Menikö KonMari-villitys liian pitkälle? Karsimmeko jo liikaa tavaraa?

Tavaran karsimisesta on tullut keskiluokkainen trendi-ilmiö. Hankkiutuvatko suomalaiset eroon tavarasta jo liiankin innokkaasti? KonMari-raivausmenetelmän Facebook-ryhmän ylläpitäjä ja toinen perustaja Mira Ahjoniemi, 41, ja muotibloggaaja Jenni Rotonen, 32, ovat asiasta eri mieltä.

Onko tavaran karsimisvillitys mennyt liian pitkälle?

Mira Ahjoniemi: Ei. Turhasta tavarasta eroon hankkiutuminen kertoo siitä, että ihminen on ottanut elämänsä ohjat omiin käsiinsä eikä enää anna vaatteiden ja tavaroiden kertyä nurkkiin käyttämättöminä. Sen sijaan tavaroiden hankkimisvillitys on mennyt liian pitkälle. Tavara on niin halpaa, että ihmiset hankkivat sitä yli tarpeen. Tämä ei ole ekologisesti ja inhimillisesti kestävä tilanne.

Jenni Rotonen: Tavallaan. Tavaran karsimisesta on tullut keskiluokkainen trendi-ilmiö, kuin uusi uskonto. Sen autuaaksi tekevään voimaan uskotaan yhtä palavasti kuin aikoinaan tavaran haalimiseen ja säilyttämiseen. Minua häiritsee ajattelutavan ehdottomuus – kuin olisi vain yksi oikea tapa elää. Sanotaan, että köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa, mutta köyhä ei aina voi säästää puolta vuotta hankkiakseen kalliimman version tavarasta, jota tarvitsee.

MA: Halpatuotantovaatteiden ostaminen ei ole eettistä eikä ekologista.

JR: Olennaista on, mikä tavaran elinkaari on. Jos käyttää halpaa vaatetta 10–15 vuotta, ei ole merkitystä, mistä se alun perin tuli.

Pitäisikö liiasta tavarasta hankkiutua eroon?

MA: Kyllä. Tavarat vaativat säilytystilaa ja tavaroista täytyy huolehtia. Tilaa ei voi laajentaa loputtomiin. Tavaroista huolehtiminen vie aikaa, ja se aika on pois perheeltä, levolta ja ystäviltä. Tärkeää on myös hillitä tavaroiden kontrolloimatonta hankkimista, ettei joudu ikuiseen raivauskierteeseen.

JR: Tavaran määrä ei ole niinkään suuri ongelma kuin sen huono laatu. Suuri synti ei ole se, että sinulla on 20 kenkäparia; suuri synti on se, että sinulla on 20 huonolaatuista kenkäparia. Vaatteen pitäisi kestää ensin itsellä ja sitten vielä kierrätyksessä seuraavalla.

Miksi ihminen haalii tavaraa?

MA: Tavaran haaliminen on ollut trendi ainakin 30 vuotta. Kaikkialla kannustetaan ostamaan huolettomasti, ja ihmisten on vaikeaa luopua tarpeettomiksi jääneistä tavaroistaan. Japanilaisen ammattijärjestelijän Marie Kondon mukaan syitä siihen ovat takertuminen menneisyyteen ja tulevaisuudenpelko. Löysin hänen kehittämänsä KonMari-menetelmän, kun olin juuri täyttänyt 40 vuotta ja lapseni muuttivat kotoa. Etsin ideoita siihen, kuinka yksinkertaistaa arkea ja vähentää tavaramäärää ennen muuttoa pienempään kotiin. KonMari on metodi, jossa kodin tavarakategoriat käydään läpi tarkkojen ohjeiden mukaan. Päätös säilyttämisestä tai pois heittämisestä perustuu siihen, kumpi tuottaa enemmän iloa.

JR: Ihminen on luontaisesti hamstraaja ja keräilijä. Sen lisäksi sukupolveni on saanut nuukuuteen ja kaiken säilyttämiseen ohjaavan kasvatuksen. Ja nyt olemme päässeet osallisiksi yhtäkkisestä yltäkylläisyydestä, kun kaikkea on tarjolla ja se on halpaa. Olen sielultani minimalisti, mutta kiinnyn tavaraan, ja minun on vaikeaa luopua siitä. Ajattelen, että tätä voisi vielä tarvita, ja tavarasta eroon hankkiutumisessakin on vaivansa. Turha tavara ärsyttää, mutta tuntuisi vielä pahemmalta heittää käyttökelpoista menemään.

Onko tavarasta tullut uusi läski?

MA: Kyllä. Kertakäyttökulutus ja shoppailu huvin vuoksi voivat lopulta aiheuttaa tavaraähkyn. Hetkellinen ostamisen ilo muuttuu taakaksi, eikä tavarakaaoksen keskellä ole enää hyvä olla.

JR: Kyllä. Ihmisiä syyllistetään liiasta tavarasta samalla tavalla kuin lihavuudesta. Onnistumista ihmisenä arvioidaan sen perusteella, minkä verran tai millaista tavaraa omistaa. Törmään tähän jatkuvasti, koska bloggaan muodista ja vaatteista. Arvostelu voi olla hyvinkin henkilökohtaista. Harva kuitenkaan näkee koko kuvaa siitä, millaisia valintoja teen arjessani. Joku voi kritisoida vaatemäärääni ja silti lentää joka vuosi kaukomaille ja omistaa auton.

Vaikuttaako tavaran määrä onnellisuuteen?

MA: Vaikuttaa. Tavaroiden vähentäminen ja selkeä järjestys vähentävät mielen kuormitusta ja rauhoittavat arkea. Kun säilyttää vain sen, mikä itselle on tarpeen ja mikä tuottaa iloa, mieli avautuu pohtimaan samoilla kriteereillä myös ajankäyttöä, ihmissuhteita ja työtä. Kodin tavarat heijastelevat ihmisen unelmia. Tavaroiden läpikäyminen pakottaa pohtimaan, mitä oikeasti haluan tehdä.

JR: Pelkkä materia ei koskaan tuo onnea. Silti kaunis vaate voi hetkellisesti tuoda paljonkin iloa. Tuntuu hullulta, ettei siitä saisi nauttia. Turhan karsiminen on vapauttavaa, mutta viime kädessä tavaran tehtävä on kuitenkin helpottaa arkea sekä tuoda hyötyä ja iloa.

Vaikeuttaako tavara elämää?

MA: Kyllä. Moni tuskailee pyykkivuoren kanssa ja samalla pelkää vähentää vaatteidensa määrää. Rohkeasta karsimisesta seuraa kuitenkin se, että vaatteet kiertävät nopeasti pesusta takaisin kaappiin ja käyttöön. Vaatekaappi on helppo pitää siistinä.

JR: Ei sen ainakaan pitäisi. Tavaran tarkoitushan on ensisijaisesti helpottaa elämää! Radikaali karsiminen voi aiheuttaa sen, että jossain vaiheessa ostaa taas samalla volyymilla uutta. Se estää myös löytöjen tekemisen omasta vaatekaapista. Huomaan usein uuden trendin tullessa, että kaapissani on jo sitä väriä tai lahkeen leveyttä. Mutta ennen kaikkea äärimmäinen minimalismi hankaloittaa arkea. Kokeilin kuusi vuotta sitten haastetta, jossa käytin kuukauden ajan vain kuutta vaatetta. Jopa lempimekkoni menetti hohtonsa, kun käytin sitä joka päivä, koska oli pakko.

MA: Pieni määrä vaatteita riittää, kun kaikki osat sopivat yhteen. Voin käyttää samaa mustaa puolihametta viikon tai kaksi, vaihdan vain pari kertaa paidan.

Onko shoppailu hyvää terapiaa?

MA: Ei ainakaan minulle. Olen aina inhonnut kaupoissa kiertelyä. Kauniita tauluja, käsitöitä ja astioita on mukavaa ihailla putiikeissa, mutta niitä ei tarvitse ostaa.

JR: Olen joskus lääkinnyt itseäni sydänsurussa ostamalla uudet kengät. Tavaralla ei kuitenkaan voi buustata huonoa mieltä hyväksi pitkäksi aikaa.

Mitä itse haalit?

MA: Turhimpia tavaroitani ovat hotelleista keräämäni sampoot ja käsisaippuat. Olen pesuaineiden ostolakossa: saan ostaa uusia vasta, kun olen käyttänyt vanhat. Minulla ei ole tunnesidettä tavaroihin, käyttöarvo ratkaisee. Astianpesukoneesta en luovu.

JR: Olen säästänyt vanhoja kalentereita ajatellen, että niiden sivut voisi leikata muistilapuiksi. Siinä ei ole mitään järkeä.

Juttua muokattu 31.8.2016 klo 11.42. Korjattu Mira Ahjoniemen halpatuotantovaatteiden ostamista koskevaa kommenttia.

Lue myös:

Oletko säilyttänyt lakanat väärin? Näin peset ja hoidat liinavaatteet

Näin saat keittiön rosteripinnat kiiltämään – 5 helppoa ja edullista ratkaisua

Helpota arkeasi – Tee nämä asiat aina sunnuntaisin

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *