Kaarina Hazard 13.8.2014

Kesä, check

Teksti: Kaarina Hazard

Yhteinen suomalaisuus, kadonnut. Homogeenisen kulttuurin jaettu visio hajonnut tuhansiksi kaleidoskooppisiksi sirpaleiksi, tuo ennen niin somana kaikunut kansan ääni murtunut lukemattomien huutojen kakofoniaksi, jota ei paraskaan kapellimestari sointuvaksi korjaa. Kansallinen identiteetti, murskana.

Kesä, check

Täällä me olemme, sikin sokin, toisiimme törmäilemme emmekä toistamme tunnista, suomalaisuuden rippeitä kokoilemme vasuihimme sille muistosanoja mumisten. Voi muistatteko, toista se oli silloin kun vielä, aivan toista.

Mitä ne hourii. Yhteisen kansallisen tahtotilan todisteeksi ei tarvitse kuin vilkaista vieruskaveria, vaikkapa suomalaista keski-ikäistä kesänaista.

Suomalainen keski-ikäinen kesänainen, se nimittäin tietää oikein hyvin, mitä kesällä pitää tehdä. Se piirtää oikein sellaisen taulukon, listaa kaikki nämä asiat, jotka tekevät kesästä kesän: säästä nauttiminen, check, ruoka check, kulttuuri check, sukulaiset check, terdellä kaverin kanssa, check.

Tällä tavalla se niitä suorittamisiaan listaa ja suoritettuaan vetää kynällä yli, huokaa sitten, että tuokin, tehty on, tämähän on tyydyttävää kuin viikkosiivous.

Se tietää, oi se tosiaan tietää mitä tehdä pitää. Pitää lillutella varpaita vedessä, pitää kitkeä penkit, saunoa tietenkin, sillä tavalla suoritetaan kesäaistit. Kirpputorit pitää koluta ja marjapiirakka tehdä, koska pikkuinen viipale kesänaisestakin on järkevä emäntä.

Mitä kulttuuriin tulee, ei sinne mennä sohimaan miten tahansa. Sitä kun se lähtee päin, se pukee Marimekon kesäkoltun, koska Marimekon kesäkolttu, noh, sehän on kesä itse, kuosin muodossa, eikös se ollut Tove Janssonin innovaatio ja sehän se on itse muumi, jota suomalaisempaa ei ole olemassakaan, tuo valkoinen hyllyvä pulla.

Ja kun se tahtoo tähän kesäilmeeseensä hurjan lisän, se laittaa leveälierisen hatun ja huuliinsa oikein kirkasta punaa, koska kesänainen, sen huulet jättää skumppalasiin jäljen, noin kallistuu kupliva juoma, terde check.

Siellä se menee, tehokkaasti ja raikkaasti, hihattomassa puuvillamekossaan, juurikasvu vasta värjättynä, se suorittaa taidenäyttelyt ja se suorittaa museot, romaanin se lukee ja ehkä toisenkin, henkinen kasvu check.

Pikkukarkit se on kesäksi hylännyt, koska kesällä se syö vain kaikkea puhdasta, ei mitään muovissa lionnutta, ravintona tuoreet kalat ja vastanypityt yrtit, ruumiinravinto check.

Ja mitä useamman kohdan se kesälistaltaan saa yli pyyhkiä, sitä parempi on mieli, näin puhdistuu arki kuonasta, tämä kesälistani on henkinen juuriharja, jotta elämän raidat kirkkaampana näkyisivät.

Kesä, kesäkesäkesä se hokee ja huoltoasemilla kärsii, koska siellä kesä sakkautuu, muuttuu sameaksi, siellä on hampurilaista ja muuta ainaismuonaa ja liikaa niitä, jotka eivät kesänaisen lailla ole sitoutuneet kesään, yllään virttynyttä ainaisvaatetta, eikä mitään käsitystä kesäsämpylän koostumuksesta, mikä seikka kesänaista kismittää.

Sillä kesä, moneen se tiivistyy, myös kesäsämpylään, joka on tuore, semmoinen päältä kova ja keskeltä pehmeä, lämpöinen vielä, mielellään pikkuisin siemenin koristeltu.

Semmoinen on kesäsämpylä, joka koriin sopii, ja kesänaisella, sillä on aina kori. Se voi olla punottu kori tai se voi olla moderni kori, mutta minkään nyssykän kanssa se ei kulje, koska nyssykässä eivät marja pysy ryhdissään, ja marjat, niitä kesänaisella aina on. Niitä se on menossa ostamaan, jos on ostanut, niin pakastamaan, jos ei pakasta, niin sitten se piirakka.

Ja näitä marjoja ja vastaleivottuja sämpylöitä se mielellään hakee polkupyörällä, jonka tarakalla se kori kivasti kulkee, koska tarakka on ryhdikäs ja kori on ryhdikäs, toisin kuin muovikassi, joka on sarvesta roikkuva välivuodenaikojen kantotaakka, eikä kuulu kesään.

Siellä se menee, polkupyörineen, koreineen, Marimekon mekkoineen ja hattu päässä, ja se tuntee vapautta, joka on sillä tavalla ihanaa vapautta, että sitä tietää kaikkien muidenkin samaan aikaan tuntevan, kaikkien muidenkin kesänaisten, jotka polkevat vastaan ja ohi, ja kun joku polkee ohi, ajattelee kesänainen, että ensi kesänä ei kyllä ohi poljeta, minä aloitan kuulkaa jumpan ja tästä sen sitten tietääkin, että jumppa, se tuli mieleen, syksyn täytyy olla lähellä.

Kaarina Hazard

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi