Xenia's day

3 kk synnytyksestä – miten täällä voidaan?

Teksti: Xenia

Hello kaikille täältä lomailun keskeltä. Vaikka täytyy kyllä sanoa ihan rehellisesti, että tämä on ollut ehkä kaikkein vähiten rentouttava loma ikinä. Kaikki on kyllä hyvin, mutta niin moni asia on saatettu loppuun juuri tässä loman keskellä. Sijoitusasunto ja miehellä isompi projekti, joten on ollut välillä vähän vaikea ihan vaan olla hetkessä kun koko ajan on ollut mielessä jotain mikä olisi pitänyt saada tehtyä jo eilen.

Näitä tilanteita kuitenkin tulee elämässä. Aina ei ole pelkkää mukavaa ruusuilla tanssimista, mutta niinä kiireisinäkin hetkinä on mielestäni tosi tärkeä nauttia elämästä. Sillä onhan se niin, että suurin osa elämästämme on ihan arkea. Jos eläisimme niin, että odottaisimme aina vain seuraavaa viikonloppua tai lomaa lipuisi elämä huomaamatta ohitse. Ja sitäpaitsi väittäisin, että suurimmalla osalla ne kaikkein suurimmat onnenhetket tulee aika yksinkertaisista asioista. Oli se sit vastaleivottu sämpylä ja sateenropinan kuuntelu, leffahetki lasten kanssa (kun kukaan ei riitele hehe), ulkona vietetty aurinkoinen iltapäivä tai lasten nukkumaanmenon jälkeen nautittu kuppi teetä. Nämä tuo mulle ihan suunnattomasti iloa, vaikka välillä kiristelenkin hampaita kun lapset riitelevät siitä kun toisella on taas se lelu, jolla ”minä haluan leikkiä”. 😀

Noniin. Oli mulla muutakin asiaa kuin kirjoitella vain yleisiä fiiliksiä arjesta. Tässä on kyllä niin paljon päivitettävää tännekin kun on tullut kirjoiteltua vähemmän ja täytyy sanoa, että inspistäkin on vaikka muille jakaa. Palataan muun muassa meidän sijoitusasuntojuttuihin kuitenkin omassa postauksessaan, sillä tehtiin eilen laskelmia ja päädyttiinkin niiden kautta aika eri tielle kuin mistä alunperin puhuttiin.

Nyt kuitenkin siihen, että meidän pieni mies on jo kolme kuukautta. Neuvolassa kävimme tiistaina ja saimme pari piikkiä ja rotavirusrokotteen. Seuraava yö oli kyllä hulinaa, mutta muuten en näe tuon rotarokotteen aiheuttaneen kun vähän ilmavaivoja (joka tosin voisi mennä senkin piikkiin, että meikäläinen syö paljon kaaleja yms. :D). Painoa pojalla on nyt 7.3kg ja menee sen ja pituuden (63,5cm) osalta ohi veljestään, joka ei tosiaan ollut mikään pienikokoinen vauva. Toistaiseksi on pärjätty pelkällä rintamaidolla, mutta täytyy myöntää, että tässä on kyllä ollut ns vaikea vaihe sen kanssa. Poika ei millään malttaisi rauhoittua ja historiaa on se, kun voi vain imettää sohvalla muun perheen ympärillä ollessa. Tarpeeksi hän kuitenkin saa, joten jatketaan tällä helpolla linjalla kun maitoa nyt tuntuu riittävän vähän liiaksikin. Tuossa oli jo sellainen vaihe, että kysyntä ja tarjonta vastasivat toisiaan ihan täydellisesti, mutta nyt taitaa olla meneillään tiheän imun kausi ja tuntuu, että tämän suhteen ollaan kuin imetyksen alkutaipaleella. Viime viikon alussa koin taas tiehyttukoksen ja siitä seuraavaan heikon olotilan, joka onneksi oikoni päivässä vaikka kipeä kohta säilyikin aika pitkään. Tuli siinä samalla kokeiltua kaikki keinot kaalinlehdistä kuumapullotekniikkaan, joka kyllä auttoi. Nyt on onneksi tämä kuitenkin selätetty, mutta täytyy nyt pitää erityisesti siitä huolta, ettei mikään tuulenvire pääse rinnoilla. Se kun aiheutti sekä ekan, että toisen tulehduksen, joten selkeästi on se viimeinen naula arkkuun mun kohdallani.

Poika siis kasvaa hyvin ja on kyllä kaikin puolin tyytyväinen vauva. Ääntään on löytänyt nyt oikein olan takaa ja selkeästi osaa myös vaatia huomiota. Hän kuitenkin viihtyy tosi hyvin leikkimatolla katselemassa maailmaa, eli saan helposti tehtyä mm ruokaa hänen kanssaan. Hyvin rento tapaus siis – varmasti kostautuu uhmaiässä hehe. 😀

Omalla kohdalla vointi on ollut erinomainen. Olen tehnyt nyt jo 6 viikkoa ihan normaaleja treenejä ja muun muassa vatsalihaksisto tuntuu ihan entiseltään. Toki löysää nahkaa on jos sitä venyttää, mutta se nyt on ihan normaalia eikä kyllä mitenkään elämääni vaikuta. Kaikin puolin olen kuitenkin tyytyväinen palautumiseen tällä kerralla olon suhteen. Olen jaksanut tosi hyvin ja voinut niin henkiseltä kuin fyysiseltä kantilta paremmin kuin koskaan ennen pikkuvauva-aikana kun univajetta kuitenkin on. Olisi kiinnostavaa tietää, voisiko esimerkiksi vegaaninen ruokavalioni vaikuttaa tähän olotilaan? Se kun on ainakin omalla kohdalla osoittautunut esimerkiksi ihoni kannalta parhaimmaksi ikinä. Ihoni ei ole nimittäin koskaan voinut yhtä hyvin kuin nyt. Pienet näpyt ovat lähes täysin hävinneet ja ihon väri on tasaisempi ja yleisesti heleämpi.

Painon suhteen ollaan aika samoissa kuin ennen raskautta. Kilo taitaa olla enemmän kuin silloin vuosi sitten, mutta en usko, että se tästä lähtee ainakaan imetyksen aikana eikä kyllä tarvitsekaan. Olen nyt kiinnittänyt älyttömän paljon huomiota siihen, että syön tarpeeksi ja myös tarpeeksi hyviä rasvoja, että sekä minä, että vauva saadaan maidon kautta kaikki tarvittava. Toki tämä ei nyt varsinaisesti ollut mitenkään hankalaa kun ainakin minulla imetys aiheuttaa vastaavaa nälkää kuin alkuraskaudessa. 😀 Lisäksi ihan suoraan sanottuna ei paino kiinnosta kyllä enää samoissa määrin kuin nuorempana kun sen lukema oli mielestäni kaiken tärkeän mittari. Silloinhan sitä painoa ei koskaan ollut tarpeeksi vähän vaikka muistaakseni sitä on pienimmillään ollut aikuisiällä melkein 7 kiloa nykyistä vähemmän. Jestas miten pikkuruinen olen varmaan ollut vaikken sitä itse silloin nähnytkään. Voi miten turhiin asioihin sitä on pistänyt valtavasti energiaa.

Tein muuten äsken aivan tajuttoman hyviä vegaanisia, jauhottomia ja kananmunattomia muffinseja, joista ei koskaan arvaisi, että ne ovat oikeasti täynnä kaikkea hyvää. Niin herkullisia ne olivat ja menivät kuulemma kärkeen kaikista leipomuksistani. Näistä siis tulossa reseptiä asap!

Ihanaa lauantaita kaikille. Nyt teen pienen jumpan ja sit toivotan ystäviä kylään!<3 Illalla meillä onkin omatekoista pizzaa ruuaksi. Nam!

 

 

Lue myös

X