Pokémonit ilmestyvät kännykän ruudulle lisätyn todellisuuden tilassa, mikä tarkoittaa sitä, että virtuaalinen hahmo näyttää tallustelevan oikealla kadulla.
Pokémonit ilmestyvät kännykän ruudulle lisätyn todellisuuden tilassa, mikä tarkoittaa sitä, että virtuaalinen hahmo näyttää tallustelevan oikealla kadulla.
Pikaperehdytys Pokémon Go -pelin saloihin. Entä voisiko Pokémon-villityksen valjastaa hyötykäyttöön?
Kaduilla ja puistoissa on alkanut yhtäkkiä hortoilla teinejä, tenavia ja aikuisia, yksin ja laumoina, katse tiukasti kännykän ruudussa. Mitä ihmettä ne oikein puuhaavat?
Pokettavat.
Suomeenkin rantautunut Pokémon Go on kännykkäpeli, joka hyödyntää puhelimen sijaintitietoja. Idea on kieltämättä koukuttava: pelaaja pyydystää ja kouluttaa virtuaalihahmoja, pokemoneja, jotka näkyvät ruudussa samanaikaisesti todellisen maailman kanssa.
Hahmon voi bongata vaikka kotipihasta.
Eniten niitä esiintyy tiheästi asutuilla alueilla: kaupunkien keskustoissa, puistoissa ja nähtävyyksien liepeillä. Olioiden jäljille päästäkseen on siis nostettava takapuoli penkistä ja lähdettävä jalkapatikkaan.
Varttuneemman väestön keskuudessa uusi villitys on saanut ristiriitaisen vastaanoton.
”Luojan kiitos!” hihkuvat teininörttien vanhemmat. Jälkikasvu on viimeinkin saatu kammettua ruudun äärestä ulos ja liikkumaan. Olioiden pyydystämisen on myös raportoitu tuottaneen onnistumisen kokemuksia ja kasvattaneen murkun horjuvaa itsetuntoa.
Soraääniäkin kuuluu: ”Miksi ne eivät tee mitään hyödyllistä? Vaikka poimi marjoja?”
Joku nokkela keksikin jo Mustikka Go -sovelluksen. Siinä pelaaja menee ihan oikeaan metsään ja poimii ämpäriin ihan oikeita mustikoita. Halutessaan keräilykohteen voi vaihtaa myös esimerkiksi puolukoihin, vadelmiin tai sieniin.
Voisiko joku kehittää tämän kaltaisen sovelluksen, jolla voi metsästää vaikkapa merkkivaatteiden ystävämyyntejä, parasta auringonottopaikkaa juuri nyt tai vapaita, naimakelpoisia, aikuisia miehiä. Supercell?
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous