Sopivasti ihana

Tinderin uskomaton maailma

19.2.2020 Teksti: Riikka Väänänen

Tinderin uskomaton maailma. Miten aihe liippaa kauneutta? Ei mitenkään ja monella tavalla. Jo pelkästään siksi, että pyyhit ihmisiä oikealle tai vasemmalle useimmiten heidän profiilikuviensa perusteella.

Olen kuullut ihmisistä, jotka ovat menneet treffeille, ja siellä on odottanutkin aivan eri tyyppi kuin kuvissa oli. Olen itsekin tavannut pari, joilla on ollut profiilissaan vuosien takainen kuva. Ehkä se riski on tuottanut joillekin tulosta, mutta minä väittäisin, että kuvissa kannattaa olla mahdollisimman rehellinen. Vaikka vain säästääkseen itseään pettymyksiltä.

En ikinä mene Tinderiin

Erosin 25 vuoden suhteesta vähän yli kaksi vuotta sitten. Tapasin entisen mieheni ollessani 18, epävarmana myöhäisteininä, joka luuli tietävänsä kaiken, mutta ei oikeastaan tiennyt mitään. Kuten Neljänkympin kriisi näkyy ikuisesti ihollani -postauksessani kerroinkin, yksi suurin kriisin aiheuttaja oli se, että tajusin nelikymppisenä, ettei kahden lapsen keski-ikäinen äiti voi elää kuin parikymppinen. Paitsi, että sellaista voi leikkiä. Hetken. Tinderissä.

Vannoin eroni jälkeen, että en liity Tinderiin ja pahastuin suunnattomasti, kun ystäväni kertoi entisen mieheni tulleen Tinderissä vastaan alle kuukauden eromme jälkeen. Ihan kun se olisi minulle enää mitenkään kuulunut.

Ja sitten latasin sovelluksen itsekin.

Tinder, tuo hulluakin hullumpi sovellus, oli jännittävä, imarteleva ja shokeeraava kokemus. Ensimmäinen jaksoni kesti alle kuukauden. Ihan ensimmäiset treffit minulla oli miehen kanssa, jota olin pussaillut 16-vuotiaana Jyväskylän yötivolissa. Kävimme futismatsissa. Minä muistin hänet, hän ei muistanut minua, vasta kun pienen muistuttelun jälkeen. Hän kertoi, että oli ollut ”vuosia” sen vapun jälkeen ”rakastunut” Riikka Hakkaraiseen. Mutta ei muistanut minua silti. Meillä oli mukavaa, mutta emme tavanneet toiste treffien merkeissä. Oli liian aikaista.

Tinderin uskomaton maailma – Teetreffit tinderpelaajan kanssa

Seuraavat treffit minulla oli todellisen tinderpelaajan kanssa. Koko aikuisiän kestäneen parisuhteen jälkeen minulla ei ollut hajuakaan deittailukoodistosta. Hän sanoi tulevansa luokseni teelle, joten keitin teetä. En ymmärtänyt, että tee ei tarkoita teetä, eikä vieraita miehiä todellakaan kutsuta kotiin ensimmäisellä tapaamisella.

Valmistauduin treffeihin huolella. Kävin ostamassa uuden paidan, meikkasin ja jopa föönasin hiukseni. Siihen aikaan tein niin hyvin harvoin.

Ystäväni muistutti minua laittamaan puhelimeni äänettömälle treffien ajaksi, jotta Tinder ei piippaa (kaikki Tinderiä käyttäneet tunnistavat sen piippauksen) kesken treffien. Mies tuli sovittuna aikana ja juuri niin söpönä, kuin hän kuvissaan oli ollut. Viisi minuuttia sen jälkeen hänen Tinderinsä piippasi, molemmat hymyilimme hieman kiusaantuneena. Kun minä sen jälkeen muistin hänen ammattinsa väärin, ja hän totesi lakonisesti: ”Se on joku muu sun Tinder-hoito”, repesimme nauruun, ja treffit muuttuivat Tinder-oppituokioksi. Kyseinen mies oli niin ahkera Tinderin käyttäjä, että hän oli hankkinut sitä varten oman puhelimen. Sen illan aikana hän opetti minulle kaiken (tai ainakin lähes) Tinderistä. Tee ei ole teetä, iltakävely ei tarkoita kävelyä ja niin edelleen.

Sanomattakin selvää, että emme tavanneet enää uudelleen.

Sen kerran kun puunasin itseni treffeille. Teetreffeille.

Tinderin uskomaton maailma

Tinder kaikessa hulluudessaan piippasi puhelimessani kymmeniä niin rivoja ehdotuksia, että niitä ei voi edes tässä avata. Ne tyypit poistin välittömästi osumistani. Ikuisena suorittajana suoritin kuitenkin tunnollisesti myös treffejä ja vastasin lähes kaikille viestin lähettäneille. Joka treffejä ennen toivoin, että en olisi suostunut tapaamiseen. Tinder toi eteeni muun muassa tyypin, joka tuli Tampereelta repun kanssa ja luuli yöpyvänsä minun luonani, vaikka emme olleet koskaan ennen tavanneet. Hän yöpyi muualla.

Erästä hollantilaista ajelutin pyöräni tarakalla läpi öisen Helsingin ja palautin hänet kiltisti illan päätteeksi hotelliinsa.

Tinder toi vastaan myös tyyppejä, joille iltakävely tarkoitti iltakävelyä. Erästä heistä kutsun unelmavävyksi. Niillä muutamilla kerroilla kun tapasimme, mietin koko ajan, että tuo mies olisi täydellinen kotona viihtyvälle, rauhallisemmalle siskolleni. Mutta ei minulle.

Vastaan tuli muun muassa unelmavävy. Tai minun tapauksessani unelmalanko.

Tinderistä tarvitsee taukoa

Tinder stressaa. Kun puhelin piippaa jatkuvasti ja suurin osa viesteistä on täynnä törkeyksiä (osa selvästi varatuilta miehiltä), painostusta tapaamiseen ja muunlaista hulluutta, mitta tulee aika nopeasti täyteen. Siksi pidin välillä taukoa. Se on kuitenkin niin koukuttava sovellus, että herkästi yksinäisenä, synkkänä sunnuntai-iltana sortuu lataamaan sen uudelleen. Niin minäkin.

Niiden ensimmäisten teetreffien jälkeen, otin kaikki tapaamiset huomattavasti rennommin. Päätin, että jos en kelpaa sellaisena kuin olen, treffit jäävät ainoiksi. En puunannut itseäni tiptopkuntoon, en valehdellut profiilissa ikääni, kerroin avoimesti tuoreesta erostani. Olin juuri sellainen kuin olen.

Huomasin kuitenkin käytöksessäni sen, että niiden, joissa ajattelin olevan potentiaalia johonkin enempään, tapaamista lykkäsin, kun taas heidät, joiden ajattelin olevan vain tsekkaamisen tai hetken huvin arvoisia, suostuin tapaamaan nopeammin. Itsensä suojelua? Luultavasti. Erosta oli kuitenkin hyvin lyhyt aika.

Tinder vie uskomattomiin paikkoihin.

Toisilla treffeillä Kreikkaan

Kahdeksan kuukautta erosta ja kymmeniä vaihdettuja viestejä myöhemmin sovin treffit tyypin kanssa, joka oli toistamiseen osumani. Meillä molemmilla oli esiliinat mukana. Hän ei ollut koskaan lähettänyt yhtään törkyviestiä, vaan viestit olivat sekä asiallisia että hauskoja. Olin lykännyt tapaamista, koska jossain alitajunnassa epäilin, että tässä tyypissä on potentiaalia, ja minä itse olin edelleen hyvin varpaillani kaikkien miesten suhteen.

Nyt voisi toki kysyä, että miksi sitten Tinder ja miksi treffejä. Siksi, että niin useimmat eronneet toimivat. Ainakin näin olen ymmärtänyt. Riehaantuvat siitä yhtäkkisestä vapaudesta. Ja ehkä hakevat jotain puskuria sille tuskalle, jonka ero aina aiheuttaa, oli se sitten harkittu tai yllättävä.

Tapasimme aurinkoisella terassilla, kaverimme hoitivat puhumisen, ja me olimme lähinnä hiljaa ja kuuntelimme, tarkkailimme. Sillä terassilla syntyi kuitenkin villi ajatus yhteisestä matkasta. Luultavasti kavereiden toimesta – siis se ajatus. Ja se ajatus jäi kytemään. Seuraavat treffimme olivatkin sitten lentokentällä. Lensimme kahdestaan viikoksi Samokselle. Sovimme, että jos homma ei toimi, toinen vaihtaa hotellia. Homma toimi.

Tinder kaikessa uskomattomuudessaan kuitenkin yhdistää (ja erottaa) ihmisiä. Tunnen pareja, jotka ovat tavanneet Tinderissä ja nykyään naimisissa. Tunnen myös ihmisiä, jotka roikkuvat sovelluksessa vuosi toisensa perään, vaikka kokemukset eivät ole kovin kummoisia. Eräs ystäväni kutsuu omaa Tinderiään peikkogalleriaksi.

Tinder kuitenkin mahdollistaa sen, että voit törmätä ihmiseen, johon et ikinä törmäisi muuten, ja se ihminen saattaa muuttaa elämäsi.

Lue myös:

Annoin itselleni mahdollisuuden onneen

Lue myös

Suosittelemme