17. raskausviikko

Se on hassua miten raskauden edetessä katsoo aina eteenpäin ja toivoisi olevansa vielä turvallisemmilla viikoilla. Muistan ajatelleeni näin myös tyttäreni kanssa, mutta viimeksi näihin aikoihin olin jo kyllä ihan lungisti. Mulle kuitenkin hiipii edelleen silloin tällöin epävarmuus ja ennen kaikkea epäusko. Miten tämän alun jälkeen on edes mahdollista olla edelleen raskaana? Joku tuolla kommenttiboxissa kertoi omasta kokemuksestaan ja sanoi että yhä edelleen lapsen syntymän jälkeen ei voinut ymmärtää, että kaikki päättyikin hyvin. Onko se vain sisäänrakennettu suojautumiskeinomme pahoilta asioilta, sellainen mitä suuri pelko ja huoli aiheuttaa? Vaikea sanoa. Mutta sen tiedän, että kiitollisempi en voisi olla, en tosiaan.
Viimeinen viikko oli edellisiä viikkoja energisempi. En enää nuoku ihan puolikuolleena koko päivää vaan jaksan ihan oikeasti tehdäkin asioita. Bonuksena myös se, että vessassa ei tartte ravata ihan yhtä usein kuin alussa. Odottelen todella innoissani sitä loppuraskauden 5 kertaa per yö tahtia. Ruoka maistuu ja nyt myös sellaiset jutut mitkä ei alussa mennyt alas. Kanakaan ei ällötä ja smoothiet ja hedelmät himottaa oikein olan takaa. Nälkä on kyllä edelleen, mutta ei ihan yhtä suuressa määrin kuin alussa. Ihan uskomatonta miten erilaisia meidän kehot on, tälleen meni nimittäin viimekin raskaudessa. Silloin keräsin muistaakseni puolet tulleista kiloista jo ennen puoltaväliä, yhteensä niitä tuli silloin rapiat 13.
Olo on muutenkin oikein hyvä. Iho on hyvässä kunnossa, tukka kiiltää (lue rasvoittuu) kivasti, olo ei ole vielä kömpelö ja kaikin puoli muutenkin olo on todella ”normaali”. Jos en välillä tuntisi liikkeitä mahassa, ei muusta olotilasta voisi raskaudesta juuri mitään päätelläkään. Mitä nyt hengästyttää portaita noustessa ja närästää aika paljon, mutta ne voisi mennä jo monen muunkin asian piikkiin. Kuten esim eilen syödyn pizzan.. 😀
Ensi viikolle meillä on varattuna ylimääräinen ultra jossa pääsee vähän katsomaan jo rakenteita ja ehkä jopa sukupuolta. Varsinainen rakenneultra meillä on viikolla 21, ja miehelläni silloin niin älytön työrupeama Helsingissä, ettei pääsee helposti paikan päälle. Niinpä ajateltiin käydä jo etukäteen katsomassa miltä kaikki näyttää ja menen sit kunnalliselle rakenneultraan toisen tukihenkilön kanssa. Myönnän googletelleeni sitä miten aikaisessa vaiheessa sukupuolta voi edes arvella ja ilmeisesti 16-17 viikolla voi etenkin pojista saada jo aika hyvät arviot. Viimeksi käytiin yksityisellä kun viikkoja oli tasan 18 ja silloin näkyi selkeäsi kuulemma tyttö. Noh, se jää nähtäväksi, olisi vain mahtavaa että mies olisi läsnä kun mahdollisesti sukupuoli kuullaan!<3
Eilen kysyttiin tytöltä mietteitä siitä että onko mahassa tyttö vai poika ja suureksi yllätyksekseni hän vastasi poika. Oletin että sieltä olisi aivan varmasti tullut tyttö. Eilen hän kyseli minulta että miksei daddyn mahassa ole vauvaa ja yritin siinä mahdollisimman selkeästi selittää että vain naiset voivat lapsia kantaa. Jälleen kerran huomaa sen miten viattomia lapset ovatkaan!<3
Ihanaa alkavaa viikkoa teille kaikille!