Koti ja sisustus 7.8.2001

Äitiyslomalta töihin

Teksti: Anna.fi

”Perheen on voitava valita, milloin lapsi menee hoitoon. Vanhemmat itse tietävät sen parhaiten. Jos äitiä ahdistaa olla kotona, silloin on kyllä parempi mennä töihin”, arvelee Marja Ahonen, erityislastentarhanopettaja ja seitsenkuisen Lillin äiti.
Ahonen, 38, henkilöstökehittäjä Teresa Kemppi-Vasama, 31, ja jazzpianisti Riitta Paakki, 30, ovat kaikki saaneet esikoisen kuluneen vuoden aikana. Nyt on ollut aika miettiä, lähteäkö töihin vai jäädä vielä lapsen kanssa kotiin. Ja jos lapsi pannaan hoitoon, mihin ja pärjääkö hän siellä? Entä miten työlääksi muodostuu oma arki?

Joustavia hoitoaikoja

Riitta Paakin vuoden ja kahden kuukauden ikäinen Roni menee syyskuun alusta ympärivuorokautiseen lastentarhaan. Siellä hän on muusikkovanhempien töistä riippuen, ei joka päivä eikä kahdeksaa tuntia päivässä. ”Ei minua sinänsä hirvitä laittaa lasta hoitoon, koska hän näyttää pärjäävän hyvin”, Paakki kertoo.

Kun Roni oli vasta parikuukautinen, Paakilla oli keikka Lahden Jazztorilla oman bändin kanssa. ”Silloin äitini hoiti häntä, ja pystyin keskittymään keikkaan ihan hyvin. Hölmöltä tuntui se, että olin harjoitellut niin vähän.”

Teresa Kemppi-Vasaman mielestä nyt kun lapsi on reilun vuoden ikäinen ja alkanut liikkua, on hyvä aika palata töihin. ”Keväällä kun äitiysloma loppui, en olisi voinut viedä Aaroa hoitoon. Nyt saimme vielä hoidon järjestettyä hyvin.”

Aaro on aamupäivät kotona isän kanssa tämän töihinlähtöön asti. Sen jälkeen Aaro menee hoitoon vanhempien ystävälle, jolla on itsellään kolme lasta, joista nuorin Aaron ikäinen. ”Ollaan sovittu joustavista hoitoajoista, käytännössä lapsi on hoidossa noin viisi tuntia päivässä. Minun on helppo lähteä töihin, kun lapsella on luotettava hoitaja.”

Marja Ahosen Lilli-tyttö menee vuoden kuluttua päiväkotiin ja on silloin vuoden ja seitsemän kuukauden ikäinen. ”Päiväkoti on hyvä paikka siksi, että se on ammatillinen työyhteisö. Todennäköisesti siellä on ihminen, joka tekee työtään paneutuvasti. Lapseni menee lähipäiväkotiin siksi, että hän on siellä osa yhteisöä. Lähikoulu hakkaa myös erikoiskoulun.”

Lapsen vieminen päivähoitoon aiemmin tuntuisi Ahosesta vaikealta. ”Taloudellisesti olisi syytä mennä nopeasti töihin, mutta en halua laittaa vain vuoden ikäistä lasta ryhmään, siellä saa huomiota vähemmän. Alle vuoden ikäinen lapsi ei myöskään pysty pitämään mielessään kuvaa äidistä, rätti tai nalle ei voi korvata vanhemman läheisyyttä. Puolentoista vuoden iässä lapsi jo kykenee siihen paremmin.”

Lapsi kyllä työllistää

Äitiysloma-ajan kaikki kolme naista ovat kokeneet myönteisenä. Marja Ahosen mukaan silti, vaikka välillä päälle on iskenyt univelka ja jossain vaiheessa rassasi aikuiskontaktien puute.

Teresa Kemppi-Vasaman aika kotona meni yllättävän nopeasti. ”Viihdyin paremmin kuin kuvittelin, vaikka toki välillä oli tylsää, puuduttavaa. Lapsi työllistää niin paljon, että on ollut melkein kiire, kun on lisäksi iso talo ja puutarha. Minulla on myös ollut seuraa, paljon ystäviä äitiyslomalla.”

Muusikon ammatissa ei sinänsä pidetä lomaa, harjoiteltava on mieluusti joka päivä. ”Kun lapsi oli ihan pieni, kaipasin seuraa ja tukea, mutta jossain vaiheessa epävarmuus meni ohi, enkä enää tarvinnut muilta neuvoja samalla tavalla. Muusikon työssähän on hienoa se, että pääsee välillä keikalle, ei tarvitse lähteä baariin notkumaan. Keikalla on kuitenkin lomaa kotoa”, Riitta Paakki sanoo.

”Koti on loputon savotta”

Monesti puhutaan, että suomalaisella naisella on kaksi työpäivää: ensin huhkitaan työpaikalla ja sitten kotitöissä. ”Ruokatalous mietityttää, eineksiä ei voi syödä samaan malliin kuin ennen. Vaativinta työ- ja kotielämän yhdistämisessä on kuitenkin se uusintamistyö, jota kukaan ei huomaa ennen kuin sitä ei tehdä, siivoaminen ja tiskaaminen. Mies- ja naiskulttuurin ero on siinä, ettei miestä haittaa, vaikka pölyt ja tiskit jäävät”, Marja Ahonen pohtii.

Riitta Paakin perheessä mies tekee ruuan, hän hoitaa tiskit. Kahden ammattimuusikon täytyy sovitella harjoitteluajat lapsen mukaan. Nyt äitiysloman ja hoitovapaan aikana Paakki on joustanut omasta harjoittelustaan useammin, miehellä kun on vakityö.

Naisen kolmanneksi työpäiväksi on sanottu sitä, että pitäisi olla vielä meikattu, kammattu ja kauniisti puettu. ”Työssä on pakko olla huoliteltu, muuten minua ei oteta vakavasti”, Ahonen myöntää. Teresa Kemppi-Vasaman on myös kiinnitettävä ulkonäköönsä huomiota, koska hän on työssään paljon ihmisten edessä. Työhön kuuluu lisäksi matkustamista ja välillä iltatöitäkin.

”Olen aiemmin ollut töissä pitkiä päiviä, joten siitä on totuteltava karsimaan. Myöhemmin voisin harkita tekeväni lyhyempää työpäivää ja palkkaavani esimerkiksi siivoojan, kotihan on loputon savotta. Työpaikallani on mahdollisuus tehdä joko 6,5-tuntista työpäivää tai päivän lyhyempää työviikkoa. Se kuulostaisi hienolta, varsinkin kun palkka pienenee vain vajaan tonnin kuussa.”

Riitta Talasniemi / A4 Media Oy, Helsinki

Kuva: A4 Media Oy / Tarja Anttila

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi