26. raskausviikko / yöllisiä kramppeja ja harjoitussupistuksia

Tämä viimeinen viikko ja etenkin viikonloppu on ollut oikea vaivaisten voittokulkue. Ensinnäkin mulle on nyt ilmestynyt yölliset krampit etenkin pohkeisiin ja sen lisäksi olen kokenut todella napakoita, joskaan ei kivuliaita harjoitussupistuksia. Nousen tuolilta, vatsa kovettuu, kyykistelen, vatsa supistuu, teen ihan mitä tahansa, vatsa supistuu.
Ystäviltäni olen kysellyt tästä ja suurimmalla osalla on toisessa raskaudessa alkaneet harjoitussupparit aikaisemmin, jonka lisäksi ne ovat tiukempia. Kivuliasta ei missään tapauksessa, mutta sellainen fiilis, että kohtu tosiaan jo ”tietää mitä tehdä”.
Levossa onneksi rauhoittuvat, eli sikäli normaaleja, mutta olis ihan kiva kuitenkin liikkua tässä vielä seuraavan kolmen kuukauden aikana kun on tuo nelijalkainenkin perheenjäsen. 😀 Mitenkä teillä on mennyt harkkasupistusten kanssa? Oliko tiukkoja ja kuinka usein niitä tuli?
Suppareiden lisäksi tosiaan nuo krampit. Ah mikä kipu siitä tulekaan ja ainut keino oli vääntää jalkaterä käsin eri asentoon että lihasjännitys laukesi. Ajattelinkin tässä nyt hakea lisämagnesiumia raudan lisäksi. Nyt nimittäin väsyttää aivan tuhottomasti vaikka viikonloppu olikin rento ja ruokavalio todella terveellinen. Tällä viittaan siis siihen, että mua ainakin aina väsyttää jos olen syönyt esim sokeria, mutta nyt siitä ei pitäisi olla kyse.
Tänään siis sekä raudan, että magnesiumin ostoon ja katsotaan sit mitä tuleman pitää. Noin muuten kaikki on edelleen hyvin. Nenästä tulee verta aina niistäessä eli jotain tuolla kehossa tapahtuu myös veren volyymin suhteen. 😀 Ajattelin ihan aluksi, että vauva on tosi rauhallinen siskoonsa verrattuna, mutta väärässä olin. Istukka on vaan vaimentanut liikkeitä alussa ja nyt saankin tuta melkoisesta möyrinnästä vatsassa. Se ei kyllä haittaa ollenkaan!
Uni on katkonaista ja iso tyyny jalkojen välissä on ihan must. Naureskelin tuossa jo miehelle että jos seuraavan kerran saisi nukkua vaikka vuoden päästä. 😀 Onneksi tähän on jo tottunut viime raskaudessa ja pikkuvauva-aikana, vaikka välillä vähän kadehtien katson kun mies jatkaa rauhallisena uniaan mun raahautuessa vessaan ties kuinka monennen kerran.
Nyt ollaan kuitenkin jo hyvällä mallilla ja toinen kolmannes lähenee loppuaan. Aika on mennyt ihan älyttömän nopeasti, onhan siitä pian jo 5 kk kun tein raskaustestin ja siitä eteenpäin vain 3 kk että laskettu aika on jo täällä. Mulla on aina suurempia asioita odottaessa tapana miettiä sitä jäljellä olevaa aikaa taaksepäin. Tyyliin: mitä tapahtui 3 kk sitten. Se antaa vähän perspektiiviä siihen miten nopeasti tämä raskaus on kulunut ja kuinka la on täällä ennen kuin huomaakaan. Pitää siis nyt nauttia tästä, oli niitä vaivoja tai ei!<3
Mukavaa ja aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille!<3