyt on vaikea nähdä, että niin käy. Silti on uskottava, että se on mahdollista. Tänä yönä sanon sinulle hyvästit.

Haluan edelleen olla ystäväsi, olla paikalla kun tarvitset minua eniten.

Ehkä ystäväni on ollut koko ajan oikeassa:  ”He is just not that in to you”. Asia, jota en halunnut uskoa. Asia, joka on vihdoin ja viimein hyväksyttävä.

Kadunko? Vielä hetki sitten olisin sanonut, että en kadu mitään. Sain enemmän kuin ikinä uskalsin odottaa tai villeimmissä unelmissani haaveilla. Nyt sanon, että vaikka juuri mitään ei pitäisi katua, kadun ehkä sittenkin. Ehkä olisi ollut parempi olla ikinä tapaamatta, ikinä suostumatta matkaasi. Menin täysin pirstaleiksi.

En usko enää kehenkään, mihinkään, rakkauteen tai omaan arvooni.

Tänä yönä sanon sinulle hyvästit. Ja jatkan elämää. Vaikka sinua rakastan aina.

Lue myös:

Miksi kiltti epäonnistuu rakkaudessa?

Kun suru tulee iholle

 

Lue myös

X