Työ ja raha

Psykologiset testit kuuluvat työnhakuun

Teksti:
Anna.fi

Psykologiset testit kutsuvat yhä useampaa työnhakijaa. Testausta käytetään kaikenlaisissa yrityksissä ja kaikentasoisten työtehtävien yhteydessä, kertoo aluejohtaja Pekka Salmela Tampereen Psycon Oy:stä.

Psykologiset testit kuuluvat työnhakuun

”Soveltuvuusarviointeja on tehty Suomessa jo viime vuosituhannen alkupuolelta lähtien. VR perusti työpsykologisen laboratorionsa muistaakseni 1920-luvulla palvelemaan mm. veturinkuljettajien rekrytointeja”, Salmela muistuttaa.

Nykyään työnhakijaa testataan muun muassa haastattelemalla ja lavastamalla työelämässä mahdollisesti eteen tulevia tilanteita. Lisäksi työnhakijaa voidaan pyytää tekemään ongelmanratkaisutestejä, joilla kartoitetaan esimerkiksi kielellistä tai matemaattista lahjakkuutta, musikaalisuutta ja motorisia kykyjä. Erikseen on vielä olemassa toimintatyyli- ja persoonallisuustestejä. Ne ovat useimmiten kysymyssarjoja, joiden avulla kartoitetaan vastaajan työtapoja, sosiaalisia motiiveja ja kiinnostuksen kohteita.

Virkeänä parempi tulos

Salmela ei usko, että testien treenaamisesta olisi hyötyä.

”Valmistautumiseksi riittää hyvin nukuttu edellinen yö.”

Jos hyvät yöunet juuri ennen tärkeää työhaastattelua eivät tunnu todennäköisiltä, voi lohduttautua sillä, että oma osaaminen ja työkokemus voivat painaa vaakakupissa psykologista testiä enemmän.

”Arviointi on aina osa rekrytointipäätöstä. Sen merkitys kokonaispäätöksen kannalta riippuu monesta tekijästä. Yleisesti sen painoarvo on suurempi silloin kun on kyse vasta ammattiuransa alkuvaiheessa olevasta hakijasta, joka ei ole vielä ehtinyt hankkia näyttöjä työelämästä”, Salmela kertoo.

Psykologisten testien tarkoitus on helpottaa avoimeen tehtävään parhaiten sopivan henkilön tunnistamista.

”Jos työtehtävässä edellytetään pitkäkestoista tarkkaavuutta, silloin testeillä pyritään hakemaan tietoa onko hakijalla kyseisiä valmiuksia. Vastaavasti jos yrityksen johtoon haetaan tuotekehitysjohtajaa, silloin tiedonhankinnassa todennäköisesti keskitytään hakijan esimies- ja johtamisvalmiuksien kartoittamiseen”, Salmela selittää.

”Lukuisia kertoja testattu”

Anna, 28, on testattu moneen otteeseen ja monelta eri kantilta. Pääasiassa hän törmäsi psykologisiin testeihin asuessaan Englannissa.

”Hain töitä Lontoon Citystä eri pankeista. Ne kaikki käyttivät enemmän tai vähemmän samoja testejä, mikä oli vähän yllättävää. Ja testit olivat muistaakseni yhtä pankkia lukuun ottamatta kaikki ihan hakuprosessin alkuvaiheessa netin kautta tehtäviä. Eli jos läpäisi esikarsinnan, sai kutsun tehdä testit eli linkin jollekin testaussivustolle.”

Testeissä mitattiin välillä matemaattista ja loogista päättelykykyä, joskus myös kielellistä osaamista. Testeissä oli aikaraja ja noin 150 kohtaa, joissa kussakin oli neljä väittämää, mistä piti valita itseään kuvaavin ja huonoiten kuvaava vaihtoehto. Kutsu haastatteluun tuli vain niille, jotka olivat läpäisseet testivaiheen.

”Haastattelussa sitten kyllä kävi ilmi, jos ei itse ollut tehnyt testejään”, Anna kertoo.

”Väittämissä oli aina useampia toistuvia teemoja. Huomasin tämän hyvin nopeasti, ja sitten päätin tietoisesti, mitä ominaisuuksia haluan itsessäni korostaa, eli mitä oletin työnantajan arvostavan. Joskus sainkin palautetta, että 0,2 % hakijoista pystyy vastaamaan testin läpi yhtä yhdenmukaisesti kuin minä!”

Testeistä on hyötyä myös itselle

Anna ei saanut läheskään joka kerta palautetta psykologisen testauksen järjestäjältä. Silloin kun palautetta tuli, se ei ollut hänestä hätkähdyttävää.

”Olin jo aiemmin tunnistanut itsessäni ne ominaisuudet, jotka testeissä tuli korostetusti esille.”

Toisinkin voi käydä. Joskus testituloksesta on vaikea löytää itseään – tai vaikka se kuulostaisi tutulta, sitä voi olla vaikea myöntää.

Anna on myös Suomessa törmännyt psykologisiin testeihin työhaastattelussa.

”Täällä yksi pankki testasi minua, nekin käyttivät ihan samanlaista menetelmää kuin Lontoossa. Lisäksi viime syksynä yksi konsulttifirma testasi eri menetelmällä, mutta pääperiaate oli silti sama. Sitäkin työtä minulle tarjottiin, vaikka persoonallisuusprofiilini ei oikeastaan edes sopinut siihen, mitä ne olivat hakemassa.”

Konsulttifirman tarjoama työ olisi ollut Pietarissa, joten Annan kielitaito ja muu kokemus Venäjästä painoi päätöksessä psykologisen testin tulosta enemmän. Anna ei kuitenkaan ottanut paikkaa vastaan. Häntä alkoi arveluttaa testitulos.

”Ajattelin, että jos olen noin epäsopiva työhön, on molemmille osapuolille liian suuri riski, että otan sen vastaan.”

Testit siis myös auttavat työnhakijaa vielä viimeisen kerran miettimään, onko hän sittenkään oikeassa paikassa.

Lue myös ohjeita CV:n tekemiseen!

Teksti: Emma Suominen

X