Sopivasti ihana

Yrittäjä yrittää usein yksin ja kaikesta huolimatta

Teksti: Riikka Väänänen
Tämä ei ole puoluepoliittinen kannanotto, poliittinen ehkä – tai lopulta vain yhden pienen yrittäjän, entisen duunarin, avautuminen.
Toisinaan erehdyn lukemaan iltapäivälehtien kommenttikenttiä. Aina virhe. Aika usein niissä kommentoidaan yrittäjyyttä ja yrittäjiä.
Tuntuu, että maassamme, jossa iso osa nykyään on yrittäjiä (prosentuaalista määrää en osaa antaa), on täysi harhaluulo yrittäjyydestä. Eräässä kommenttiketjussa paasattiin siitä, kuinka yrittäjät ovat verenimijöitä, veronkiertäjiä, tallettavat rahansa Caymansaarille ja ostavat lomaosakkeita Miamista. Vau. Olisipa niin.
Tai ehkei kuitenkaan.
Suurin osa yrittäjistä on pienyrittäjiä tai yksinyrittäjiä. Pienyrittäjät työllistävät myös muita, yksinyrittäjät itsensä. Yrittäjyys ei ole aina valinta. On kymmeniä aloja, jossa se on ainoa vaihtoehto.
Tavallaan se oli ainoa vaihtoehto myös minulle. Vielä muutama vuosi sitten, yrittäjän tyttärenä, vannoin ettei minusta tule yrittäjää. Tuli kuitenkin. Koska ei ollut vaihtoehtoa. Näin parin vuoden jälkeen olen iloinen, että tuli. Korona ei työmielessä (toistaiseksi) ole iskenyt minun työllistymiseeni samalla tavalla kuten monen muun tuttavani ja niin monen muun suomalaisen. Myös niiden yrittäjien työntekijöiden.
Mutta aina on olemassa riski. Jos sairastun koronaan, katkaisen käteni tai saan burnoutin, menetän elantoni. Saan ehkä hyvin hyvin hyvin pientä päivärahaa, mutta jos en voi tehdä sovittuja töitäni, ne menevät toiselle yksinyrittäjälle. Ehkä jopa pysyvästi.
Joulua ja kesää ennen kysytään usein, milloin lomailet. Yrittäjä ei lomaile. Jos tulee tilaus, yrittäjä hoitaa sen – oli joulu tai ei. Me emme saa loma-ajan palkkaa tai lomaltapaluurahaa. Lomapäivät ovat päiviä, jolloin rahaa ei virtaa sisään, ulos kyllä.
Yksinyrittäjä on yksin. Hyvässä ja pahassa. Hyvää on esimerkiksi se, että voin lähteä kesken työpäivän lenkille ja ainoa kelle joudun asiaa selittelemään on peilikuvani. Pahaa siinä on etenkin se, että teen kaiken yksin. Painin veroviidakossa, olen oma it-tukeni, siivojani, assarini, roskakuski, talousjohtaja, sihteeri… Lista on loputon.
En yritä nostaa yrittäjiä jalustalle. Jokaisella työllä on arvonsa. Haluaisin kuitenkin, että tässä maassa muistettaisiin se, että yrittäjä on työllistäjä. Minä työllistän tosin vain itseni, mutta jos en olisi yrittäjä, olisin luultavasti työtön ja eläisin niin duunareiden kuin muiden yrittäjienkin maksamilla verorahoilla.
Joten kanssayrittäjät, etenkin te joita juuri nyt kampitetaan, tsemppiä! Yrittäjä yrittää usein yksin ja kaikesta huolimatta.

Lue myös

X