Tällaista on nelikymppisellä naisella deittiviidakossa
Tällaista on nelikymppisellä naisella deittiviidakossa

Kirjailija Laura Honkasalo alkoi etsiä eronsa jälkeen uutta kumppania, mutta löysi itsensä kerta toisensa jälkeen toinen toistaan hulluimmista tilanteista. Lue, millaista on lähteä keski-iässä kakkoskierrokselle.

Keski-ikäinen nainen deittiviidakossa

Miksi olen tuon tyypin kanssa tässä tilanteessa?

Sängyssäni on mies, josta en ole tippaakaan kiinnostunut. Itse asiassa hän ärsyttää. Hän käskee minua kokeilemaan vatsaansa: ”Ei grammaakaan rasvaa!” Mies kertoo harrastavansa pyöräilyä viisi tuntia päivässä. Mikäs siinä, mutta pahinta on, ettei hänellä ole tippaakaan huumorintajua. Hän kehuu omia lihaksiaan ja elintään: ”Eikö olekin ISO?” hän sanoo. Siihen ei oikein voi vastata, että suurempiakin parruja on tullut vastaan.

Olen jäänyt vastikään sinkuksi. Ex-miehen kanssa saatoin keskustella kirjallisuudesta, taiteesta, populaarikulttuurista tai vaikka lapsuuden Valittujen palojen selviytymistarinoista. Sänkykumppanini kanssa minulla ei ole mitään yhteistä. Hän kysyi netissä, voisimmeko harrastaa seksiä ja suostuin, koska olin varma, että kukaan ei enää ikinä haluaisi katsoakaan minuun päin, saati hypätä kanssani sänkyyn.

Eron jälkeen iski mystinen kiima. Aivan kuin jokin luolanaisen vaisto olisi kertonut, että pitäisi nopeasti lisääntyä vielä jonkun kanssa ennen kuin olisi myöhäistä.

Kun miehet valittavat seksinpuutetta, tekisi mieli sanoa, että mitä jos ottaisit selvää, missä eroseminaareja pidetään ja päivystäisit lähimmällä pysäkillä. Törmäisit väistämättä naisiin, jotka ovat sekaisin kuin seinäkello ja himokkaita.

Lapsettomina viikonloppuina pelottaa olla yksin. Haluan olla koko ajan kavereiden kanssa ja hillua Helsingin yössä, siellä on kuulemma kova iskumeininki. Baareissa miehet eivät kuitenkaan lähesty. Ystävät valistavat, että nuupahdan liian aikaisin: iskuhommat aloitetaan neljän maissa. Herranjumala, jos valvoisin neljään, olisin varmasti kokonaisen viikon väsymystokkurassa! En ole enää nuori!

Kun palaan kotiin puoliltaöin, olen jo niin väsyksissä, että vollotan. Kukaan ei varmasti halua enää ikinä edes silittää tukkaani!

Nuoret miehet nelikymppisen naisen perässä

Sitten keksin, että netissä miehet voivat lähestyä minua yöunieni kärsimättä. Laadin ilmoituksen nettideittisivustolle (sieltä rasvaton mieskin löytyy). Korostan ilmoituksessani sekä läheisen sijainnin että yhteisten kiinnostuksen kohteiden tärkeyttä. Silti saan yhteydenottoja kaivinkoneenkuljettajilta Kainuusta – he ovat varmasti mukavia ihmisiä, mutta etäsuhde ei kiehdo. Ystävä arvelee, että eivät miehet edes lue ilmoituksia, panevat vain preiviä menemään siinä toivossa, että tärppää. Tuntuu uuvuttavalta, että vastauksia kyllä tulvii, mutta ne ovat vääränlaisilta miehiltä, jotka asuvat kaukana (jopa Lapissa).

Alkuun yritän olla kaikille kiltti, sitten alkaa väsyttää.

Tiedän, että moni keski-ikäinen mies etsii itseään rutkasti nuorempaa, mutta hämmästyn kun minulle tulvii yhteydenottoja parikymppisiltä koirailta. Miksi ihmeessä? Yhdelle selitän, ettei minulla ole omakotitaloa eikä muutenkaan hulppeaa elintasoa, mutta kuulemma hän ei ole elättäjän perässä, nelikymppiset naiset vain kiinnostavat. Anteeksi vaan pojat, mutta uunituore ylioppilas ei mielikuvissani paljoa eroa taaperosta, joka on juuri päässyt vaipoista.

Sitten ovat miehet, joista on hyvä idis lähestyä suoraan siittimen mitoilla tai Erotiikan maailma -tyylisellä novellilla. Suuren sauvan mainostajilla ei yleensä ole profiilissaan kuvaa eikä muitakaan tietoja. He siis olettavat naisten ajattelevan, ettei ole väliä, onko häiskällä hampaat tallella, kunhan on kookas seiväs. On myös miehiä, jotka lähettävät heti kättelyssä eräänlaisen ostoslistan siitä, mitä haluavat seksin saralla. Jotkut toiveista ovat niin erikoisia, että joudun googlaamaan ne, vaikka olen sentään suomentanut parisataasivuisen räväkän seksioppaan.

Olen vanhempieni luona yötä, kun törmään nettideittipalstalla kiinnostavaan profiilikuvaukseen. Mies näkee, että olen käynyt hänen sivullaan ja ottaa nopeasti yhteyttä. Meillä on toki yhteisiä kiinnostuksenkohteita, mutta hän haluaa heti kättelyssä varmistaa, ettei minulla ole mitään anaaliseksiä vastaan, sellainen kun voi kaataa suhteen.

Se siitä sisäisestä kauneudesta, tärkeintä on, että haluaa parrua anukseen. En ole siveyden sipuli, mutta tietysti toivoisin, että myös persoonani merkitsisi jotain.

Treffeillä on yhtä kiusallista kuin työpaikkahaastattelussa

Ajatus treffeistä ventovieraan kanssa houkuttelee yhtä paljon kuin hammastikkujen työntäminen kynsien alle, mutta tajuan, että on helppo klikata esiin aina vain uusi profiili niin ettei lopulta tapaa oikeassa elämässä ketään. Kerään siis rohkeutta ja sovin treffejä.

Päätän olla mahdollisimman ennakkoluuloton, eikä tapaamissani miehissä olekaan mitään vikaa, jos ei oteta lukuun sitä, että yllättävän moni puhuu vain itsestään. Ehkä heitä hermostuttaa, mutta ei se kivalta tunnu.

Joillakin on erikoinen asenne: eräs mies tarjoutuu lähtemään stylistikseni vaatekauppaan, minulla kun on ihan vääränlaiset vaatteet päällä.

Moni tapaamani mies on tyylikäs ja mukava, mutta keskustelu on väkinäistä, eikä yhdistävää tekijää oikein löydy. Välillä olo on kuin työpaikkahaastattelussa

Käyn pikatreffeillä, jollaiset olen nähnyt joskus Sinkkuelämää-sarjassa. Päätän suhtautua tempaukseen hauskana kokeiluna. Naiset istuvat paikoillaan, miehet vaihtavat paikkaa kolmen minuutin välein. Jos molemmat ruksaavat toisensa, he saavat toistensa yhteystiedot. Naisia tavataan haukkua nirsoiksi, joten ruksaan useamman miehen. He eivät merkitse minua. Kun pikadeitit on hoidettu, naiset ehdottavat, että jäädään vielä juttelemaan vapaamuotoisesti. Miehillä on kuitenkin kiire kotiin. ”Tässä ehtii vielä sauvakävelemään!” yksi iloitsee.

Menen sinkkutapaamiseen, jossa en tunne ketään. Minua vastapäätä istuu kirjallisuuden kääntäjä, joka vaikuttaa kivalta. Hän kuitenkin liimautuu vieressään istuvaan sairaanhoitajaan, pyytää tämän yhteystiedot ja häipyy sitten tiehensä – kukaan muu seurueessa ei näemmä herättänyt kiinnostusta edes päällisin puolin.

Auttaisiko Tinder löytämään miehen?

Olen yksin mökillä. Koemielessä teen nettiin profiilin, jossa etsin vain seksiseuraa. Laitan utuisen kuvan, jossa rinnan kaari erottuu aluspaidan läpi. Saan heti satoja yhteydenottoja. Outoa on, että nyt kookkaan kangen omistajat pysyttelevät poissa ja yhteydenotot ovat fiksuja. Tuntuu, että miehet lähestyvät mieluummin naista, joka ei etsi seurustelukumppania – mutta entäs jos oikeasti haluaisi seurustella? Neittideittien maailma on täynnä mysteereitä.

Kokeilen myös Tinderiä, mobiilipalvelua, jossa kumppania voi etsiä pelkän kuvan perusteella. Se tarjoaa heti kättelyssä muutamaa julkkismiestä, jotka iltapäivälehtien mukaan suunnittelevat eroa. Ei kiitos. Miesten sielunelämä Tinderissä hämmentää: kuvittelevatko he oikeasti, että naisiin vetoavat sekopääkuvat kolmen tuopin kanssa? Tai että syöpäkääryle sormissa tekee vaikutuksen? Tai pistooli? Ja onko aurinkolasien tarkoitus luoda miehekäs vaikutelma? Yksi mies poseeraa alasti nahkafagotti pystyssä.

Mökillä laitan huvikseni Tinderiin, että etsin miehiä viiden kilometrin säteeltä. Häkellyn, kun sovellus ilmoittaa, että lähistöllä on ainakin viisikymmentä vapaata ikäistäni miestä. Panen varmuuden vuoksi pään ulos vintin ikkunasta, mutta en näe mitään muuta kuin peltoa. Saimaan rannalla lomaileva mies haluaa kyllä kirjoitella kanssani, nimittäin siitä, mitä hän tekisi minulle, jos voisi riisua minut. En oikein tajua, mitä ideaa on näprätä tabletin näppäimistöllä seksitarinaa ventovieraalle ihmiselle, ja suljen laitteen.

Vertaistukea Facebookin eroryhmästä

Syksyllä kohtaan deittipalstalla miehen, joka vaikuttaa ihanalta. Hän kirjoittaa älykkäästi ja on kiinnostunut ajatuksistani. En halua pitkittää kirjoittelua, joten tapaamme eräänä kylmänä iltana kahvilassa. Mies on tyylikäs eikä puhu vain itsestään. Hän on jännittävä ja romanttinen. Pidämme yhteyttä joka päivä. Pian mies jo suunnittelee täyttä häkää, minne teemme ensimmäisen yhteisen ulkomaanmatkan. Hän haluaa hemmotella minua, ansaitsen hyvää ruokaa ja viiniä. ”Miten sä voit olla vapaalla jalalla?” hän hehkuttaa.

Hän käyttäytyy rakastuneesti ja totta kai palvonta vetoaa tunteisiini, koska olen ollut kauan yksin. Vietämme kuuman viikonlopun miehen mökillä. En ole vuosiin viihtynyt kenenkään kanssa niin erinomaisesti. Puhuttavaa riittää, mies ylistää minua ja lipsauttaa jopa sanan rakas. Iltaisin lasten mentyä nukkumaan puhumme puhelimessa.

Eräänä iltana tapaamme työn jälkeen keskustan kahvilassa. Mies vaikuttaa kuin eri ihmiseltä, jäykältä ja etäiseltä. Yhtäkkiä hän sanoo: ”En ole valmis seurustelemaan.”

Olen kuin puulla päähän lyöty. Hän on itse halunnut edetä suhteessa kuin luotijuna. Poistun kahvilasta itkien. On kamalan kylmä ilta, ja kun en muutakaan keksi, menen yliopiston vessaan itkemään. Miten olen voinut olla niin tyhmä ja luottavainen! Mies laittaa perään viestin, että haluaa olla ystäviä, mutta sen koommin hänestä ei kuulu mitään.

Facebookin eroryhmässä naiset kertovat samantapaisista kohtaamisista. ”Jos joku on liian hyvä ollakseen totta, hän yleensä on sitä”, he kirjoittavat. ”Tuollainen mies vain testaa viehätysvoimaansa.” ”Kun hän saa yhden naisen ihastumaan itseensä, on aika siirtyä seuraavaan.” Totta: hetken kuluttua miehen nimimerkki onkin palannut deittipalstalle.

Pikaromanssi jättää uupuneen olon. Netistä voi varmasti löytää elämänsä miehen, jos käyttää hommaan älyttömästi aikaa tai satumainen onni potkaisee. Erosta on jo muutama vuosi, ja viihdyn taas erinomaisesti omissa oloissani. Mieluummin virkkaan kotona kuin käyn ulkona. Lehtijutussa parisuhdeasiantuntija varoittelee, että ”kotoilu koukuttaa”, eivätkä nykysinkut ole kyllin aktiivisia parinhaussa. Kotoa ei kukaan tule sinkkua noutamaan.

Parisuhdeasiantuntijan kirjoituksessa rakkauden etsiminen kuulostaa sivuduunilta. Nyt on tullut aika ottaa siitä duunista vuorotteluvapaata.

PS Sitten kun olin kunnolla koukuttunut kotoiluun ja yksinoloon, ystäväni järjesti minulle sokkotreffit. Nyt olen kihloissa.

Teksti: Laura Honkasalo
Kuvat: Colourbox ja OM-arkisto

Lue lisää:

Miten toimia ensitreffeillä? Katso Ensitreffit alttarilla -ohjelman terapeuttien vinkit!
Oletko liian nirso deittailija? Nämä 7 merkkiä paljastavat, millainen treffikumppani olet
Nainen, älä haksahda huijareihin – Näin tunnistat petollisen hurmurimiehen!

Netin deittipalveluita

  • Ok Cupid: Ilmainen palvelu, jossa on koulutettua väkeä, mutta aika vähän suomalaisia.
  • Suomi24 Treffit: Perustoiminnot ilmaisia. Hyvin suosittu, väkeä laidasta laitaan.
  • Eliittikumppani: Kallis, ilmoittajia ei voi hakea itse, vaan palvelu tarjoaa heitä.
  • Match.com: Kallis. Vaikea tietää, kuka saitilla on oikeasti aktiivinen, sillä profiilia on melkein mahdotonta poistaa.
  • Tinder: Nuorten suosiossa, vähemmän keski-ikäisiä käyttäjiä.
  • Are You Interested: Facebookin oma treffipalvelu, joka on kuollut pystyyn.
  • Victoria Milan ja Ashley Madison: Tarkoitettu salasuhteen etsimiseen. Kalliita, tosin välillä naisia otetaan jäseniksi ilmaiseksi. Naiset löytävät kuulemma helposti seksiseuraa, mutta tietojaan ei voi ilmeisesti ikinä poistaa.

Lue myös: Keski-ikäiset sinkut – Näin löydät elämäsi treffit Tinderissä

Laura HonkasaloLaura Honkasalo (s. 1970) on helsinkiläinen kirjailija, joka on kirjoittanut teoksia muun muassa nuukailusta ja käsitöistä. Uusin romaani, Perillä kello kuusi (Otava), julkaistiin keväällä.

Tilaa Annan uutiskirje

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kommentit

Hei Sinkkumies40,
ettei vain nyt olisi niin, ettei Sinulle kukaan tavallinen (=tavanomaisen näköinen ja normipainoinen sekä -älyinen) nainen ei kelpaa? -Paradoksi tässä deittailussa on se, että mies haluaa aina vain sen upeimman naisen, tai ainakin sellaisen kuin kaverillakin mutta vähän vielä paremman näköisen (ja tuoreemman). Mies kun ei hae kumppania, vaan sopivaa näyttelykappaletta..

Hah, mä oon tavannut ton saman miehen jonka kanssa ollaan intensiivisesti yhteydessä päivittäin kun lapset nukkumassa ja joka suunnittelee jo yhteistä matkaa, ja yhtä äkkiä ei halutakaan enää mitään.

Nainen siis pääsee aina treffeille mutta ei mikään kelpaa. Eihän naiset ole koskaan halunneet fiksuja normaalejä miehiä jotka eivät esittele penistään heti naiselle.

Kyllä me naimisissa olevat huomataan mitä miehet
Tekee mutta on annettava joskus tilaisuus.
Oikeneeko vai ei?

Vaikeaa kyllä löytää seuraa eri palveluiden kautta. Verkkopalvelut kauheita esim. suomi24, ei ikinä enää. Kauheita kokemuksia. Tinderi nuoremmille. Ulkomailla Happn ja Bumble oli kanssa selkeästi nuoremmille eikä suomessa ole ketään näkynyt. Jouk vaikutti mielenkiintoiselta mutta sekin täysin nuorille suunnattu. Missä vanhemmille ihmisille vastaava?

Juurikin samanlaisia kokemuksia. Jos haet treffiseuraa saat varmasti juurikin niitä pelkkiä seksiehdotuksia ja kaikki varatuilta miehiltä. Voi kun naimisissa olevat naiset tietäisivät mitä niiden puolisot puuhaa.

Hei

Todella kiinnostavasti kirjoitettu artikkeli deittailusta ja kokemuksista.
Olen mies ja hyvin samassa tilanteessa kun artikkelin kirjoittaja. Ja olen kokeillut myös nettideittailua.

Kiitos teksistä ja kuvasta Lauralle !
🙂

”Korostan ilmoituksessani sekä läheisen sijainnin että yhteisten kiinnostuksen kohteiden tärkeyttä. Silti saan yhteydenottoja kaivinkoneenkuljettajilta Kainuusta.”

Kaivinkoneenkuljetus tuskin on kenenkään kiinnostuksen kohde, vaan työ. Veikko Huovinen oli metsänhoitaja, Pentti Linkola on kalastaja, Charles Bukowski oli töissä mm. postitoimistossa.

Kolumni hiukan kuin maalaa kuvaa, että kaivinkoneenkuljettaja on automaattisesti tyhmempi kuin kolumnin laatija. Ja että kaikki tiettyä työtä tekevät ovat keskenään samanlaisia. Joten kolumnistin sisäisestä kauneudesta voi olla monta mieltä.

Ihan hyvin oli tässä artikkelissa tullut esille parisuhteen etsimisen haasteet. Erityisesti naisilla tuntuu olevan hankalaa, mitä nyt olen eri paikoissa kuullut, kun tuommoisia seksiseuran ehdottelijoita tulee laatikon täydeltä.

Ei ole kenelläkään helppoa, ei.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *