Koti ja sisustus 27.3.2001

Vapaaehtoistyöstäkö vähenevän sosiaaliturvan paikkaaja?

Teksti: Anna.fi

Viime vuosina vapaaehtoistyö on noussut puheenaiheeksi: kun hyvinvointivaltion osittaisesta purkamisesta on keskusteltu, on heikentyvän turvaverkon tilalle kaavailtu ihmisten omaehtoista toistensa auttamista. Vastuu lähimmäisistä tulisi olla ihmisillä itsellään eikä vain valtiolla, sanovat uudet uusliberalistiset yhteiskuntaopit. Eduskunnassa oppeja on viimeksi käytännössä toteutettu muun muassa kaatamalla kaavailtu köyhyyspaketti.
Mutta miksi uskoisimme ihmisten vilpittömään haluun auttaa? Mitä vapaaehtoistyö tekijälleen antaa? Muun muassa näitä kysymyksiä pohditaan uudessa valtiotieteen tohtori Antti Eskolan ja kauppatieteen tohtori Leena Kurjen toimittamassa kirjassa Vapaaehtoistyö auttamisena ja oppimisena.

Auttamisesta saa hyvän mielen

Eräs kirjoittajista, Tampereen yliopiston psykologian professori Markku Ojanen, näkee käsityksen ihmisestä oman edun tavoittelijana vanhanaikaisena: minäkeskeisten, itsekkyyttä korostavien näkemysten takana on vanhentunut käsitys ihmisen motivaatiosta, kirjoittaa Ojanen.

”On totta, että ihminen yleensä tuntee mielihyvää toisen auttamisesta, mutta hän ei auta saadakseen mielihyvää, vaan hän tuntee mielihyvää auttamisestaan. Siinä on suuri ero”, kirjoittaa Ojanen. Miksi sitten ihminen auttaa? Syitä on monia, Helenalla, 27, ja Juhalla, 26, varmasti yhdet yleisimmistä.

Helena on toiminut lastenvahtina Mannerheimin Lastensuojeluliitossa ja kodinhoitajana Lähimmäisapu ry:ssä. Helena kertoo motiiviensa löytyneen paitsi puolivapaaehtoisesta toiminnasta maksettavasta pienestä korvauksesta myös siitä, että työssä koki olevansa hyödyksi toisille ihmisille. Vapaaehtoistyö on Helenasta helppo tapa auttaa ja saada itsellekin hyvä mieli. Kodinhoitotyössä Helena näki paljon erilaisia ihmisiä ja koteja ja oppi ymmärtämään toiminnan tärkeyden. ”Kun näki, kuinka ilahtuneita avusta oltiin, ymmärsi, kuinka arvokasta ja hyödyllistä työtä teki”, Helena kertoo.

Vapaaehtoistyön voi kokea myös harrastuksena, kuten Juha. Hän työskentelee SPR:n ensiaputehtävissä. Juha on kiinnostunut ensiavusta ja SPR:n kurssit käytyään hän ajatteli, että kentällä taitoja voi testata myös käytännössä. ”Samalla voin tuottaa hyötyä myös muille ihmisille”, Juha kertoo ja lisää: ”Vapaaehtoistyö on vienyt paikkoihin ja tilaisuuksiin, joissa ei muuten olisi tullut käytyä”.

Vapaaehtoistyö opettaa ja kasvattaa

Eskolan ja Kurjen toimittamassa kirjassa vapaaehtoistyö nähdään paitsi auttamisena myös paljon antavana oppimistilaisuutena. Kirjoittajat toivovat vapaaehtoistyötä osaksi oppilaitosten opetusohjelmaa. Kurki löytää perustan jesuiittojen kasvatusajattelusta: ”Kasvaminen yhteisöllisyyteen, aidon yhteisön rakentaminen, on siis jesuiittojen kasvatusajattelun – ja oppilaitosten- toinen peruspilari.” Toinen pilari liittyy elämän tarkoituksen ja kutsumuksen etsimiseen.

Kurjesta sosiaalipalveluohjelmiin osallistuminen auttaa kasvamaan oikeudenmukaisuuteen, solidaarisuuteen, kriittisyyteen ja palveluun. Aito oppiminen on aina kokemuksellista. Toiminnan arviointi voi muodostua vapauttavaksi prosessiksi, joka muovaa opiskelijan tietoisuutta, asenteita, arvoja ja uskomuksia. Pelkästä tietämisestä vapautuminen johtaa sitoutuneeseen toimintaan, kirjoittaa Kurki.

Solidaarisuus ei saa jäädä vain sanahelinäksi

Solidaarisuutta onkin viime aikoina toivottu myös käytäntöön. Köyhien ja rikkaiden väliset kasvaneet tuloerot ovat herättäneet kysymyksiä ja pelkoja luokkayhteiskunnan paluusta. Rikkailta toivotaan solidaarisuutta.

Vapaaehtoistyötä ja omaehtoista solidaarista toimintaa ei ole kuitenkaan poliitikkojen puolelta pyritty kannustamaan. Kurjen mukaan solidaarisuus saattaakin jäädä pelkäksi sanahelinäksi, jolloin myös vapaaehtoistyö jää helposti pelkäksi puuhasteluksi.

Käytännössä nykyaikaisen kiireisen ihmisen on usein vaikea irrottautua vapaaehtoistyöhön. Pikemminkin sen yhteiskunnallinen funktio olisi nähtävä sosiaaliturvan tärkeänä täydentäjänä.

Else Turunen / A4 Media Oy, Helsinki

Vapaaehtoistoimintaa järjestävät muun muassa:

SPR

Mannerheimin Lastensuojeluliitto

Lähimmäisapu ry, puh. 09-428 188
sekä ulkomaille:

Kepa

Nuorten Allianssi

Lähteet:

Eskola, Antti ja Kurki, Leena (toim.): Vapaaehtoistyö auttamisena ja oppimisena. Vastapaino, Tampere 2001.

Kuva: A4 Media Oy / Pressfoto

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi