Xenia's day

3-kympin kriisi

Teksti: Xenia

P3220465

Mä en ole koskaan kokenut ikäkriisejä siihen liittyen, miltä mä näytän tai että olenpas mä nyt vanha, mutta muutama yö sitten kun poika oli nuhassaan herättänyt mut, jäin siinä yöllä pohtimaan sitä, että koskaan ei voi tietää.

Koskaan ei voi tietää, mitä tapahtuu 1, 5 tai kymmenen vuoden päästä. Suunnitelmia tehdäänkin aina sillä silmällä, että kaikki soljuisi about samaan tahtiin ja samaan suuntaan vastedeskin.

Aina ei kuitenkaan niin käy. Tulee sairastumisia ja muita odottamattomia käänteitä, joita ei olisi voinut mitenkään nähdä etukäteen. Asioita, joita jokainen meistä tavalla tai toisella kokee jossain vaiheessa elämänsä aikana, ja jotka todennäköisesti saavat samalla ajattelemaan sitä omaakin elämää.

Meidän ydinperheessä kaikki on hyvin, mutta mieheni puolen eräs perheenjäsen sairastui vakavasti ja on jotenkin lähes utopistista ajatella miten nopeasti asiat voivat kääntyä huonoon suuntaan. Aivan ihana ihminen ja toivomme suuresti, että hän vielä tästä tokenee! Samalla kuitenkin tuli omalle kohdalle vielä enemmän sellainen fiilis, että kaikista tulevan suunnitelmista huolimatta, elämä on tässä ja nyt. Meille sijoitusasunnot ja tulevaisuudessa siintävä kotimme myyminen ovat nimenomaan sitä meidän eläkesäästöä, mutta samaan aikaan en koskaan haluaisi pistää itseäni esimerkiksi taloudellisesti niin ahtaalle, ettemme voisi myös nauttia elämästä tässä ja nyt. Haluan voida asua kodissa, jossa on piha, matkustaa perheeni kanssa, nauttia niistä pienistä iloista kuten viikonloppulounaista ulkona jne, sen sijaan että säästäisin joka pennin johonkin tulevaisuuden varalle. Siitä kun ei kuitenkaan koskaan voi tietää. Ei voi tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu ja ainakin mun kohdalla kauhea ajatus olisi se, että olisin ollut tiukilla koko elämäni ja sit minulle kävisi jotain. Olisi surullista, jos olisin vain koko ajan miettinyt, että sitten kun. Ja sitten sitä ei koskaan tulisikaan. Ymmärrättekö mitä tarkoitan?

Ajan siis takaa sitä, että mun ahaa -elämykseni tähän liittyen on se, että haluan tehdä kaiken tasapainossa. Haluan säästää ja mahdollistaa elämisen myös sitten kun olemme vaikka eläkkeellä. Mutta samaan aikaan en halua säästää niin paljon, etten voisi elää tässä ja nyt.

Moni ei ehkä ihan ymmärrä meidän tätä elämäntyyliä. Siis sitä, että rakennamme ja myymme ja teemme ohessa muita projekteja. Heille se on nimenomaan sitä, ettemme elä tässä ja nyt. Yritän nyt kuitenkin avata hieman, miten me asian näemme. Se on ensinnäkin osa sitä kokonaisuutta mitä yrittäjyys tuo elämäämme. Haluamme säästää YEL:in ulkopuolella niin, että voimme nauttia myös eläkeiässä. Myös tausta vaikuttaa tähän: Mieheni vanhemmat ovat koko elämänsä kivunneet tuota tietä ja mieheni tausta huomioon ottaen on mielestäni aika loogistakin, että säästämme asuntojen emmekä esimerkiksi osakekikkailun kautta.  Tai noh, osakkeitahan ne asunnotkin usein ovat, mutta ymmärrätte pointtini.

Se, mihin me tähtäämme on sopivan mukava elämä nyt, 10 vuoden päästä, mutta myös kun olemme vanhempia, jos meille siihen mahdollisuus suodaan. Pelätä ei saa eikä kannata, mutta jos jotain voidaan surullisista asioista oppia niin se on se, että emme unohda sitä kauneutta mitä ympärillä on, sitä iloa, mitä pienistä asioista saa, emmekä sitä, että elämä on tässä ja nyt ja toivottavasti myös tulevaisuudessa!<3 Haluamme siis toisin sanoen saada mahdollisimman paljon irti jokaisesta hetkestä, mutta myös tulevaisuudessa.

Iloa teidän kaikkien keskiviikkoon! <3

Lue myös

X