25. viikko

Ihan uskomatonta miten nämä viikot vain hujahtaa ohi. 24.viikko vietettiin aikalailla lämpimämmissä maisemissa, mutta silti, olen aika varma ettei raskaus mennyt ensimmäisellä kerralla näin nopeasti kuin nyt. Palailen vielä lomailuun ja etenkin taaperon kanssa lomailuun vielä myöhemmin kun olen saanut käytyä kaikki kuvat läpi ja mietittyä hyviä pointteja, mutta sitä ennen ajattelin keskittyä 25. viikkoon ja tähän olotilaan, mikä toisen kolmanneksen loppua kohden on.
Fiilis on kaikin puolin hyvä vaikka olo onkin jo melko raskaana oleva. Potkut ovat voimistuneet sanoisinko parissa viikossa ihan huimasti ja nyt tekee välillä jopa kipeää, etenkin jos vauva monottaa kylkiin tai selkään. Viime yönä jopa heräsin tähän, mikä on aika hassua, sillä tähän mennessä ovat potkut olleet edessä olevasta istukasta johtuen aika pehmeitä ja niitä on saanut kuulostella. Jos on ollut esimerkiksi koko päivän menossa, ei välttämättä ole juuri tuntenut mitään, mutta makoillessa alkaa sit vilske.
Kroppa on muuttunut tässä muutaman viikon aikana paljon. Rinnat on jälleen todella kipeät, tulee ihan alkuraskauden muistot mieleen. Nyt ne on vain kipeän lisäksi jo raskaat ja kömpelöt ja ovat selvästi valmistautumassa imetykseen. Paino kasvaa kyllä tasaiseen tahtiin sellaisen 500g viikko, nyt en ole tosin käynyt vaa’alla, enkä ajatellutkaan ihan heti loman jälkeen sille astua. 😀 Sen mitä huomasin erona loman aikana oli turvotuksen kerääntyminen. Vaikka söinkin pääsääntöisesti todella terveellisesti, kerääntyi kehoon silti ihan eri tavalla nestettä kuin normaalisti. Tän huomaa jo kihla-ja vihkisormuksesta, jotka yleensä ei ole kireitä, mutta loman aikana ne piti jättää etenkin kuumimpaan päivänaikaan säilöön. Ruokahalu on ja pysyy ennallaan ja nälkäkiukku iskee, jos ruokailujen välille tulee liian pitkä väli. Kyllä se vauveli siellä siis kasvaa.
Harjoitussuppareita tulee helposti, jos tekee jotain vähänkin raskaampaa ja olenkin pyrkinyt kuuntelemaan kehoa ja toimimaan sen mukaisesti. Käveltyä on tullut paljon ja jumppailtuakin jonkin verran, että pysyisi voimat edes jotenkin samanlaisena. Nyt huomaa jo sen, että jalat väsyy seisoessa todella nopeasti ja istumaan on päästävä. Mutta ihan loogistahan se on kun painoa tulee yhtäkkiä normaalitilaan verrattuna aika paljon! 🙂
Kovasti odotamme jo sitä, että pääsemme tapaamaan tätä pikkuveljeä, josta tyttö puhuu jo todella paljon. Tänä aamuna hän kysyi minulta siitä, ilmestyykö vatsaa toinenkin lapsi ja ei-vastauksen kuultuaan sanoi vain että mamman maha on nyt iso, mutta sit taas pieni kun vauva syntyy. Lapsen logiikka on pettämätöntä!<3