Tiesitkö, että täyteaineet eivät tee sinusta pusukalaa?

Tämä on aihe, josta olen jo joskus aiemminkin kirjoittanut ja haluan nostaa sen taas esiin – huolimatta aiheen aiheuttamista tunnekuohuista puoleen ja etenkin vastaan. Täyteaineet.

Miksi puhun täyteaineista taas? Siksi, että nykyään naistenlehdet eivät kirjoita mitään, minkä voi tulkita naisen ulkonäön arvosteluksi. Kovasti myös pyritään myös olemaan antamatta ohjeita ”ongelmakohtien parantamiseen”, laihdutus ja selluliitti ovat totaalisen pannassa, ryppyihin voi vai hienovaraisesti viitata, eikä meikkiohjeissa saa missään nimessä kertoa, että joku kikka vaikkapa muotoilee pyöreät kasvot näyttämään kapeammilta. Päivän sana on: Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet.

Siksi ei myöskään puhuta täyteaineista tai mistään muistakaan vähän ”järeämmistä” keinoista piristää kasvojen ilmettä ja torjua ikääntymisen merkkejä. Ja siksi niistä liikkuu niin paljon väärää tietoa, on olemassa oikeastaan vain vääränlaisia esimerkkejä (turbohuulet ja jättiomenaposket), ja otsikoihin nousevat ainoastaan klikkejä keräävät järkyttävät lopputulokset.

Itsensä hyväksymisessä ei tietenkään ole mitään pahaa. Tietenkään. On aivan mahtavaa, jos on täysin sinut peilikuvansa kanssa, mutta väittäisin, että aika harva kuitenkaan on. On myös aika epäreilua, että enää ei ole ok (tai ainakaan sanoa sitä ääneen) harmitella mitään kohtaa naamassaan. On ihan inhimillistä, että joku kohta omassa peilikuvassa ärsyttää tai ikääntymisen merkit harmittavat. Ne saavatkin harmittaa. Ja niille saa halutessaan tehdä jotain, jos se kohottaa itsetuntoa ja parantaa omaa oloa.

Jos ennen pauhattiin, että naistenlehdet luovat epärealistista naiskuvaa, väittäisin että se on melko lailla historiaa – hyvässä ja huonossa. Nykyään varominen on ehkä jopa kääntynyt jo vähän itseään vastaan. Mutta ei siitä sen enempää. Nyt epärealistista naiskuvaa luo sosiaalinen media ja kännykkäsovellusten tuhannet filtterit. Ja ne sadat tai tuhannet (Suomessakin riittää kyllä) julkkikset, jotka väittävät olevansa ”all natural”. Pah. Vaikka geenilotto olisi ollut kuinka antelias, elämäntavat kuinka esimerkilliset, ikä alkaa jossain kohtaa näkyä aina. Ne aina hehkeät aikuiset julkut, joita IG:ssä seuraat, ovat luultavasti ottaneet jos jonkinlaisia hoitoja. Niistä ei vain puhuta.

Siksi nostankin esiin taas täyteaineet. Niillä voi tehdä paljon ja kaunista. Niistä voi löytyä apu monelle oman peilikuvansa kanssa tuskailevalle. Minulla esimerkiksi toinen puoli ylähuulesta on selvästi kapeampi kuin toinen. Se veti hymyni hieman vinoon, ja sai minut välttelemään huulipunan käyttöä. Kunnes tajusin, että täyteaineesta saattaisi löytyä apua myös siihen. Kokeilin ja se toimi. Ainetta laitettiin vain minimaalisen vähän, niin vähän, ettei kukaan huomannut muutosta. Paitsi minä. Ja lopputulos ilahdutti suuresti. Pieni pistos, iso ilo.

Se, että täyteaineista ei puhuta, on osa syy niihin ikävän näköisiin lopputuloksiin. Ei nimittäin ole aivan sama kuka pistää, mitä pistää, mihin pistää ja paljon pistää. Täyteaineita kun saa ihon alle tuikata aika lailla kuka vain, ja niitä voi jopa tilata netistä ihan omaan käyttöön. Ei kannata. Vaikka laadukaskin täyteaine on lähinnä vain ihossa luonnostaankin esiintyvää hyaluronihappoa, ei ole aivan sama kuinka paksua täyteainetta, mihin ja paljon sitä laittaa. Väärään kohtaan pistetty, väärän paksuinen aine saattaa aiheuttaa ikäviä, kipeitä ja jopa pysyviä muhkuroita huuliin tai esim. poskipäihin. Ja vaikka lähes poikkeuksetta täyteaine liukenee pois ajan mittaan, heti se ei tapahdu.

Kuitenkin näin yli 20 vuoden kokemuksella kauneusalalta olen sitä mieltä, että täyteaineet ovat hyvä juttu. Oikein tehtynä. Ammattilaisen tekemänä.

Viimeisin oma kokemukseni on tämä:

Loppuvuodesta viime vuonna kyllästyin omaan väsähtäneeseen ulkonäkööni ja maanvetovoiman aina vain vahvempaan otteeseen. Varasin ajan esteettiselle sairaanhoitajalle Anu Parviaiselle Skinmedistä. Tiesin, että Anu käyttää laadustaan tunnettuja Juvedermin täyteaineita ja tuttujen pikkulintujen kautta olin kuullut myös, että Anu suorapuheisena naisena sanoo myös mikä kannattaa ja mikä ei, eikä edes suostuisi tukkimaan ihoni alle ”liikaa tavaraa”.

Ja siinä onkin yksi ammattilaisen tunnusmerkki: Hän ei tee mitään mistä ei näe, että asiakkaalle on oikeasti hyötyä, eikä vaikkapa suostu täyttämään huulia pusukalamaisen paksuiksi törröiksi.

Eniten peilikuvassa minua vaivasi valahtanut suun seutu ja sen aiheuttama aina vähän tyytymätön ilme. Ammattilaisena Anu kuitenkin osasi heti sanoa, että täyteaineiden ruiskuttelu vain ”ongelma”-alueille ei korjaa sitä.

Kun ikää tulee, ja onhan sitä jo ehtinyt tulla, iho ei pelkästää venähdä mutta etenkin kasvojen yläosasta karkaa rasvaa, ja iholla on ikäänkuin vähemmän tarttumapintaa, ankkureita, jolloin alakasvojen ongelmat saattavatkin johtua paljon ylempää.

Anu piirteli paperille havainnekuvaa kasvoistani ja näytti, mihin täyteainetta kannattaisi laittaa, jotta lopputulos olisi mahdollisimman luonnollinen. Paikat eivät olleetkaan suupielissä tai poskipäissä, vaan lähellä korvia, leukaluun ulkoreunoilla ja leuan kärjessä. Varsinaisesti mitään muuta aluetta ei edes täytetty kuin leukaa, muualle Anu ruiskutti vain minimimäärän ”ankkureita” kohottamaan alakasvojen ilmettä.

Lopputulos oli juuri sellainen kuin halusinkin: muille huomaamaton, minulle merkittävä ja etenkin erittäin luonnollinen.

Siksi kirjoitin taas täyteaineista.

Minimaalisella kivulla maksimaalisesti itsetuntoa kohottava tulos. Ja siitäpä ei kukaan kerro. Me näemme vaan ylipumpatuttuja, muovisia naamoja ja luemme shokkiuutisia pieleen menneistä täytöistä, kun saatavilla on ihan loistavien, vastuuntuntoisten ammattilaisten apua – ja luonnollisen kauniita lopputuloksia.

 

Lue myös: Sopusuhtaiset huulet täyteainehoidolla