Työ ja raha

Opiskelu Brysselissä antoi kielitaitoa ja itsevarmuutta

Teksti:
Anna.fi

Brysseliläisellä sisäpihalla kasvaa koivu. Se sopii sinne mainiosti, ollaan nimittäin suomalaisen Sirkka Pöyryn toimistossa. Pöyry on konsultti ja yrittäjä, jonka pääalueena ovat tekniikan alan projektit, mutta erityisesti koulutus.
Siksi paikalla on myös kaksi Keuruulta kotoisin olevaa parikymppistä naista, Elina Peurala ja Sanna Luotio, jotka ovat työharjoittelussa Pöyryn toimistossa. He opiskelevat Tampereen ammattikorkeakoulussa (Tamk) liiketaloutta ja ovat Brysselissä opiskelemassa Pöyryn Tamkille järjestämää neljän kuukauden kansainvälistä opintojaksoa.

Saapumispäivänä pelotti

Elina Peurala ja Sanna Luotio saapuivat Brysseliin viime syyskuussa, itse asiassa juuri syyskuun yhdentenätoista, World Trade Centerin pommi-iskun päivänä. ”Kyllä meitä aluksi vähän hirvitti, kun opiskelijoitten asunnot sijaitsevat lähellä EU:n rakennuksia, ja Naton päämajakin on vain muutaman kilometrin päässä”, he kertovat.

Naiset ovat Tampereella kolmannen vuosikurssin opiskelijoita, Peurala kansainvälisen kaupan ja Luotio markkinointiviestinnän linjalla. Uskallus lähteä opiskelemaan ulkomaille löytyi, kun ei tarvinnut mennä yksin, vaan turvaverkkona on 12 muuta opiskelijaa omasta koulusta.

Ranskaa kumpikaan ei osannut entuudestaan, mutta viikon intensiivipreppaus kesällä antoi kieleen alkeet. Kielitaidon kehittyminen onkin ollut heidän mielestään Brysselin jakson parasta antia. Opetus on englanniksi, mutta ranskaakin on tullut käytetyksi hiukan. Suomea ei puhuta opetuksessa lainkaan. Esiintymisvarmuutta naiset ovat saaneet myös rutkasti lisää

Kuukausi teoriaa, loput käytäntöä

Kaikkiaan neljän kuukauden Brysselin-opinnoista kertyy 20 opintoviikkoa. Alkuun kuukauden teoriajaksossa opiskellaan mm. ranskaa, belgialaista kulttuuria, ympäristöopintoja, kansainvälistä kauppaa ja viestintää ja tehdään vierailuja yrityksiin ja EU-instituutioihin. EU-opinnot ovat keskeinen osa ohjelmaa: Suomi EU:ssa, EU:n hallinto, päätöksenteko, lainsäädäntö, energiapolitiikka, jne. Peuralan mielestä teoriaosuus on oikein kattava.

Teoriaosuuden jälkeen seuraa työharjoittelu, joka tehdään joko suomalaisessa, belgialaisessa tai kansainvälisessä yrityksessä tai järjestössä Brysselissä. Kaikki opiskelijoista ovat kuulemma saaneet hyvän työharjoittelupaikan.

Taloudellisesti on pärjätty Kelan opinto- ja asumistuen turvin, lentoihin koulu myönsi stipendin. Opiskelijat asuvat lähellä keskustaa kahdessa Tamkin vuokraamassa, moderniksi remontoidussa kaupunkitalossa 2-3 hengen huoneissa. Taloja on kaksi, joissa kummassakin astianpesukone, pyykkikone ja kolme tietokonetta internetyhteyksin.

Naisyrittäjänä on rankkaa

Ekonomi, diplomi-insinööri Sirkka Pöyry (ei kuulemma sukua Jaakolle!) lähti viitisen vuotta sitten Suomesta Brysseliin eurooppalaisen insinöörijärjestön pääsihteeriksi. Parin vuoden kuluttua hän päätti perustaa oman konsulttiyrityksen. Aiemmin Pöyry oli Suomessa vienti-insinöörinä teollisuuden palveluksessa ja johtajana Tekniikan Akateemisten liitossa.

Yrittäminen Belgiassa on rankkaa, sen Sirkka Pöyry myöntää.
”Yrittäminen teettää aina paljon töitä, mutta se antaa myös vapauden valita. Täällä on naisyrittäjänä kylläkin rankempaa kuin Suomessa, koska Belgia ei ole tasa-arvokulttuurin maa. Mutta kun ei ole enää ihan nuori, ei tarvitse olla myöskään kiltti, pieni tyttö. Taistelutahtoa ja sinnikkyyttä on oltava”, hän toteaa.

Myös nuorten naisten mielestä ikävää Brysselissä on ollut törmätä siihen, että naista ei aina arvosteta.
”Yksin emme uskalla kulkea iltaisin missään ja on inhottavaa, kun autoista huudellaan”, Elina Peurala kertoo.

Työhön ulkomaille nyt helpompi lähteä

Elina Peurala ja Sanna Luotio ovat ehtineet opiskelun ohella matkustellakin. ”Käytiin Pariisissa puolentoista tunnin junamatkan päässä. Käveltiin Seinen rantaa ja kuviteltiin olevamme niin kansainvälisiä, että”, he nauravat. Amsterdamissakin he kävivät, mutta se suurkaupunki näytti huonommat kasvonsa punaisten lyhtyjen alueineen.

Brysselin suomalaisessa merimieskirkossa Peurala ja Luotio käyvät pari kertaa kuussa. ”Lainataan pelejä, syödään korvapuusteja ja ostetaan HK:n Sinistä, jos koti-ikävä yllättää. Merimieskirkko on rauhoittumisen paikka.”

Juuri nyt he odottavat paluuta Suomeen kotiin ja poikaystävien luo. Kuitenkin jossain vaiheessa paluu ulkomaille töihin tuntuu mahdolliselta. Kynnys on madaltunut. ”Ei ehkä lopuksi iäksi, mutta vähäksi aikaa kylläkin”, he tuumivat.

Riitta Talasniemi / A4 Media Oy, Bryssel

Kuva A4 Media Oy / PF / Timo Pylvänäinen

X