Sanna Stellanin parisuhdearki: ”Otamme yhteen usein ja äänekkäästi”

Näyttelijä Sanna Stellanin huushollissa riidellään 
usein ja äänekkäästi, mutta on koomikko kotona hauskakin. 
– Hienointa on, kun onnistun kunnon yhteenoton jälkeen 
päästämään jonkun nokkeluuden ja saan mieheni 
nauramaan hervottomasti.

Mihin kiinnität miehessä 
ensiksi 
huomiota?

Itsetuntoon. Miehekäs mies tietää mitä tahtoo. Kumartelemattomuus on miehekästä. Enkä tarkoita pelkkää itsevarmuutta, sitäkin saa olla, mutta tärkeintä on, että mies uskaltaa säteillä lämpöä.

Mitä yhteistä on rakastamissasi miehissä?

Poikaystäväni ovat olleet ulkoisesti erilaisia, mutta he kaikki ovat olleet oman tiensä kulkijoita, anteeksipyytelemättömiä, eivätkä mitenkään helppoja. Joskus olen suutuspäissäni sanonut Mickelle (aviomies Micke Nyström) että haluaisin vanhan, viisaan ja rauhallisen miehen, jonka ei tarvitsisi hillua egonsa kanssa.

Miten tapasit aviomiehesi?

Olimme vuonna 2003 helsinkiläisessä baarissa todistamassa, kuinka Suomi hävisi jääkiekkofinaalissa tšekeille. Seurustelin silloin brittiläisen miehen kanssa, mutta suhde rakoili pahasti. Olin asunut 11 vuotta Englannissa, joten minulla oli siihen mennessä enemmän kokemusta kansainvälisistä kuin suomalaisista miehistä.

Viihdyimme Micken kanssa heti tosi hyvin yhdessä, meillä oli helvetin hauskaa. Molemmille oli selvää, että tää on just tässä. Minulle tuli kiire lopettaa entinen suhteeni.

Mihin rakastuit aviomiehessäsi?

Micke lukee hyvin ihmisiä, ja meitä naurattavat samat hassut huomiot, esimerkiksi jonkun ihmisen taitavasti naamioitu teennäisyys. Isossa joukossa katsahdamme vain toisiimme ja meinaamme revetä, koska olemme huomanneet saman hassun eleen tai maneerin. Micken kanssa minulle tuli tunne, että olen tullut kotiin.

Kun puhuimme lapsuudestamme, tajusin, että meillä oli samat karkit ja sama pikkukakkonen. Tosiasiassa en koskaan ollut omaksunut täysin englantilaista kulttuuria, Micken kanssa meillä on sama arvomaailma ja tausta.

Tiesin heti, että tässä on juuri oikea mies minulle ja isä minun lapsilleni.

Miten hurmasit miehesi?

Flirttailemalla ja puhumalla, olemalla hauska. Onnistuin muun muassa fuulaamaan Mickelle, että olen tosi kova Pink Floyd -fani, latelin triviaalitietoja ja vaikka mitä. Siihen aikaan minulla oli myös upouusi Macin tietokone, ja esitin hallitsevani tietotekniikan suitsait. Sittemmin totuus on paljastunut – en ole todellakaan pysynyt nettivauhdissa.

Luultavasti Micke kiinnostui siitä, että olin elänyt erilaisen elämän. Olin mennyt au pairiksi Lontooseen, ja jäänyt sinne opiskelemaan. Olin varmaan hänen silmissään silloin seikkailija, villi ja kiinnostava.

Oletko kaveri entisten rakastettujesi kanssa?

Olen. Useimmat heistä eivät asu Suomessa, joten välit ovat hyvät, jopa tuhansia kilometrejä pitkät! Myös Mickellä on liuta eksiä, jotka ovat meidän hyviä tuttujamme. Yksikin on lastenlääkäri, jolle on voinut aina soittaa, jos on tarvinnut apua lasten sairastaessa.

Ainoa poikkeus on Mickeä edeltänyt englantilaismieheni. Hän olisi sinnikkäästi halunnut jatkaa suhdetta, ja loppu oli kova paikka hänelle. Hän on menestyvä bisnesmies, joka oli tottunut saamaan mitä haluaa.

Millainen miehen käytös saa sinut hämmentymään?

Vähättely ja ilkeys. Jos joku esimerkiksi yrittää ensin iskeä ja sitten epäonnistuttuaan sanoo, että sulla on tuollainen leveä persekin, en koskisi sinuun tikullakaan. Kekseliäs naljailu on tosi kivaa, mutta ilkeys loukkaa ja hämmentää.

Mistä asioista riitelette 
aviomiehesi kanssa?

Vaikka mistä. Otamme yhteen usein ja äänekkäästi. Minä puhun, puhun ja puhun, ja lopulta Micke sanoo, että nyt riittää. Sitten useimmiten mökötetään, koska ei ole aikaa ja voimia käydä asioita läpi. Joskus Micke ei edes tiedä, miksi mökötän.

Useimmat riidanaiheet ovat pieniä ja jotkut suorastaan väärinkäsityksiä – enkä nyt puhu sellaisista, että kuka jättää vessanpöntön kannen auki. Useimmiten on kyse siitä, ettei saada yhteyttä toisiimme. Joskus tunnen itseni naiseksi, joka seisoo kiitoradalla ja huitoo kädet levällään, että hei, minä täällä! Samalla toinen lentää suihkarilla ylitse eikä näe tai kuule mitään.

Pikkulapsiarjessa vanhempien kommunikaatio tökkii välillä tosi pahasti.

Minä tarvitsen ja vaadin enemmän huomiota, vaikka olemmekin aika tasaveroisia. Voi, olen monta kertaa huutanut, että minä eroan, minä jätän sinut! Olemme molemmat äkkipikaisia ja usein tulee kivahdettua kaikenlaista.

Entä miten lepyttelette toisianne?

Ikäviä sanomisia joutuu sovittelemaan. Molemmilla on vahva halu pysyä yhdessä. Avioliitto on siitä hieno, että siinä saa kasvaa toisen kanssa. Olemme näiden vuosien aikana oppineet paljon, asioiden selvittely on hitsannut suhdetta tiiviimmäksi.

Avioliitto on myös tahtolaji. Pitää tehdä kaikkensa suhteen eteen. Tärkeintä on, että meillä on edelleen enimmäkseen tosi hauskaa yhdessä. Elämä ei saa olla liian vakavaa.

Miten hemmottelet aviomiestäsi?

Teen hyvää ruokaa. Saatan laittaa voileivät valmiiksi, jos hän tulee myöhään töistä kotiin. Kerran kun hänellä oli nimipäivä,  suunnittelin ensin jotain halloumi-viikuna-salaattia – jota itse halusin –, mutta sitten tajusin että makkaraperunat ovatkin tosi kova juttu.

Miten miehesi suhtautuu työhösi?

Molemmilta meiltä vaaditaan välillä suhtautumista, koska työ vie meitä pois joskus pitkiksikin ajoiksi.

Kerran kuvasimme Siskonpeti-sarjan seksikohtauksia samassa sängyssä koko päivän ja miehet vain vaihtuivat. Kun tulin kotiin tukka pörrössä, pakostakin mietin tarhareissulla, että äippä on ollut vähän töissä. Toisaalta Micke tuli myös joku viikko sitten kotiin ja kertoi, että olipa rankkaa, kun äänitettiin koko päivä pitkää rakastelukohtausta.

Onko kumpikaan teistä mustasukkaista sorttia?

Ei erityisesti. Tapaan koko ajan ihania ihmisiä töissä, kuten vaikka nyt söpöisen Joonas Nordmanin, ja ainahan ihmissuhteissa vähän ihastuu niin miehiin kuin naisiinkin. Meillä on molemmilla sellaiset työt, että on vain pakko luottaa toiseen.

Miten miestä voi loukata pahiten?

Samoilla konsteilla kuin naistakin: vähättelemällä, pienentämällä, olemalla itsekäs. Parisuhteessa loukkaavinta on henkinen poissaolo ja välinpitämättömyys.

Pahimmat tuskat, jotka olet kärsinyt miehen takia?

Ne liittyvät siihen aikaan, kun lapset olivat aivan pieniä. Lapset ovat ihania, mutta molempien synnytysten jälkeen olin tosi herkillä ja Micke oli paljon poissa. Silloin olin ajoittain lähellä uupumusta. Kun mies oli töissä, tunsin olevani kammottavan yksin. Ole siinä sitten pärjäävä ja aikaansaava. Minä itkin ja itkin, eikä toinen edes välttämättä tiennyt, kuinka vaikeaa minulla oli. Menin joskus yksin hotelliin yöksi, vain saadakseni nukkua kunnolla edes yhden yön.

Olemme käyneet ne rankat ajat läpi: riidat ovat hioneet kulmia ja selviäminen on vahvistanut avioliiton kivijalkaa.

Totuus sinusta, jota et halua kuulla miehen suusta?

Että olen vähän lössähtänyt. Että en ole enää se kolmekymppinen timmi joogi, jonka hän joskus kohtasi.

Oletko kotona hauska?

Olen. Hienointa on, kun olemme oikeasti ottaneet yhteen ja riidelleet kunnolla ja sitten onnistun päästämään jonkun nokkeluuden ja saan Micken nauramaan hervottomasti. Minusta on aivan vastustamatonta saada hänet repeämään. Se on mahtavaa.

Mistä toivot rakastettusi muistavan sinut?

Sen Sannan kanssa oli niin hauskaa!

Teksti: Sanna Wirtavuori
Kuvat: Paula Kukkonen/Otavamedia

Anna 3/2015