Sopivasti ihana

Tinderin uskomaton maailma osa 2 – Koronalisä

Teksti: Riikka Väänänen

Edelleenkään Tinderin uskomaton maailma ei varsinaisesti liippaa kauneutta ja silti vieläkin kuitenkin liippaa. Edelleen Tinderissä pyyhitään ihmisiä oikealle ja vasemmalle lähinnä ulkonäön perusteella. Harva jaksaa lukea profiilitekstin.

Miksi tinderöidä koronassa?

Koronan myötä Tinderin vetovoiman olisi luullut kuihtuneen olemattomaksi. Miksi tinderöidä, jos ei voi tavata? Mutta ei. Päinvastoin. Tinder on paisunut entisestään, mennyt rikki tai räjähtänyt, kuten rakas ystäväni sanoo. Korona ei todellakaan ole vähentänyt Tinderin vetovoimaa.

Täysin päinvastoin. Nyt on aikaa, ihmiset ovat turhautuneita, on kevät ja suhteet ehkä kipuilevat. Tinder on todellakin rikki, mutta aivan eri tavalla, kuin olin ajatellut. Se on rikki, koska se on niin täynnä niin hellyyden (ja/tai seksin?) kipeitä tyyppejä.

Latasin eroni jälkeen Tinderiin oman profiilini. Pyrin olemaan niin rehellinen kuin mahdollista. Ja törmäsin useaan erittäin kivanoloiseen tyyppiin. En ollut silloin vielä valmis treffeille, mutta kävin kivaa keskustelua.

Iltakävely tällä kertaa saattoikin tarkoittaa iltakävelyä, toisin kuin ensimmäisessä aiheeseen liittyvässä postauksessa Tinderin uskomaton maailma kerroin. Mutta joukossa oli toki heti iholle haluavia. Koronasta huolimatta. Jos treffit eivät sopineet heti, homma jäi siihen.

Ymmärrän hyvin, että viikkokausien chattailu ei ehkä tyydytä miehisiä tai keväisiä tarpeita, mutta silti hämmentää tuo järjetön riskinotto. Olematta tippaakaan korona”hysteerinen”.

Tosin Tinderihän on aina riski. Viruksia ja bakteereita kun on muitakin kuin vain se korona. Tuskin tarvitsee avata enempää.

Historian opettamana tajusin aika nopeasti, että, jos joku puskee tapaamista välittömästi, poistan osuman. Samoin kun hänet, joka alkaa heti puhua juhannuksesta ja joulusta.

Miksi maksaa Tinderistä?

Itse olen aina aiemmin tyytynyt vain ilmaisversioon. Sitäkin kautta on tullut ihan mielenkiintoisia ihmisiä vastaan. Yhden kanssa päädyin tosiaan jopa parisuhteeseen.

Mutta nyt päätin kavereiden kokemusten perusteella kokeilla ns. Gold-versiota. Se maksaa yli 30 e/kk. Enkä ole tänä päivänäkään keksinyt miksi. Sen perusteella voisin piilottaa ikäni (miksi?!), saisin ilmeisesti lisää ”supertykkäyksiä” (en ole käyttänyt niitä koskaan – ellen vahingossa), jonkinlaisen perumisoikeuden, jos olen pyyhkäissyt ihmisen väärään suuntaan, buustauksen omaan profiiliini (en ole kokenut tarpeelliseksi sitäkään), sekä tiedon siitä, kuinka moni tykkää minusta.

Korona-aikana kaikki tykkää kaikista. Harva tosiaan vaivautuu lukemaan profiilitekstiä. Minulla on kolmen viikon jälkeen tykkäyksiä 6000. Määrä kertonee ainakin siitä, että Tinderissä on ruuhkaa. Ja myös siitä, että ihmiset kaipaavat ihmisiä. En vilpittömästi usko, että tuossa 6000 miehen joukossa olisi montakaan, kenet minä haluaisin tavata tai montaa sellaista, joka haluaisi tavata minut.

En aio enää kenenkään kokiksi ja siivoojaksi, mutta en myöskään viivaksi sängynpäätyyn. Ja tuo niiden välimaasto on näköjään vaikea hahmottaa.

Kohottavatko Tinderin tykkäykset itsetuntoa?

Joku kysyi minulta, että nostaako tuo määrä itsetuntoa. Ei. Ei todellakaan. Ensinnäkin puhelimen jatkuva piippaus lähinnä stressaa. Se kertoo enemmän siitä, että ihmisillä on tylsää. Ja se, että tykkäät jonkun kuvasta, ei varsinaisesti kerro mitään. Ennen tapaamista et voi tietää kipinöikö, ja luultavasti se, että kipinöikö oikeasti vaatii senkin jälkeen vielä tapaamisen jos toisenkin.

Löydänkö sieltä ihmisen, joka koskettaa minua? Aika näyttää. Minun Tinderini hiljenee nyt hetkeksi.

Ainakin toistaiseksi – koska se on sovellus, joka koukuttaa – ja koska elämä on arvaamaton.

Lue myös:

Tinderin uskomaton maailma

Annoin itselleni mahdollisuuden onneen

 

Lue myös

X