Työelämä raiteilleen – Voiko elämää hallita?

Kuka tahansa voi toteuttaa unelmansa, kunhan vain kaivaa esiin sisäisen sankarinsa, elämänhallintaopit korostavat. Hyvinä päivinä on helppo ajatella, että ihminen on oman onnensa seppä. Huonoina aikoina ajatus ei tunnu yhtä hyvältä.

Miten voin hallita elämääni paremmin? Kuinka saavuttaa menestystä ja vaikutusvaltaa, rakentaa uraa? Mistä löytää avaimet olla onnellinen ja pysyä terveenä?

Tarve hallita elämää on yksi perustarpeista. Mielenterveys perustuu paljolti turvallisuuteen ja pysyvyyteen. Nykymaailman monimutkaisuus, vaativuus ja kaaosmaisuus hipovat monien sietokyvyn rajoja. Epävarmuuteen reagoidaan ahdistumalla, sairastumalla masennukseen tai anoreksiaan.

Nyt niin suositut elämäntapaopit korostavat, että jokainen voi saada kaiken haluamansa, kunhan vain rohkenee tarttua tilaisuuteen. Eipä ihme, että sankarioppia julistaville luennoille riittää kuulijoita. Harmaassa arjessa, kriisien keskellä kamppaileva ihminen tarvitsee toivoa.

Sankariopit tukevat yksilökeskeistä ihmiskäsitystä, jonka mukaan elämän tarkoitus on olla onnellinen ja menestyvä, psykologian professori Liisa Keltinkangas-Järvinen on todennut.

Elämäkö valmis tarina?

Psykiatri Eero Riikonen Osuuskunta Toivosta ja nykyisin kuvanveistäjänä työskentelevä sosiologi Mikko Makkonen ovat pohtineet elämänhallintaa työelämän hyvinvoinnin kannalta.

Riikonen arvelee oman elämänsä sankari -oppien rantautuneen meille Yhdysvalloista. Amerikkalaisen unelman mukaan kuka tahansa voi menestyä. Teknokraattisen ja tuotannollis-taloudellisen ajattelun yleistyminen on johtanut kuvitelmaan, että maailma koostuu hallittavista ja hallinnoitavista asioista.

– Sankariajattelu perustuu ihmisen uskoon jumaluudestaan. Haluamme ajatella, että pystymme luomaan ja tekemään asioita itse. Ajatus siitä, että elämä on hallittavissa tai selitettävissä, perustuu käsitykseen, että elämälle on olemassa joku juoni. Ikään kuin elämä olisi valmis tarina, jota eletään, Makkonen sanoo. Ne, jotka kuvittelevat voivansa hallita elämäänsä, eivät usko kohtaloon.

– Jos ei usko kohtaloon, ei usko sattumaankaan.

Vaihtoehdot vähissä

Ihmisten valinnanvapaus oman elämänsä suhteen on todellisuudessa vähäistä. Tätä ei haluta tiedostaa, koska se ei sovi ajatukseen yksilöllisestä itsensä toteuttamisesta. Esimerkiksi työ hallitsee usein elämää, vaikka mielellämme ajattelemmekin, että me hallitsemme työtä.

Keltinkangas-Järvisen mukaan se, ettei aika, tärkein elämänhallinnan väline, ole ihmisen itsensä vaan työelämän hallussa, johtaa muidenkin valinnan mahdollisuuksien vähenemiseen. Suuri osa ajasta on ohjelmoitu ulkoa päin.

– Yhä useamman työstä yhä suurempi osa kuluu tarpeettomien papereiden täyttämiseen, näennäisesti tärkeissä kokouksissa istumiseen ja suurien puheiden kuuntelemiseen ilman, että näillä asioilla on oikeastaan mitään tekemistä minkään kanssa, Eero Riikonen puuskahtaa.

Myös menestys on liitetty tiukasti elämänhallintaan. Menestystä mitataan helposti maineen, rahan tai koulutuksen perusteella, mutta ne eivät takaa onnellisuutta. Olisivatko ihmissuhteiden laatu, mielekkyyden tunne tai elämänilo parempia menestyksen arviointikriteerejä?

Ulkoinen menestys ei takaa tyytyväisyyttä tai onnea. Moni hyvin pärjännyt kaipaa muutosta.

– Vaikka kaikki on näennäisesti hyvin, jostain kuuluu pieni ääni, ettei elämän tällaista pitänyt olla. Yksi tukahduttaa kuiskauksen, toinen kuuntelee sitä, Makkonen kuvailee.

Elämä yllättää

Ajatus, että ihminen voi omilla ajatuksillaan ja teoillaan vaikuttaa elämäänsä, on rohkaiseva. Usko omaan pärjäämiseen kirvoittaa ponnistelemaan ja kantaa vaikeiden hetkien läpi. Kuka tahansa voi menestyä, kunhan kaivaa sisäisen sankarinsa esiin. Mutta entä jos ei pystykään tähän?

Ponnisteluista huolimatta onni saattaa paeta luotamme. Sankarioppien tragedia on siinä, että ne toimivat vain niin pitkään, kun kaikki sujuu suunnitelmien mukaan. Piiloviestinä voikin tulkita: Jos kaikki on kiinni ihmisen omista ratkaisuista, myös vastoinkäymiset ovat omaa syytä. Epäonnistuminen on merkki huonoudesta.

Sankariajattelu ei ota huomioon sitä, että elämässä tapahtuu paljon sellaista, johon ei voi itse vaikuttaa. Minä hetkenä tahansa kenelle hyvänsä voi sattua jotain sellaista – hyvää tai pahaa – joka kääntää elämän nurin tai muuttaa sen suuntaa ratkaisevasti.

Todellista elämänhallintaa onkin kyky erottaa asiat, joihin voi itse vaikuttaa niistä, joille ei voi mitään.

– Elämässä on monenlaisia vaiheita, onnenhetkiä ja kauhunkouraisuja, Mikko Makkonen tietää.

– Vastoinkäymiset ja riskit osuvat eri tavoin eri ihmisille. On vain hyväksyttävä, ettei elämä ole oikeudenmukaista eikä sitä voi hallita. Epävarmuus on viisautta, Riikonen lisää.

Tavoitteena mielekäs elämä

Elämämme olisi sietämätöntä, jollemme voisi vaikuttaa siihen mitenkään. Elämänhallinta ja psykologiasta tuttu termi ”oman elämän hallinnan tunne” ovat kaksi eri asiaa.

Keltinkangas-Järvinen erottaa toisistaan realistisen elämänhallitsijan ja kaikkivoivan elämän sankarin. Ihminen ei voi ohjata koko elämäänsä. Niinpä hän ei ole syypää kaikkiin vastoinkäymisiinsä.

Realistinen elämänhallinta alkaa itsensä tuntemisesta. Ennen kuin voi hallita elämäänsä, täytyy tietää, mitä elämältään toivoo. Tietoinen tavoitteiden asettaminen ja päämäärään pyrkiminen ovat osa elämänhallintaa.

Psykologiassa elämänhallinnalla tarkoitetaan sitä, että ihminen pyrkii muuttamaan ulkoisia tai sisäisiä olosuhteita, jotka hän arvioi itselleen liian rasittaviksi tai voimavaransa ylittäviksi. Hän pyrkii muuttamaan joko oloja tai omaa tapaansa tulkita asioita.

Elämänhallintaa voi opetella. Sitä oppii myös kokemusten ja muiden esimerkkien kautta.

– Vastoinkäymiset ovat tärkeitä opin kohtia, jos ne vain osaa ottaa vastaan selittelemättä tai syyttelemättä. Valitettavasti kulttuurissamme ei suhtauduta kovin suopeasti epäonnistumisiin ja uudelleen yrittämiseen. Mutta jos ei saa epäonnistua, on vaikea viisastua, Riikonen sanoo.

– Joukkuepelit, esimerkiksi jääkiekko tai jalkapallo, tekevät hyvää kaikenikäisille. Niissä oppii kompuroimaan ja kaatumaan, nousemaan ylös ja jatkamaan – yhdessä.

Ihminen voi lisätä turvallisuuden tunnetta epävarmuuden keskellä säilyttämällä suhteellisuudentajunsa.

– Kunhan tekee parhaansa epätäydellisissä oloissa, ottaa airot mukaan veneeseen ja vaihtaa ajoissa talvirenkaat. Hullussa maailmassa pärjää, kun osaa olla sopivalla tavalla itsekin hullu.

Toivo kantaa eteenpäin

Psykologian professori Markku Ojanen on pohtinut, onko elämänhallinta pelkkä myytti. Meillä on kyky liittää merkityksettömiinkin asioihin merkityksiä. Etenkin taaksepäin asioita katsoessamme asiat loksahtavat kohdalleen. Ajan myötä annamme asioille uusia tulkintoja. Huonotkin kokemukset voivat muuttua hyviksi ja merkityksellisiksi.

Onnellisuutta ja elämän mielekkyyttä tutkineen Ojasen mukaan pyrkimys onneen on kaikille yhteinen. Ei ihme, että onnen markkinapöytä katetaan toinen toistaan houkuttelevammin tarjouksin. Punnitsemme elämäämme paljolti onnellisuuden näkökulmasta ja mietimme, antaako työ tyydytystä tai tekeekö parisuhde onnelliseksi.

Ojanen on löytänyt kuusi asiaa, jotka edistävät onnellisuutta ja hyvinvointia. Ne ovat usko, rakkaus, toivo, itsearvostus, kohtuullisuus ja hallinta.

Toivo panee luottamaan, että elämä antaa enemmän hyviä kuin huonoja asioita. Hallinta ja omaehtoisuus merkitsevät vastuun ottamista. Itsearvostus on oman minuuden arvostamista ja hyväksymistä. Kohtuullisuus merkitsee realismia ja rajojen tunnustamista. Usko tarkoittaa tulkintaa, jonka mukaan elämässä on jotain järkeä ja se on elämisen arvoista varsinkin silloin, kun sen eteen tekee työtä.

Onnellisuutta tärkeämpää on elämän kokeminen mielekkääksi. Elämänhallinta ja hyvinvointi liittyvät kiinteästi toisiinsa. Onnistumiset ja menestykset vahvistavat hallinnan tunnetta, kun taas menetykset, epäonnistumiset ja kielteiset elämänmuutokset horjuttavat sitä. Vaikeina kausina ihmistä kantaa luottamus, tulevaisuus ja toivo paremmasta. Toivo saa elämän tuntumaan mielekkäältä.

Teksti: Tiina Komi