Julkkikset

Bruce Oreck: ”Lahjoitan ventovieraille illallisia ja rahaa”

USA:n entisestä suurlähettiläästä Bruce Oreckista, 62, paljastuu Mies puhuu naisesta -juttusarjassamme salaromantikko, joka hemmottelee ventovieraita rahalahjoilla.

Teksti:
Miia Siistonen
Kuvat:
Jorma Marstio

USA:n entisestä suurlähettiläästä Bruce Oreckista, 62, paljastuu Mies puhuu naisesta -juttusarjassamme salaromantikko, joka hemmottelee ventovieraita rahalahjoilla.

Miltä seksikäs nainen näyttää?

Seksikkyys liittyy itseluottamukseen. Katson, miten nainen liikkuu ja millaisessa vuorovaikutuksessa hän on muun maailman kanssa.

Kun Yhdysvaltain lähetystöä uusittiin, myös piha maisemoitiin uudestaan. Monet puutarhatyöntekijöistä olivat naisia. Siellä he olivat polvillaan maassa, tukka tuulen sekoittamana ja multaa kynsien alla. En koskaan puhunut heidän kanssaan, joten en tiedä, olivatko he unelma-ammatissaan vai tekivätkö työtään vain saadakseen rahaa vuokranmaksuun. Mutta he näyttivät silmissäni voimakkailta ja maanläheisiltä, mikä on minusta hyvin seksikästä. Sama pätee työhönsä keskittyneisiin artesaaneihin, taidemaalareihin ja savenvalajiin.

30 vuotta sitten olisin varmasti vastannut eri tavalla. Nuori mies ei katso naista kovin syvälle, silloin kiinnittää enemmän huomiota fyysiseen kauneuteen.

Miten hemmottelet naista?

Sanon ajatukseni ääneen, käyn keskusteluja tunteista ja siitä, mitä sisälläni liikkuu. Minusta on kivaa antaa lahjoja, jotka muistuttavat tietystä hetkestä tai ajanjaksosta. Erityisen hauskaa on olla tuntematon lahjoittaja. Aina välillä poimin ravintolasta pariskunnan, jolla näyttää olevan mukavaa keskenään, ja maksan heidän ateriansa. Poistun ennen kuin lasku tulee, joten he eivät koskaan saa tietää, kuka heille tarjosi.

Kun tyttäreni opiskeli lääkiksessä, vierailin hänen luonaan kerran kiitospäivän aikaan. Asuin paikallisessa hotellissa, jossa työskenteli erittäin avulias kolmekymppinen afroamerikkalainen nainen. Eräänä päivänä kuulin hänen puhuvan työkaverilleen, että hän toivoi saavansa joululahjaksi ompelukoneen, mutta hän totesi sen liian kalliiksi. Ollessani lähdössä pukeuduin aurinkolaseihin ja peittäviin vaatteisiin ja menin hänen luokseen. Sanoin: ”Joulupukki on kuullut toiveesi. Haluat kuulemma ompelukoneen”, ja ojensin 500 dollarin setelin. Käännyin ja poistuin. Nainen ei saanut sanaa suustaan. Mutta uskon, että hän kertoo tätä tarinaa kuolemaansa asti: kuinka joku muukalainen lahjoitti 500 euroa.

Mikä on suurin naiselta kuulemasi kohteliaisuus?

”Olet idiootti, mutta rakastan sinua silti”, taitaa olla paras.

Mitkä ovat pahimmat naisen vuoksi kärsimäsi tuskat?

Pahinta on, kun yritän sanoa oikeat sanat ja toimia oikein ja silti onnistun pahoittamaan puolison tai lasten mielen. Sukupuolten välillä on joskus kommunikaatio-ongelmia. Minä sanon x, mutta sinä kuulet, että sanoin y.  Se on tuskallinen yhtälö. Yritän virittää keskustelua rakkaani kanssa ja kompastelen jatkuvasti. Olen raivoissani itselleni, kun epäonnistuin taas. Tai pahempaa: olen raivoissani rakkaalleni, koska hän ei suostu ymmärtämään.

Kyse on yleensä pienistä, arkisista asioista. Et muista kiittää sinulle valmistetusta ateriasta tai kehua uutta mekkoa. Mies ryhtyy korjaamaan asioita, kun nainen haluaisi vain tulla kuulluksi.

Usein ei ole niin, että toinen on oikeassa ja toinen väärässä. Joskus tuntuu, että miehet ja naiset eivät ole edes samaa lajia.

Mihin tarvitset naista?

Pidän naisista, viihdyn heidän seurassaan. Hellyys, nauru, herkkyys… Minulla on paljon miespuolisia kavereita, mutta ilman naista elämä on epätäydellistä.

Kun katselen miehiä, ihmettelen, miksi kummassa naiset sietävät meitä. Mihin he miehiä tarvitsevat? Kun näkee videoita, joissa miehet tekevät typeriä asioita, sitä ajattelee, että jestas mitä idiootteja. Kuitenkin näitäkin idiootteja odottaa yleensä kotona rakastava nainen. Se on minulle suuri mysteeri.

Mitä avioliitto 
sinulle merkitsee?

Se on kiinnostava instituutio. Menneinä vuosisatoina avioliitolla ei ollut mitään tekemistä rakkauden kanssa, kyse oli vallasta ja rahasta. Naiset olivat omaisuutta ja kauppatavaraa.

Monet avioliiton tavat periytyvät ajalta, jolloin elinaika oli lyhyt. Tytöt naitettiin 12–13-vuotiaina, ja monet menehtyivät synnytyksiin ja sairauksiin. Miehiä tappoivat sodat. Avioliitto, joka on täynnä sääntöjä ja ehtoja, on jäänne noilta ajoilta.

Nykyisellään avioliitto ei toimi, sen kertovat tilastot. Elämme pitempään, ja koulutettu nainen saattaa saada työtarjouksen mistä päin maailmaa tahansa. Mutta entä puoliso? Kumpi uhrautuu? Vielä minun aikanani oli selvää, että vaimoni lähtee sinne, minne minäkin. Mutta enää se ei mene niin.

Katkelma Annan jutusta 51-52/2015

Lue myös: Iina Kuustonen: ”Hyväntekeväisyystyö on ollut parasta terapiaa”

X