Voice of Finland -tuomari Olli Lindholm: ”Tässä elämänvaiheessa ei tarvitse palavaa rakkautta”

Voice of Finland -kilpailun tuomari Olli Lindholm ja hänen rokkikukkokollegansa Popedan Pate Mustajärvi puhuivat Annan haastattelussa vuonna 2013 vanhenemisesta, naisista, rakkaudesta ja rock-elämästä.

Sympaattisena Voice-tuomarina tänä keväänä katsojat hurmannut Olli Lindholm ei kaipaa palavaa rakkautta. Rakkausasioiden hyvä järjestys riittää.  Olli Lindholm ja Pate Mustajärvi puhuivat  vanhenemisesta, naisista, rakkaudesta ja rock-elämästä Annan haastattelussa 2013.

Kilpailetteko keskenänne menestyksestä?

Pate Mustajärvi: Totta kai. Ottaa päähän, kun tuo myy ihan hulluna levyjä. Mutta meidän välit ovat kuin Suomi-Ruotsi-matseissa: kisailu on rakastavaa kilvoittelua.

Olli Lindholm: Minä en ole kateellinen. Tai olen kyllä, mutta amerikkalaisella tavalla. Jos näen jollakin hybridi-Escaladen, en toivo, että omistaja ajaisi sen naulaan, vaan mietin, mitä voisin tehdä saadakseni samanlaisen.

Miksi veditte keikkanne pitkään kännissä?

Pate: Rock’n’roll-elämäntapaan kuului alusta asti viina. Vanhempani asuivat kesät Mustajärvellä, joten Tampereen-talo oli käytännössä minun. Koti oli sekä treenikämppä että bilepaikka. Ja keikoille viina kuului myös.

Olli: Kaikki muutkin soittivat kännissä. Koko rokkihomma on alusta asti perustunut horjahteluun. Selvin päin soittaminen on näitä 2000-luvun kotkotuksia. Olimme lavalla niin kännissä, että järjestäjä saattoi sanoa, että koeta nyt jumalauta edes pysyä pystyssä ensi keikalla.

Pate: Pannun sekoittaminen lähti jo nuoruuden idoleista: Joplineista, Hendrixeistä ja Morrisoneista. Viina kuului kaikkeen juhlimiseen. Ristiäisissäkin vedettiin nakit. Mutta Kaipion kassakaappitehtaalle mentiin maanantaina selvin päin.

Miten pääsitte alkoholista eroon?

Olli: Raitistuminen onnistuu vasta sitten, kun ihminen itse väsyy viinan kanssa läträämiseen. On ihan sama, mitä toiset puhuvat tai millaisia kursseja käy. Niistä ei ole mitään hyötyä. Minulle raja tuli yksinkertaisesti vastaan eräänä talvipäivänä. Tytär istui Porissa kotitalomme lähellä hankikannolla sininen talvitakki päällään. Aurinko paistoi, ja kahdeksanvuotias tyttö oli yhtä kaunis kuin se talvinen päivä. Siihen minä lopetin.

Pate: Minua autettiin viinasta eroon koko 1990-luku, eikä siitä ollut mitään hyötyä. Höpöttäminen ei auttanut yhtään. 100 litraa kusta lähti päästä pois vasta, kun juominen loppui herättyäni letkuissa sairaalassa vuonna 2006.

Olli: Raittius on tehnyt minusta luotettavan johtajan, patruunan joka pitää huolta alaisistaan. Olen saanut valtavasti energiaa ja ollut myös mukana lasteni elämässä ja harrastuksissa. Lopettamisen jälkeen olen ollut ankara itseäni kohtaan. Kontrolli on kova, ja mukana on rankaisemisen meininkiä.

Mitkä ovat mielestänne toisen vahvuudet ja heikkoudet?

Pate: Olli ei kumartele, valehtele eikä vehkeile. Hän sanoo suoraan. Olli on kapteeni, minä olen huithapeli. Jos minä jotain Ollissa kadehdin, niin sen oikeaa johtajuutta. Siinä on kaveri, joka pitää muidenkin jalat tukevasti maassa. Ei Ollissa heikkouksia ole.

Olli: Pate on helppo. Minusta olisi mukavaa edetä joissain tilanteissa puhtaasti fiiliksellä, mikä on Paulille luontaista. Olisi ollut kiva olla Vexi Salmen 70-vuotissynttärikeikalla tarkkailematta koko ajan tilannetta. Pate ja Sillanpään Jari osasivat nauttia juhlista, minä en pystynyt, koska halusin olla paras. Johtajana oleminen aiheuttaa helvetisti stressiä. Toivoisin, etten aina olisi niin analyyttinen. En tiedä, millainen Pauli sisimmältään on, mutta minäkin haluaisin olla henkisesti niin vahva, että minua kuoleman jälkeen muisteltaisiin ”kaverina, joka oli pikkumaisuuden yläpuolella”.

Pate: Toki tällä luonteella tulee kusetetuksi. Moni sanoo, että mää olen liian kiltti, mutta ei se sitä ole. Mää olen tyhmä! Jos kävelen johonkin huoneeseen ja siellä ei ole hyvä olla, niin kävelen sieltä pois. En mää ala järjestellä huonetta oman näköisekseni!

Oman ikäinen vai nuorempi nainen?

Pate: Kyllä naisen täytyy olla samasta maailmasta. Rakkausasioihin pätee 20/50. Jos eturivissä on hehkeät munkit, sisäinen kaksikymppinen haluaisi ne hotellihuoneeseen. Onneksi viisikymppinen toppuuttelee, että ei samperi, älä houri.

Olli: Että nainen olisi paljon nuorempi? Kahden vuoden päästä heräisi raakaan todellisuuteen: prostatavaivojen pakottamiin yöllisiin vessareissuihin, mutta nuorikko haluaisi yhä sitä ja tätä.

Miten on rakkauden laita elämässänne nyt?

Pate: Uskon rakkauteen. Se, että minua rakastetaan, antaa turvallisen olon ja potkua elää eteenpäin. Rakkaus on myös hyvä syy palata rundilta himaan.

Olli: Tässä elämänvaiheessa ei tarvitse palavaa rakkautta. Rakkausasioiden hyvä järjestys riittää. Hienolla mallilla ne minulla ovat.

Teksti: Jaana Rinne Kuvat: Sari Pihlaja

Anna 47/13